Sevverran hektinen hässäkkäviikko takana, että isoihin kirjotuksiin en ny sitte joutanu kotoo lähtöön. Kaks kertaa oon notkunu viikov varrella ensiavussa; kerran itteni vuoks ja toisen kerran läheisen. Mää itte astuin naulaan viikko sitte ja jalaka on ollu enemmän ku kipee. Ei oo palijo kuljeksittu tällä kintulla. Ja muutoonki ollu kaikellaista. Aamusta tulee pikkupoika tänne mu hoitoon - saa nähä, kontitaanko sitte kumpainenki toistamma perässä.:)
Siispä tällä kertaa muistelua ajasta, joka on mulle tosi rakasta. Siks kirjotan tän sillä ittelleni omimmalla Järviseuvun murteella.♥
Heinäntekoaika. Isommat lähti pellolle jo eeltä. Mummo keittää mulle puuroo ja mää nousen sitte kusse on valamista. Mummo herättää mut nii, että se tuloo istuun muvviereen sängylle ja silittää jaloista. Siihe on nii ihana herätä. Ratio om päällä. Me kuunnellaan aina aamusin ratiota. Tuloo aamuhartautta summuuta, jokka ommummolle tärkeitä.
Mummo on ollu jo aamusta navettahommissa, äiti oli ollu siihe asti mun kans sisällä. Mummo ei enää ite lähe heinähommiin, sillon niimpalijo kaikkee muuta. Se hoitaa mua ja pikkusiskoo ja teköö heinäväellä ruokaa. Illemmalla se menöö taas navettaan ja mää meen sen kans sitte tillaamaan vasikoita.
Melassia, jauhoja, perunoita ja kouralline suolaa, niitä laitetaan isommille lehemille. Mummo sanoo, että melassi on lehemille ku karkkia. Mää saan monasti tehtäväks sekottaa lehmien ruuat. Siin on viis ämpäriä perätyste ja mä laitanniihin ämpäreihi kaikki sasseet ja sekotan sitte puukepillä. Mummo vie ne sitte lehemille, kummää en oikee tohi. Joku lehemä vois puskeaki, Raita ainaki. Mää pelekään sen sarvia. Tai jossevaikka potkasis.
Aamusta on heiniä käännelty ja nynne on kuivia. Sitä aina jännätään sataako pahimmoikseen vai ei. Säistä on oikeestaan kiinni maataloujessa iha kaikki. Tulooko heinää ja jos tuloo, niin tulooko hyvää vai huonoo. Jos sataa väärässä kohin, niin pieleen menee, eikä voi mitään. Kaikki työ vaavvaluu hukkaan.
Aurinko porottaa ihanan lämpösesti. Mummo antaa mulle tehtäväks viijä pellolle kahavia heinäväelle. Mua ihaj jännittää. Mummo sanoo, että heinäväki taitaa oottaa jo kahaveja. Me kiehautetaan ensin sumpit mummon kans pannussa ja laitetaan kahavit sitten lasiseen viinapulloon. Mummo laittaa kirkkaitten pullojem päälle isot harmaat villasukat, miesten kokoo. Kahavin pitää pysyä lämpösenä. Se lasipullo on kaunis, kussiinä on kahavia. Sokeria pakataan pieneen lootaan ja kahavimaitoa mukaan tietysti kans. Mummo on aamusta jo leiponu korvapuustia ja niitä tietysti laitetaan mukaan kans.
Kummä lähen korin kans pellolle, tuntuu, että matka on pitkä, vaikka pääsen aika hyvin kulukeen kärrypolokua pitkin. Kärmeitä mummo on käskeny varoon ja niitä mä kyllä pelekäänki. Saappaat jalassa mää meen ja tömistelen varuilta. Heinämiehet näkee mun tulon jo kaukaa ja tuloo mua vastaan. Mää huuan, että nyttulee kahavia! Tulukaa juomaan!.
Kaikki istuu siihem matalalle ojarreunalle. Jalat on siellä ojan pohojalla. Mesimarijoja kukkii siinä reunalla. Onniinku luonnon tuoli. Myö istutaan sinä kaikki vasten toisiamme. Miehet kertoo toisille juttuja. Niitä on lystiä kuunnella. Mää em puhu mitään, kuuntelenv vaa. Pari haravaa on siinä ojavvarressa kumollaan. Mummon veli sanoo, että mitään ei saa mennä haaskiolle. Ojanpientareetki pitää haravoijja hyvin, rapsia. Ottaa kaikki heinä talteen,
Mää ylypeänä esittelen eväitä. Ja aikuset ottaa ne hyväntuulisina vastaan. Tuloo semmonen tunne kummää oisin iha itte kaikki teheny. Ja niinkö ne ei osais arvata, mitä siellä mun korissa on. Määkin saan kahavia ja pullaa. Äiti kaataa sitä kahavia mun kuppiin. Voijjettä kusse maistuu hyvältä. Ku kahavitauko on ohi, niimmulle annetaan tehtäväks laittaa heinäseipäisiin niitä välitappeja. Mää oon kuus vuotta ja tunnen olevani tosi tärkeä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti