sunnuntai 3. kesäkuuta 2018

Kokkolan kolmas kirkko

Kun Kokkolan keskustan toinen puukirkko oli dramaattisesti tuhoutunut tulipalossa loppiaisyönä 1958, alettiin uutta kirkkoa kaupunkiin suunnitella lähes välittömästi. Aluksi kirkolle mietittiin myös muita paikkoja, kuin nykyinen kirkon paikka, pääasiassa Länsipuistoa.  Seurakuntalaisten keskuudessa asia  sai kuitenkin niin paljon vastustusta, että suunnitelmasta luovuttiin.  Myös kirkkovaltuuston mielestä Länsipuistoon rakentaminen olisi ollut liian pitkä ja vaikea prosessi. Vanhalle paikalle kirkko oli  mahdollista rakentaa nopeammassa aikataulussa.  Niinpä kolmaskin kirkko sijaitsee Torikadun ja Läntisen Kirkkokadun kulmauksessa. 

                          

Uuden kirkon suunnittelemiseksi järjestettin arkkitehtikilpailu. 67 ehdotelman joukosta kilpailun voitti arkkitehti Aarne Nuortila työllään "Siv is pacem (jos haluat rauhaa)."  Rakentamistyöt käynnistyivätkin jo kesällä 1959. Kirkko rahoitettiin pääasiassa  entisen kirkon palosta saaduilla vakuutusrahoilla. 

Uusi Kokkolan pääkirkko vihittiin käyttöön 11.12.1960. Kokkolan kolmannessa kirkossa on 54 metriä korkea torni, jossa on 17 metriä korkea risti. Kirkon ulkovuoraus on toteutettu keltaisilla tiilillä. Kirkossa on noin  1200 istumapaikkaa. Kirkolle on annettu nimi "De profundis" - Syvyydestä psalmi  130 alun mukaan.




Kokkolan kirkossa on nykyisin  ruotsalaisen Åkerman & Lundin  urkurakentamon 50-äänikertaiset urut, jotka ovat valmistuneet vuonna 2002. Kirkkosalin lisäksi kirkossa on myös lastenhuone, pyhäkoulutila, urkuparvi  ja toimituskappeli.

Kirkon  kirkkotekstiilisarja on Kokkolan naisjärjestöjen lahjoittama taiteilija Dora Jungin suunnittelema tekstiilisarja. Sarja noudattelee kirkkovuoden liturgisia värejä. Alla olevissa kuvissa on liturgisena värinä musta pitkänperjantain tilaisuudessa. 



Harmaanvihreä vihkiryijy on Kokkolan Marttojen lahjoittama.  Ryijyn  on suunnitellut Lyyli  Anhava. Suuri hopeinen kastemalja on lahja seurakunnalle rakennusmestari O. Janssonilta. Hopeisen ehtoollisastiaston puolestaan on lahjoittanut Kokkolan ystävyyskaupunki Härnösand. Kokkolan kaupungin lahjoituksena kirkosta löytyy seitsemän hopeista kynttilänjalkaa.  Pohjanmaan kirkoille ominaisen votiivilaivan on tehnyt Helge Mattsson. Se on kopio alkuperäisestä jo ensimmäisessä Kokkolan kirkossa olleesta votiivilaivasta, jota säilytetään Kansallismuseossa.  Vuonna 1966 kirkkoon hankittiin vielä lisäksi  violetti arkunalusvaate. 

Kirkkomaan kaivauksen yhteydessä uutta perustusta tehdessä kirkkomaasta tuli esiin jonkin verran kirkkomaahan haudattuja vainajien luita. Niille  tilattiin yhteisarkku.  Arkkitehti Nuortila suunnitteli myös  luonnoksen kirkkotarhan paikasta sekä  muistokiven.

Kirkon kuoriosan suuri kalastaja- aiheinen lasimaalaus on taitelija Urpo Wainion työtä ja  sen nimi on "Minä olen teidän kanssanne joka päivä."


Alla: Vuonna 1958 palaneen 2. kirkon kirkonkellojen  kielet ja metallia.







Kirkon kolme kirkonkelloa on tehty edellisen kirkon palaneiden kellojen metallista. Ne on valettu Veljekset Friis Oy:n Konepajalla ja ääneltään ne ovat entisten kaltaiset.

Nykyisin Kokkolan kirkossa pidetään yleensä joka sunnuntai jumalanpalvelus kaksi kertaa - klo 10 suomeksi ja klo 12 ruotsiksi.





                                  Yllä: Vanha messukasukka, joka pelastui toisen Kokkolan kirkon tulipalosta. 

Ja vielä kirkko ulkoapäin.
























LÄHTEET:

Kokkolan kaupungin historia, osa V. 2016,  s. 509. 

Kokkolan suomalainen seurakunta. Kokkolan kirkon historiaa. [http://www.kokkolansuomalainenseurakunta.fi/tilat/kokkolan_kirkko/kokkolan_kirkon_historia] Luettu 10.1.2016.

Ville Valkama. "Ja kasvaa kuin riivattu" Kokkolan rakentaminen vuosina 1945-1976. Pro gradu - tutkielma 2013. [http://herkules.oulu.fi/thesis/nbnfioulu-201401161026.pdf] Luettu 22.2.2015.

Wikiwand. Kokkolan kirkko. [http://www.wikiwand.com/fi/Kokkolan_kirkko] Luettu 10.1.2016.
Wikipedia. [https://fi.wikipedia.org/wiki/Kokkolan_kirkko] Luettu 10.1.2016.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti