Vettä on toivottu koko kesä ja nyt kun sitä saatiin, niin melkeen on taas nutut nurinpäin. Minua tämä suven juhlan sateisuus ei suuresti haittaa ja ehkä tällainen on sitten asteen turvallisempi juhannus. Viettelen kotijuhannusta. Siippa on jussinpyhät töissä.
Sadetta on oikeastaan aika kiva katsella ikkunan läpi...Muutoinkin maailman rentouttavin paikka on juuri tuossa ikkunan vieressä makoillen kotisohvalla ja takapihan metsikköön toljottaen.
Eilen oli kaunis kesäilta. Kävin merellä. Veneelle ajaessa kuvasin tien vierustassa olleita hevosia ja aittaa. Harmi vaan, että hevoset seisoivat väärässä kuvakulmassa. Olisin halunut ne punaisen liiterin edustalle, mutta sieltä suunnasta taas en päässyt kuvaamaan Jo on vaikeeta...
Merellä oli tyyntä ja kaunista, Kuinka kauniilta voi näyttää vaikkapa rannan karut kasvit, kun aurinko hehkuu niiden lehdille!
Illalla kotona katsoin ikkunasta aika myöhäsellä. Oli upea sateenkaari taivahalla. Tai oikeastaan sellainen kaksoiskaari, mutta en saanut mahdutettua kaikkea kuvaan. Eikä se ollut täydellinen keskiosastaan.
Nuorimmaisen kanssa kahdestaan värkkäiltiin päivällä. Minä tein ruoan, hän lämmitti puusaunan, jota pitää lämmitellä ensin useampi tunti, ennen kuin se on valmis. Kyllä palavassa puussa on jotain kovin rauhoittavaa. Istuin välillä lämpenevässä saunassa ja katselin tulta...kiireettömän päivän nautintoja.
Kun grillasin possua, satoi kaatamalla. Kävin pihagrillissä juoksujalkaa kääntämässä pihvit, sitten kuistiin vähäksi ajaksi suojaan ja sitten taas kääntöhommiin. Olin läpimärkä ja kylmissäni, mutta hymyilytti, sillä rankkasateen keskeltä kuului, kuinka käki kukkui kuusikossa. Mikähän sitä niin laulatti?
Tänään ilmestyi maakuntalehden juhannusnumero. Siinä oli mun eka juttu. Sitä oli kiva tehdä. Joskus pitää raottaa vähän vieraampiakin ovia, ettei parkkiudu. Tämä oli muuten alun perin siskontyttöni idea tämä kirjoittamisjuttu. Nuori nainen jaksaa potkia vanhaa tanttaa vielä eteenpäin.:)
Illansuussa kävin saunomassa. Oli ihanat löylyt. Ja kyllä, kävin myös kotialtaassa uimassa. Pari kertaa kauhoin altaan päästä päähän. Enempää ei tarennut.
Illalla ajelin aikani kuluksi. Rytikarin vastarannalle oli juuri sytytetty kokko. Lokit rääkyivät kesää ympärilläni. Kesän tuoksut olivat huumaavan ihanat sateen jäljiltä. Muutoinkin oli äärettömän rauhallista, vaikka mökeillä näkyi väkeä.
Tämä on muuten toinen juhannus viiden vuoden sisällä, kun joudun vähän tinkimään sandaali-ilottelusta. Yleensähän kävelen myöhälle syksyyn sandaaleissa paljain jaloin. Sen verran vilutti uinnin jälkeen, että katsoin viisaimmaksi turjustaa itseni lämpöisesti.
Siniristilippu ei tänä jussina juurikaan liehu Kokkolan salossa, vaikka muualla päin maata kuuluu lähes myrskynneen. Seisoa toljotin kotipihan tankoon nojaten ja mietin, voiko lipun kuvata tästä kuvakulmasta. Ehkä voi.
Loppujuhannuksen aion jatkaa suurempia tekemättä. Minulla on iso lista maileista, joita pitäisi kirjoitella sukuun liittyvissä tutkimuksissa ympäri maailmaa.
Tänään viestittelin muuten tyypin kanssa, joka oli käynyt juuri Ruotsissa tutustumassa Risebergan luostariin, koska hänen esi-isänsä oli toiminut siellä 1500-luvun alussa munkkina. Ihan repesin, kun luin sen sattumalta ihan ventovieraasta blogista. Minähän kävin vuosi sitten juuri samassa paikassa juurikin samaisen munkki-esi-isäni jälkiä etsimässä. Maailmassa on olemassa joku toinenkin ihan yhtä hurahtanut tyyppi kuin minä! Nyt on jännää selvitellä, missä kohdin sukuhaaramme tämän tyypin kanssa yhdistyvät!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti