Olen sananlaskufriikki. Minulla on muistikirja, johon olen keräillyt oman sukuni lähtemättömiä sananparsia. Lähinnä järviseutulaisen isäni muistelemia. Isän kielelliset kyvyt pääsevät sananparsissa verrattomaan loistoon. Niitä löytyy joka tilanteeseen. Siellä on monta sellaistakin helmeä, joita edelleen panttaan - ovat olleet omien esivanhempieni käytössä. Tai ainakaan en ole kuullut niitä missään muualla. Tai sitten isä on kehitellyt ne kaikki:))) Voisin jopa uskoa senkin... Haaveilen, että joskus vielä pääsisivät julkaisuksi asti, siksi en niitä julkisesti raaski kertoa:)...
Aamulla kuulin Popedan Sukset - biisin ja sain sieltä innotuksen tämän kertaiseen blogipäivitykseen. Aika moni on varmaan kuullut biisin rallatuksen "Ja nyt jätkä se kuokka tänne tai käy niin kuin Kälviällä." P.Mustajärven ja M. Sundqvistin riemukas lyriikka.
No mitenkäs siellä sitten kävi? Sitäpä nyt tutkimaan. Ja samalla muitakin samalta seudulta löytyneitä sananparsia.
Versioita käläviäläisten kohtalosta on näämmä monia. Löydän kaivaessani tiedon, että Popeda olisi napannut tämän lauseen lyriikkaansa sen jälkeen, kun ajoivat kolarin keikkamatkalla jossain Kälviän tienoilla, mutta Ylen jutussa Pate Mustajärvi vakuuttaa, ettei se pidä paikkaansa.
Joissakin lähteissä on tieto, että sanonta juontaisi juurensa aina Isonvihan aikaan. Silloinhan Kälviällä oli kovia taisteluja. Eli jospa heille kävi kuin Kälviällä taistelleille? Kälviältähän vietiin aika lailla vangeiksikin asukkaita venäläisten matkaan. Tai voisihan se toisaalta kertoa jostain voitokkaastakin tapahtumasta, kuten Kasakkajärven hyökkäyksestä tai Valkiasuon voittoisasta kahakasta.
Yllä: Kasakkajärvi Ruotsalossa
Eräs vanhemmanpuoleinen naisihminen oli ollut marjassa, kun häneen siinä mättäillä pyllistellessä oli käyty yllättäin käsiksi takamuksesta päin ja karjaistu isoon ääneen "nyt hame korviin ja äkkiä tai käy niin kuin Kälviällä!" Mitäpä siinä tilanteessa muuta; nostaa hame kauhunsekaisin tunnelmin korviin ja päästää mettämies hommiin. Ettei vaan kävisi niin kuin Kälviällä. Mettämiehen saatua hommansa loppuun, nainen rohkeni aukaista suunsa ja kysäisi, että kuinka siellä Kälviällä oikein kävi. Miekkonen oli jo menossa poispäin ja huusi "mä jäin siellä iliman."
Toisessa versiossa talon renki oli ihastunut saman talon piikaan. Rohkaisuryypyn avittamana hän eräänä iltana rohkaistui tunkeutumaan aittaan, jossa piika oli jo nukkumassa. Piika ei niin kovin intaantunut renkipojan vierailusta ja tämä alkoi käydä rengille selväksi rivien välistä. Viimeisenä oljenkortenaan renki ärähti piialle :
- Jos et anna niin käy niin kuin Kälviällä!
Piika moista tietysti kovin säikähti ja toimi pelko persuksissa rengin toiveiden mukaan.
Seuraavana aamuna rohkeni piika kysäistä:
- Mitä siellä Kälviällä sitten kävi?
Renki pälyili ympärilleen nolona ja naurahtaen tokaisi:
- En saanut!
Lisäpäivitys 24.6.2019:
Ja tämän blogipäivityksen julkaisun jälkeen saan kuin saankin sähköpostiini mielenkiintoisen mailin. Nurmijärveläinen Tero Arteli kertoo oman versionsa Popedan laulun sanojen synnystä. Se menee näin:
"Popedan sukset biisin huudahdus: "Nyt se kuokka tänne tai käy niinkuin Kälviällä" tarina. Tarkat päivämäärät ovat jo unohtuneet. Olimme parin kaverin kanssa 80-luvulla ajelemassa Harley-Davidsoneilla vähän siellä sun täällä. Kuulimme että tuttu bändi Popeda esiintyisi illalla Rusko-Pirtillä Vihdissä. Popedan porukka oli tuttu ja ajelimme paikalle hyvissä ajoin. Meidät otettiin mukavasti vastaan ja pian istuimme keikka-bussissa juttuja kertoillen. Siellä kerroin tämän Kälviä-aiheisen vitsin ja se upposi todella hyvin. Mustajärvi suunnilleen kieriskeli lattialla, kun Kälviällä jäi saamatta. Seuraavan kesän hitti olikin sitten tämä Sukset. Tätä vitsiä olen usein kertonut, koska äitini suku on Kälviältä."
Mielenkiintoista, kiitos Tero!
Yllä: Aittarakennus Rödsön Silakassa.
Kälviän Jatkojoella puolestaan oli merkittävä laivanrakennuspaikka, Herrainholma. Joskus tuollaisille laivatelakoille eksyi oppimattomia onnenonkijoita, jotka olettivat laivanrakentamisen olevan helppoa hommaa. Niinpä tuolta laivanrakennuspaikalta on peräisin lausahdus:”Tekee kuin harakka pesää keskellä kesää Holmanrannalla.” Harakan pesähän saattaa näyttää melkoiselta risuhäkkyrältä. Itse asiassa harakan pesä on loppujen lopuksi varsin taidokkaasti tehty luomus ulkonäöstä huolimatta - ainoastaan nuoremmilta harakoilta se ei aina kuulemma niin onnistu! Mutta onhan pesänrakennus jo sinällään aina mittava urakka...
Yllä: Herrainholman seutua Kälviällä
Jonkinmoista naapurikuntarakkautta lienee seuraavassa käläviäläislähtöisessä sanasutkautuksessa "Nyt syödään niin että yksi Ullavalla kuolee." Tätä yritin miettiä, enkä oikein muuta keksinyt, kuin että käläviäläiset syövät niin palijon kuin napa vetää tai sielu sietää ja toiset jää tyystin iliman ruokaa, jos siltä tuntuu. Viis siitä, miten ullavalaiset porskuttaa. En tiedä, miltä aikakaudelta sanasutkaus on peräisin, mutta olihan ainakin nälkävuodet Ullavassa 1800-luvun loppupuolella erittäin kovat. Ruokaa ei ole aina ollut liioiksi. Onneksi kyseiset kunnat liitettiin myöhemmin samaan yhteyteen Kokkolaan. Josko sitten vähän ruoan tasajako helepotti.
Peitso on ollut jo kestikievareidensa vuoksi merkittävä paikka Kälviällä 1700- ja 1800-luvuilla. Siksi varmaan kansan suuhun on vääntynyt monia sananparsia nimen omaan tältä seudulta. Kun aikoinaan muutin miniäksi kokkolanseudulle, oli ensimmäisiä suvussa kuultuja sanontoja tämä seuraava (heh, ja joo, anoppini on lähtöisin Kälviältä...) "Meni vituiks ku Peitson (Peihton) kinkerit." Olin vaikuttunut, reps! Tämänhän voi tietysti käsittää ainakin kahdella tavalla, joita en taida lähteä sen kummemmin nyt avaamaan:) Kieltämättä silti hieman huvitti, kun menneenä talvena luin Kälviän seurakunnan tapahtumakalenterista , että Peitsolla on kinkerit...Siinä on jo kinkerinjärjestäjällä asenne kohdillaan!
Muitakin hupaisia sanontoja liittyy Peitsoon. Miltäpä kuulostaa "Maku on mennyt ko Peihton makkarasta." Tai vähän eri muodossa "Mehunsa menettänyt ko Peihton makkara." Tietysti huolestuttavaa, jos niin on käynyt, kun kyseessä on kuitenkin ollut sekä kestikievari, hollitalli, että myös postitalo ja makkaraa on varmastikin ollut tarjolla aina matkalaisille. Mikäs on, jos ei makkara maistu? Tuo kuulostaa oikeastaan aika kuvaavalta sanasutkaukselta, jonka voisi ottaa esille tilanteessa jos toisessa, kun ei oikein yllä fiiliksiin.
Mutta ei niin huonoa, ettei jotain hyvääkin. Niin tuumi ainakin lohtajalainen tokaistessaan: "Kyllä liha on hyvää, sano lohtajalainen kun Peihton veräjän suussa vasikanhäntää jyrsi." Ja mikäs siinä, kyllä ruoka kuin ruoka hyvältä maistuu, etenkin jos on reissun päällä. .
Peitson mäellä kyytiä odotteleville hollimiehille oli tietysti varattava olinpaikka sisätiloista. Peitson mäellä se oli erityinen hollitupa. Hollituvissa aikaa tapettin ja makoiltiin huoneita kiertävillä raheilla. Voi vai kuvitella elämää ja iltapuhteen viettoa yhteistilassa syntisine kortinpeluineen ja jopa tanssahteluineen. Voidaan varmaan puhua jopa elämänkoulusta. Ainakin, kun silmäilee seuraavaa sananpartta "Syrjäkylän tyttö ei ole naimakelpoinen, ellei hän ainakin kerran elämässään ole käynyt Peitsolla. " Kyllä siinä nuorten neitosten maalimankuva on kertarykäisystä laajentunut!
Kälviäläinen kirkkoväärti ja seksmanni oli Hattu-Mattina tunnettu mies. Hattu-Matilla oli tytär,jonka tiedetään lausahtaneen "Lakki se on hattukin, ku harvoin näkee." Hattuja Kälviän raitilla tuskin järestään menneinäkään aikoina näkyi. Lakki kuin lakki, sepä se! Mutta mailiini kolahtaa lisätietoa tästä Hattu-Matistakin, josta en itse löytänyt tietoa enempää. Yllämainitulla Tero Artelilla on lisätietoa tähänkin, sillä onhan hänen äitinsä suku lähtöisin Kälviältä...
"Hattu-Matti taas on isoisäni isoisä, Matti Matinpoika Uusitalo, joka eli 1822-1899 ja oli todella sexmanni ja kirkkoväärti. Tyttären lausahduskin lienee totta. Se löytyy myös Erkki Tantun kirjoista."
Kiitos Tero hienoista täydennyksistä, nyt pystyy etsiytymään Hattu-Matinkin jäljille!
Osa sutkautuksista kuvaa jonkin tietyn väestön luonnetta. En tiedä, millaisia kellonkäyttäjiä Penttilän väki nykyään on, mutta joskus muinoin lienee ollut hieman vaikeuksia aikatauluissa pysymisessä, sillä sananlasku toteaa "Ei Penttilästä oo ennenkään kirkhon kerijetty." Liekö sitten ollut kovin työläs talo vai onko väki ollut viime tingassa matkaan lähteneitä, en tiedä!
Kiitos Tero hienoista täydennyksistä, nyt pystyy etsiytymään Hattu-Matinkin jäljille!
Osa sutkautuksista kuvaa jonkin tietyn väestön luonnetta. En tiedä, millaisia kellonkäyttäjiä Penttilän väki nykyään on, mutta joskus muinoin lienee ollut hieman vaikeuksia aikatauluissa pysymisessä, sillä sananlasku toteaa "Ei Penttilästä oo ennenkään kirkhon kerijetty." Liekö sitten ollut kovin työläs talo vai onko väki ollut viime tingassa matkaan lähteneitä, en tiedä!
"Kiiltää ja klaassaa ko Hakunin Miian munat", kertoo ilmeisestikin siitä, että Hakunnissa ollaan oltu tarkkoja tuotteista ja munamarkkinat on olleet hyvässä huudossa kyläläisten keskuudessa. Sain lisätietoa Outi Järveltä, joka täydensi, ettei Hakunnin Miia suinkaan ollut mikään tyttönen, vaan oikealta nimetään Jeremia Hakunti; nimen loppuosa "Miia" oli hänen kutsumanimensä. Aina oppii uutta.:))
Porkon poika puolestaan tuskin on niin isoja kulkuväyliä pihapiirissään tarvinnut, eikä hommat muutenkaan ole olleet ihan viimosen päälle. Vai miten tulkitsitte sanonnan "Kyllä siittä pääsee, sano Porkon poika ko porthaalle paskansi." Ainakin optimisti, jos ei muuta!
Porkon poika puolestaan tuskin on niin isoja kulkuväyliä pihapiirissään tarvinnut, eikä hommat muutenkaan ole olleet ihan viimosen päälle. Vai miten tulkitsitte sanonnan "Kyllä siittä pääsee, sano Porkon poika ko porthaalle paskansi." Ainakin optimisti, jos ei muuta!
En tiedä, millainen on ollut siippani isoisä - seppämiehiä ja tunnetusti letkeä suustaan. Käsittääkseni ihan työteliäs mies, mutta lienee osannut arvostaa myös suvipäivien suloisuutta ja lepoa. Anoppi tässä taannoin kuvaili ihanaa kesäpäivää Pauli-isänsä sanoin "On vain, niin ku Rimmen seppä niityllä." Mikäpä olisikaan sen ihanampaa. Kyllä ne sen jo ennenkin ties!
Yllä: Rimmen Paulin entinen niitty...tässäköhän hän mahtoi kesäpäivinä makoilla?
LÄHTEET:
Kokkola.fi. Kestikievarien aikaan II. [https://www.kokkola.fi/palvelut/kirjasto/kotiseutuaineisto/wiirilinna/fi_FI/kestikievarien_aikaan2/] . Luettu 26.5.2019.
Vanha Kälviä. Sanontoja Kälviältä. [http://www.vanhakalvia.fi/Sanontoja.htm] .Luettu 26.5.2019.
Suomi24.fi. Kävi niin kuin Kälviällä.[https://keskustelu.suomi24.fi/t/8181845/kavi-niin-kuin-kalvialla]. Luettu 26.5.2019.
Yle Uutiset. Käy niin kuin Kälviällä, lauletaan tunnetussa biisissä, mutta mitä Kälviällä oikein kävi? [https://yle.fi/uutiset/3-10336368] Luettu 26.5.2019.
Wikiquote. Suomalaisia sananlaskuja. [https://fi.wikiquote.org/wiki/Suomalaisia_sananlaskuja] Luettu 26.5.2019.
Matti Matinpoika (Hattu-Matti) Uusitalo on isoisäni isoisä 1822-1899. Paten kaverina olen myös syyllinen tuohon Popedan lausahdukseen. Tarkemmat tiedot sähköpostissa.
VastaaPoistaKiitos, laitan mailia!
VastaaPoista-Kiviminna-