Kevät näky olevan kontrastien aikaa. Toisaalla Viikin lehmät kirmaavat pitkän talven jälkeen kevätlaitumille, toisaalla pusketaan lumitöitä.
Tapaan joka kevät katsoa netistä, kuinka nuo Viikin tutkimustilan lehemät utareet heiluen vilistävät laitumelle. Siinä on jotain liikuttavaa. Kevät toisensa jälkeen.
Samaan aikaan täällä meillä oli kunnon lumipyräkkä. Ei tullut otetuksi kuvaa, kun pyry oli sakeimmillaan, mieluummin kiiruhti pikapikaa sisätiloihin lämmittelemään. Myräkän laannuttua kuvasin seuraavana aamuna kotipihan perennapenkkiä. Sinnikkästi sieltä lumen seasta puskivat vihreät varret esiin. Ihme, jos mikään ei paleltunut!
Tämä on muuten niitä harvoja vuosia, kun olen saanut koko ison pihapiirimme haravoitua jo huhtikuun puolella. Nyt täytyy vain odotella, että lumi sulaa ja vehreys puhkeaa esiin. Tai no, paikoitellen se jo pilkisteleekin mitä ihmeellisimmistä paikoista. Talon kivijalkaan on kasvanut rehevä ruohosipulimätäs!
Meri oli viime viikolla jo sula. Veimme hätäisinä pikkuveneen vesille, Miehet kävivät kalastamassakin ja verkkoihin ui 30 kiloa siikaa ja ahventa. Vaan soutukelit lopahtivat aika äkisti. Eilen venesatamassamme näytti tällaiselta:
Ja pojan pihapiirissä puolestaan valkovuokot jo nostivat urheasti valkoisia terälehtiään.
Siipan kanssa ajeltiin metsäteitä ja etsittiin eläinten jälkiä, kun kerran lunta oli. Lumi mahdollisti selkeät jäljet. Tässä näyte kurjen astelusta.
Ja tässä itse kurkipari pellolla tepastelemassa.
Viereisellä pellolla tepsutteli kuovi.
Ja vähän matkan päässä oli kettu repolaisen jäljet. Toissailtana muuten kettu kurkki kotiimme. Seisoskeli parin metrin päässä olohuoneen ikkunasta. Varmaankin toiveikkaana etsi maahan tippuneita koiran ruokia. Meidän uljaat vahtikoirat nukkuivat suloisesti kopeissaan, vaikka kettu oli heistä neljän metrin päässä. Ei kettua turhaan sanota viekkaaksi eläimeksi. Osasi hiipparoida pihaamme sellaisesta suunnasta, että tuuli koiranhäkkeihin nähden vastakkaisesta suunnasta ja koirat ei haistaneet tunkeutujaa lainkaan..
Kaikista varmin merkki saapuvasta keväästä on suloiset, vihreät hiirenkorvat. En koskaan kyllästy niitä ihailemaan.
'
Tervetuloa toukokuu joka tapauksessa!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti