Jo kahdeksatta kertaa järjestetty Kokkolan Keskiaikapäivät helli yleisöä jälleen aurinkoisella säällä. Vaikka ulkosalla Kaarlelan kirkon kupeessa oli nautinollista kuljeskella ja katsella kiireettömiä ihmisiä ja esityksiä kaiken tarjonnan keskellä, suuntasin mieluummin intoa täynnä Kaarlelan kirkkoon, jossa ohjelmanumerona oli antiikkikauppias Raul Pohjosen "luento", tai pikemminkin eläytyvä kertomus Konevitsan taideaarteesta.
Tapahtumasta ei ollut etukäteistietoa minulla ainakaan otsikkoa enempää. Saavuin paikalle sen vuoksi, että muutamana aikaisempanakin vuonna Pohjosen esitykset ovat mielestäni olleet historiafriikin korvaan niitä keskiaikatapahtuman mielelenkiintoisimpia. En pettynyt nytkään.
Penkkiin istahdettuani katselin kirkon etuosaan asetettua, verhottua taulutelinettä. Kankaan päälle oli aseteltu aiheeseen johdatukseksi venäjäläisvaltiaiden kuvia ja ikoni.
Pohjosen kertomukset ovat jo sinällään kiehtovia, koska hän ei puhu papereista ja toistaa esitelmänsä kahdella kielellä. Oman sfäärinsä niihin luo asiantuntijan ote ja sydämellä valitut, mielenkiintoiset aiheet.
Konevitsan kirkonkelloista lienee useampi kuullut, mutta tämänkertainen tarina Konevitsan tauluaarteesta kertoi taulusta, joka ihmeellisesti eksyi Suomeen.
Taustana tapahtumille oli suuriruhtinaskunnan kuolema 1800-luvun lopussa ja 1900-luvun alussa. Puolaan ja Suomeen Venäjältä komennetut haalivat hätäpäissään omaisuutta länteen, koska eivät tienneet, mitä Venäjällä tulee tapahtumaan. Jokainen uudistus vuoronperään tuhoutui maanrakoon. Samaan aikaan anarkismi, mystismi ja uskontojen eri suuntaukset saivat jalansijaa Venäjällä.
Aleksanteri II murha 1881 sai aikaan kaaoksen. Hän oli ollut hyvin liberalistinen hallitsija, joka oli antanut suomalaisille erivapauksia. Suomalaiset olivat järkyttyneitä murhasta. Hallitsijana jatkoi poika Aleksanteri III, joka perusti pahamaineisen ohranan, ns. salaisen poliisin.
Seuraavana hallitsijana jatkoi Nikolai II isänsä vallan perijänä. Nikolai II oli viimeinen tsaari ja hänen aikakaudellaan tapahtui suuria mullistuksia. Suomea painostettiin suuresti venäläisvastaiseen politiikkaan. Bobrikovin ajatuksena oli suomalaisten venäläistäminen ja erioikeuksien lopettaminen. Sitten venäläinen kenraali Bobrikov murhattiin. Kapinahenki oli voimissaan ja myös japanilaiset rahoittivat toimintaa.
Vallankumouksen aikana vietiin paljon taideaarteita ulkomaille, mutta silti noin 70% onnistuttiin jättämään Venäjälle.
Bobrikovin murhan jälkeen oli seesteisempää, jonkin aikaa. Viimeinen kenraalikuvernööri, Franz Albert Aleksandrovitš Seyn , murhattiin Pietarissa 1918.
Ohrana piti silmällä myös Suomen jääkäriliikettä. Silti osa heistä pääsi livahtamaan Suomesta Saksaan.
Venäjällä miehistön noustua kapinaan, saapui Vaasaan vuonna 1917 venäläinen upseeri. Hän sai suojapaikan Maalahdesta. Kiitokseksi tästä hän antoi talon sisäkölle maalauksen ennen muuttoaan Pariisiin. Saatesanoikseen upseeri oli kertonut, että teos on maalattu Konevitsan luostarissa ja on erittäin arvokas!
Mutta eipä siinä kaikki...tarina eteni. Oli aika poistaa verho työn edestä...
Maalaus, joka näkyy päällepäin, on nimeltään Kuolemansaari. Se on yksi eniten kopioiduimpia tauluja maailmassa. Tämäkin on kopio. Alkuperäisen maalauksen isä on Arnold Böcklin (1821-1901). Maalari edusti uudempia suuntauksia teosofisissa ja antroposofisissa suunnissa. Uskonnollisista aiheista puhuttiin taiteissa eri tavoin kuin sanoissa. Tiedetään, että esimerkiksi säveltäjä Rahmaninov sai paljon vaikutteita tästä maalauksesta.
Alkuperäisestä maalauksesta Böcklin teki kaikkiaan viisi versiota. Ensimmäinen teos oli 1880 kankaalle maalattu työ "Die Toteninsel," joka nykyään on Baselin taidemuseossa.
Toinen teos on tallessa Metropolitanissa New Yorkissa. Se on öljymaalattu puulle. Kolmas maalaus samalla aiheella tuli myyntiin 1936 erääseen taidekauppaan. Ja kuinka ollakaan, taulun osti eräs Adolf Hitler...Vuonna 1940 taulu siirrettiin Valtakunnankansliaan. Nykyään se on tallessa Alte nationalgalleriessa Berliinissä. Neljännen alkuperäismaalauksen kohtalona oli tuhoutua Toisessa maailmansodassa, Berliinin pommituksessa 1944. Tämä maalaus oli kuparipellille maalattu.
Viides alkuperäinen maalaus on maalattu 1886 ja sitä säilytetään Leipzigin taidemuseossa.
Mutta miten sitten tämä Pohjosella oleva maalaus...miksi se on arvokas, vaikka se on jäljitelmä? Nimittäin tämän taulun ostivat Pohjosen vanhemmat 1960-luvulla. Näkyvissä oleva taulu on tehty 1910. Myyjä oli kertonut taulun tarinan ja miten se on kulkeutunut Pohjanmaalle upseerin matkassa.
Venäjältä on aikojen saatossa salakuljetettu paljon tavaraa; tauluja, ikoneja, koruja...Tästä taulusta erityisen tekee se, että maalauksen alla on toinen, aito ja alkuperäinen maalaus!
Jää pohdittavaksi, oliko kyseessä salakuljetettu työ. Tiedetään, että työ on maalattu Konevitsan luostarissa. Oliko Konevitsan munkkien tarkoitus maalata hieman ylimäräistä vanhalle kankaalle? Vai laskettiinko, että kun päällä on maalattuna yksi kaikista yleisimpiä maalauksia jäljitelmänä, se on helpointa kuljettaa tullin läpi toiseen maahan...
Konevitsan luostari on perustettu 1393 pyhittäjä Arseni Konevitsalaisen toimesta. Piilossa olevan maalauksen tarkkaa ikää ei tiedetä, mutta se on ainakin viimeistään 1700-luvulla maalattu, ellei jo sitäkin aikaisemmin. Maalaus näkyy tarkasti katsoessa päällimmäisen maalauksen alta paikoitellen. Oikeassa valossa ja kulmassa paremmin, kuin jossain toisessa...
Pohjonen pyysi yleisöä eteen kokeilemaan käsillään maalauksen pintaa, jossa alla olevat kuviot ovat käsiin tunnettavissa. Maalauksesta on pystytty erottamaan vasemmassa yläkulmassa Marian sädekehä. Jeesus-lapsi on teoksessa keskellä ja hänen sädekehänsä vasemmalla alempana. Oikealla on ortodoksiristejä. Siis wau!
Yleisö oli kiinnostunutta. Onhan tämä ainutkertainen tarina. Pohjonen kertoo, että koska nykytekniikka on kehittynytttä, on alla olevaa työtä mahdollista jo tutkia. Hänellä onkin suunnitelmissa teoksen röntgenkuvaaminen.
Se tiedetään, että alla on temperamaalaus, päällimmäisenä öljymaalaus. Tiedetään sekin, että maalausjälki on erittäin hyvää työtä.
Vastoin Wikipedian vääriä tietoja - päällimmäisessä maalauksessa näkyvä vaalea hahmo ei muuten ole leski, vaan kuolleen sielu, joka seisoo soutajan vieressä.
Esityksensä päätteeksi Pohjonen tokaisee, että intuitio puhuu etukäteen, järki jälkikäteen ja opastaa meitä kuulijoita vielä muistuttamalla: "Älä osta signeerattuja tauluja, osta signeerattomia - ne on aina aitoja!":)
Ps. Tätä kirjoittaessa - kuin kietoutuen Venäjäaiheeseen - sain mailin venäläiseltä mieheltä. Nyt lähden tutkimaan, miten ihmeessä isäni suvusta löytyy melko läheinen venäläishaara. Luulin ratkoneeni isäni suvun jo täysin. Oliko joskus jossain joku, josta kirkonkirjat eivät tiedä täyttä totuutta? Niin mielenkiintoista...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti