Rodenin talossa

Ykspihlajan kulttuuriviikolla aukeni eteeni mielenkiintoinen tapahtuma - tutustuminen vastasiirretyn Rodenin talon pihapiiriin.

Rodenin huvila - vanhojen pihlajalaisten suussa se taipuu edelleen muotoon Ruteenin talo - rakennettiin  ahtaustoimintaa varten Kokkolan Ykspihlajan  satamaan.  Rakennus  valmistui vuonna 1884. Rakennus oli alkujaan Otto Waldemar Rodenin bisneksiä ja nimettykin hänen mukaansa. Myöhemmin rakennus siirtyi Rauanheimon omistukseen satamakonttoriksi. Rauanheimo lahjoitti rakennuksen Ykspihlajan Pienkiinteistöyhdistykselle jo vuonna 2004.

Alun perin rakennus oli matalampi, yläkerran ikkunatkin olivat vain kapeat viirut. Rakennusta korotettiin 1930-luvulla ja nyt 2019 kesällä rakennusta siirrettäessä siitä 1/3 jäi sataman alueelle eli vuonna 1927 rakennettu lisäosa. Rakennusta on ilmeisesti levennetty 1932.


                                 

Ykspihlajan satama oli 1900-luvun alkupuoliskolla Suomen suurin puutavaran  vientisatama. Otto Roden oli hyvin vaikutusvaltainen mies. Hänen  poikansa, Astley Roden,  oli konsuli ja vaikuttaja, joka perusti Ykspihlajan sahan. Toinen poika, olikohan Poju, ei ollut liiketoimista kiinnostunut, mutta hänen ansioikseen voidaan laskea innostus mustavalkokuvien ottamiseen. Kuvia on säilynyt nykypäiviin saakka.
'
                                

Ykspihlajan satamassa oli jatkosodan jälkeen aina 1960 - luvulle saakka vielä runsaasti pitsihuviloita - alueella oli paljon vaikutusvaltaisten kokkolalaisten kesähuviloita. Valitettavasti suurin osa niistä on tuhoutunut. Tehdasalue itsessään  syntyi vasta toisen maailmansodan jälkeen. Tehtaiden tulon jälkeen asutusta pyrittiin hävittämään ja antamaan teollisuudelle tilaa.

Rodenin rakennus oli alun perin peräti 600m2 suuruinen, nykyisellään se on 400 m2. Onpa talossa koettu 1950-luvulla tulipalokin, Rakennusta on tietystikin rempattu moneen otteeseen, viimeksi 1991. Silloin sinne asennettiin 3-kertaiset ikkunat, levytettiin seiniä ja laitettiin muovimattoa lattiaan.

Rakennuksen siirtotyö oli valtaisa urakka.  Siitä vastasi Ykspihlajan asukasyhdistys. Purkutyötä oli paljon, kuten purkujätettäkin ja työ tehtiin talkootyönä Rakennus siirrettiin neljän nosturin ja lavettiauton avustuksella. .Alueella on nyt muodostettu perinnekorttelikaava. Se ei mahdollista uutta,  pysyvää asutusta, mutta väliaikaismajotuksen kylläkin. Rakennus itsessään siirtyi alkuperäiseltä paikaltaan vain 300 metrin verran.

                                  

Nykyiselle paikalle saa siirtää  vielä kaksi rakennusta. Rakennus aiottiin rakentaa ensin julkisivu satama-alueelle päin, mutta lopulta se päätettiin  kääntää  meren suuntaa, jotta mahdollistuu näyttävä merimaisema. Aikeissa on jatkossa siirtää rakennus samaan linjaan viereisen Kalastajatorpan kanssa. Rakennustoimet alkanevat  vasta seuraavan vuoden puolella, talvea vasten työ olisi haasteellisempaa.

Suunnitelmissa on perustaa asiasta innostuneiden kesken yhtiö, joka ei tavoittele voittoa, vaan ennemminkin vaalii rakennusta. Tämänhetkinen visio on rakentaa majatalo-tyyppinen rakennus, vähän kuten Havannassa. Rakennuksen pihapiiri ja ehkä osa talosta olisi puolijulkisesti käytettävissä, osa taas maksullisessa  majoituskäytössä. Varsinaiset päätökset puuttuvat vielä, nyt ennättää vielä visoida käyttötarkoitusta.

Rodenin talosta on tällä hetkellä olemassa muutama piirrossuunnitelma, joiden lopullisuus on vielä auki. Visiona voisi olla esim. 3-kerroksiset majoitustilat, joissa yläkerran matalammat tilat tarjoaisivat idyllisen merinäköalan; pikkuparveke ja kattohuoneistot merelle päin. Suunnitelmissa on myös siirtää satama-alueella olevat, talon historiaan kiteytyvät kivilohkareet talon pihapiiriin.

                                   

Työskentely ei ole halpaa; pelkkä järeän rakennuksen siirto maksoi 20000 euroa. Kaikkinensa kuluja on  nyt  jo ollut 35000 e. Tarkoitus on, että yhtiö lunastaa rungon ja maksaa syntyneet kulut.

                         

                         

Yllä: Tuomisen talo eli Kalastajatorppa

Viereinen rakennus on ns. Tuomisen talo, Kalastajatorppa, jonka 50-vuotinen  vuokrasopimus kalastajien käyttöön on voimassa vielä vuoden. Tavoitteena on, että rakennus pysyy jatkossa kunnossa, nyt se on huonokuntoinen.

                                
                                           

Pääsimme kapuamaan rakennukseen tikapuita pitkin omalla vastuulla. Rakennuksessa liikkumisessa on riskinsä; ylin kierreporras ei kestä painoa ja ylimpään kerrokseen pääsee ainoastaan seinää pitkin kapuamalla. Järki sanoo ensin, ettei kannata lähteä kiipeilemään kipeällä, naulan lyömällä jalalla, mutta en voi vastustaa tilaisuutta ja niinpä huomaan kömpiväni muutaman muun perässä rakennukseen.

                                

Rakennuksessa on jo nyt nähtävillä kauniita yksityiskohtia, kuten sisällä olevat pyöreät kaariholvit. Kapuamme ensimmäiseen kerrokseen metallisia A-tikkaita pitkin. Vähän heiluu ja horjuu ja osa kierroksen kävijöistä ei lähde tästä pitemmälle. Minulla uteliaisuus ei anna periksi ja huomaan kapuavani kohti korkeuksia. Ystävällinen mies ojentaa ylhäällä käden. Toiseen kerrokseen astellaan vähän varmemmin askelin - pitkin kierreportaita. Tosin saatesanoina, ettei ylin astinlauta kestä astumista.

                             

                           

Kolmaskin kerros olisi mahdollinen saavuttaa, mutta tässä tulee jo itsesuojeluvaisto vastaan. Pitäisi kavuta seinälautaa pitkin. Vain yksi urhoollinen mies ottaa haasteen vastaan. Minä tyydyn katselemaan välikatossa pilkottavasta aukosta ylemmäs. Katonharjalla näkyy kaunis salmiakkikuvioikkuna. Vision jo itseni makoilemassa kolmannen kerroksen sviitissä tähtitaivasta katsellen...

Jossakin tilassa näkyy kaunis lankkulattia. -Tätä ei saa ainakaan tuhota, toteaa eräs  mukana kulkeva.  Enimmäkseen lattioissa näkyy muovimattoa - lienee lankkulattiat niidenkin alla.

'

                               

Joidenkin huoneiden seinillä roikkuu repeytyneitä ja jo hieman haalistuneitakin tapetteja. Ehkä aikanaan valmistuvan majoitusliikkeen seinältä voikin bongata tätä kuosia kehystettynä tauluna...

Kaksikerroksinen kuisti aukeaa sisäpihalle päin. Siitä saa hienon, kun se  rempataan. Osa  kuistin kaiteista on paikoillaan, osa näkyy olevan rakennuksen sisäpuolella.

                              

Huoneita on hyvin erinäköisiä ja -kokoisia. Niihin on kiva kurkistella, vaikkei kaikkiin tiloihin tohdikaan kulkea.

                               

                               

Ikkuna-aukkoja on moneen suuntaan. Tästä Sahalkadun puoleisesta aukosta näkee sekä merelle että satamarakennuksiin.

                                

Parvekkeen oviaukosta on puolestaan näkymä Kahvila Sahan suuntaan.

                                 

Vanhassa talossa on oma tunnelmansa, sen voi aistia nytkin, vaikkei pystyssä ole kuin seinät.

                                

Kierreportaikko on keskellä taloa ja aikanaan se lienee hyvin  edustava...

Myös Potin rantaan päin talon ikkunasta on kivannäköinen merimaisema veneineen kaikkineen.

Kierros talon sisällä on käyty. Kaikki mukana ollet pääsevät ehjin nahoin rakennuksesta pois. Monenlaisia visioita entisöintikohteesta  heitetään ilmaan. Kaikki kuitenkin ovat samaa mieltä, että rakennus on erikoinen, sopii perinnekortteliin ja että se varmaan löytää paikkansa Kokkolassa. Jo talon julkisivu on sellainen, että se jää kerralla mieleeen.

                             

Selailin vanhoja lehtiä. Vuodelta 1990 löytyi Helsingin Sanomista artikkeli koskien tätä samaista kiinteistöä. Siinä mainitaan, että Vaasan lääninhallitus on silloin päättänyt suojella satamakonttorin lähiympäristöineen. Artikkelissa mainitaan rakenuksen arvosta sataman seudun maamerkkinä, sen vanhimpana ja ainoana juklkisena rakennuksena ja maiseman hallitsijana. Rakennusta pidetään hyvänä oman aikansa tyylin edustajana. Museovirastonkin mielestä rakennus on sekä rakennus- että kulttuurihistoriallisesti erityisen huomattava ja suojelun arvoinen. Tietystikään rakennuksen siirtäminen eri paikkaan  ei anna sille enää samaa arvoa Museoviraston silmin. Pihlajan alueelle rakennus on kuitenkin  arvo jo sinänsä historian havinaa uhkuen. 

Tutustumiskäynnin  jälkeen innostun etsimään  lisätietoja Otto Rodenista. Löydänkin hänen kuolinilmoituksensa. Se tuntuu jotenkin hyvin henkilökohtaiselta.

                           

Otto Waldemar Roden  syntyi  Kokkolassa 25.5.1860 styyrmanni Mickel Fredrik Rodenin  (Ruten) ja Anna Magdalenan Selinin  pojaksi. Oton isänpuoleiset isovanhemmat olivat merimies Michel Ericson  Rotainen/Ruten ja Lena Sophia  Christorherintytär Passanen.

Mielenkiinnolla jään odottamaan Rodenin talon puhkeamista uuteen kukkaan!

 LÄHTEET: 

Outi Airolan selostus Ykspihlajan kulttuuriviikolla 14.7.2019 [https://www.hs.fi/kotimaa/art-2000002963128.html] Luettu 17.7.2019. 

Suomen sukututkimusseura. Hiski. [http://hiski.genealogia.fi/hiski/afpj19] Luettu 15.7.2019.

Vaasan lääninhallitus suojeli satamakonttorin Kokkolan Ykspihlajassa. Helsingin sanomat 21.2.1990. 

Österbottningen. 1908. [http://finlander.genealogia.fi/ploggerobits/index.php?level=picture&id=826] Luettu 15.7.2019.