perjantai 31. toukokuuta 2019

Kesäyö, ensimmäinen

Yksi vuoden odotetuimpia päiviä. Lapset pukevat jo aamuvarhaisella itsensä juhliin. Kopisevia kenkiä, rimpsuhelmoja, kravatteja ja kiiltonahkakenkiä. Jännityksen voi aistia ilmassa. Onni, kesä, toiveet haaveet, vapaus...Tulevaan kesään asetetaan paljon unelmia. 

Kelloni soi 06.30.Pelkään aina, että en herää  ajoissa. Olen toivottoman aamu-uninen. Kollegani tapaavat juhla-aamuina varmistella viestein minulle, olenko varmasti herännyt. Olen vastuussa säestyksistä juhlissa, joten olisi katastrofi, jos nukkuisin onneni ohi. Onneksi ikinä ei ole niin käynyt.  Kerran tosin auto hyytyi matkalle, mutta sitä ei kai lasketa...

Tänään  juhla alkoi jo  aamukahdeksalta omien oppilaideni kevätjuhlassa. Minulle kevätjuhla on kuin koko elämän keväät. Rakastan kevätjuhlia. Muistan itseni pienenä, arkana tyttösenä, joka juhli kevättä polvisukissa ja  salsahameessa. Todistuksella ei niin ollut minulle väliä. En vieläkään oikein ymmärrä, miksi...

Myöhemmin ylioppilaslakkia fiilistellen vuonna -86 yöhämärissä parhaiden kavereiden kanssa. En ollut koskaan huippuoppilas, mutta kirjoituksissa ylitin itseni ja sain  hyvät paperit, vaikken edes lukenut...Oikeastaan tosi noloa. Mihin olisin pystynyt, jos olisin valmistautunut, tajunnut asettaa itselleni tavoitteita? Reaaliin luin vähän biologiaa ja psykologiaa. Mustana hevosena vastasinkin uskontoon ja historiaan ihan yleistiedolla -seitsemän kysymystä uskonnosta, kolme hissasta. Aivan nappi kysymykset minulle - kaikki! Silloin se oli vielä mahdollista vaihtaa aineita...


Minulla ei ollut opiskeluun silloin sisäistä paloa. Se tuli vasta aikuisena. Silti olen enemmän kuin kiitollinen niille alakoulun opettajille, jotka osasivat lukea aran tyttösen minän taakse ja  valjastaa hänet vuosi toisensa jälkeen näyttämölle. Pidän sitä oikeastaan ihmeenä. Edelleen. Ja samalla toivon, että näkisin sen jokaisen oppilaan sisäisen palon myös ja osaisin kannustaa ja asettaa oikeat sanat oikealla hetkellä. 

Tänään sain olla mukana kolmissa juhlissa. Kaksi valmistui ylioppilaaksi, kolmas ammattititutkintoon. Juhlia olisi ollut enemmänkin, mutta jouduin rajoittamaan ne näihin lähipiirin juhliin. Päällimmäisenä kaikista juhlista jäi mieleen onni, toiveet, haaveet, unelmat, tyytyväisyys tehtyyn työhön. Vanhempien ylpeys lapsistaan. Tästä on hyvä jatkaa elämää eteenpäin...

Suven ja kaiken ihanan innoittamana laitan tähän tämän päiväisistä juhlista  erään kevätjuhlakappaleen. Olen niin iloinen, kun sain pianoni kaveriksi nuoren kollegan soittamaan kitaraa...Sori heikko äänitys, mutta näillä nyt mennään:)))




Vietän ekaa lomailtaa kotona. Poika, pian 17,  kävi kalastamassa ja palasi sitten kotiin. Hänen parhaat kaverinsa valmistuivat tänään ja ovat etäämpänä juhlimassa. Lapsenlapseni, seitsenkuukautinen,  on  meillä yökylässä.  Tuhisee jo yöuntaan.  Olen onnellinen... 



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti