sunnuntai 26. elokuuta 2018

Venetsialaisyönä

Vietin venetsialaisviikonlopun yksin. Siippa oli töissä ja lapset maailmalla. Jonkun mielestä ehkä tylsää, mutta minä  nautin. Hektisen työn vastapainona oma, hiljainen seura on mitä mainiointa...:)

Aloitin iltani uinnilla. Vaikka vesi on jo melko kylmää, uin edelleen joka ilta. Muu kotiväki on jo luovuttanut.



Kesävarpaat menossa veteen. Ja joo - ei ole variksensaappaat jalkapöydillä, vaan sandaalikulkijan  väritys. Edelleen kuljen avojaloin sandaalit jaloissa töissäkin.:)



Illan hämärtyessä sytettelin pihaan kynttilöitä. Viime vuonna hankin muutaman ison led-kynttilän, jotka palavat  kuukausia. Vaikka ne päivänvalossa näyttävät rumilta, tekee hämärtyvä ilta niistä  ihan kauniit. 


Toki asiaan kuuluu muutama eläväkin liekki.


Myöhään illan jo pimennyttyä lähdin autoajelulle. Öjan Rantatien varrella en suinkaan ollut ainut. Autoja matoi tasaisena rivistönä molempiin suuntiin.  Oli myös paljon ihmisiä, jotka pysäköivät autonsa sivummalle ja käveleskelivät pitkin pyörätietä rantojen valoja ihaillen. Niin tein minäkin. Tosin en saanut enää hyvää kuvaa mökkiläisten etäämmällä olevista  ulkotulista, oli liian pimeää ja valot  jossain kaukana.. 



Säää oli mitä mainioin. Meren pinta hymisteli lähes aallottomana. Ihanteellinen  keli huvilakauden päättäjäisiin!


 En tiedä miksi, mutta kuvan  valot muuttuivat pimeässä valosydämiksi!:)


 Siellä täällä ammuskeltiin raketteja.  Niiden ujellus  kuulosti aika lempeältä, ei valtaisalta räiskinnältä. Pimeässä yössä ne erottuivat  kauniisti. Vieressäni sillalla  seurueella oli shampanjalasit mukanaan ja he viettivät omaa iltaansa maljoja siinä kilistellen. Ei  hullumpaa!












Rannan lehtipuut värjöttelivät keltaisissa kuoseissaan. Mökkiläisten ulkotulet värisivät  jossain niiden takana. Ikään kuin ne olisivat kirjoittaneet syksyn tarinaa lehtiin...


Kesken hiljaisen yön matkasi mies jostain läheltäni vesijetillään. Moottorin ääni halkoi maisemaa hetken, sitten se katosi vähitellen loitontuen  pois ja  pian oli jälleeen aivan hiljaista.



Vaikkei syksy ole lempivuodenaikani, nautin illasta kovasti. Valoja kauan ihailtuani ajelin grillille ja ostin mättöannoksen. Kotona sen syötyäni uni  saapui ennen kuin huomasinkaan. 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti