sunnuntai 19. huhtikuuta 2020

Kuningas Adolf Fredrikin vierailu Kokkolassa; osa 2

Ensimmäisessä kijoituksen osassa keskityin Kokkolan kaupungin valmisteluihin, kun Ruotsin kuningas Adolf Fredrik oli tulossa Kokkolaan vierailulle. Tässä osassa keskitymme odotetun vieraan saapumiseen.

Myöhään heinäkuun 14. päivän iltana 1752 saapui Kokkolaan maaherran lähettämä kuriiri. Kuriirilla oli mukanaan marssijärjestys. Sen mukaisesti kuninkaan reitti eteni päivä kerrallaan eri paikkakunnille. 17.7. oli vuorossa Kauhajoki, josta kuningas matkasi yöpymään Kurikkaan. Seuraavana päivänä matka jatkui  Isoonkyröön,  sieltä Korsholmaan ja päivällisaterialta Uudestakaarlepyystä suoraan 20. 7 vanhan ruotsalaisen kalenterin mukaan (uuden kalenterin mukaan 31.7.)  Kokkolaan. Kuningas siis jätti pietarsaarelaiset harmittelemaan matkan varrelle vierailematta heidän kaupungissaan.

Kaupungin maistraatti pisti pikaisesti heti kuriirin käytyä kokouksen seuraavana aamuna pystyyn. Oli ajateltu, että kuningas viettäisi Kokkolassa useita päiviä, mutta nyt vierailu typistyikin ainoastaan  illalliseen, yöpymiseen ja aamiaiseen Kokkolassa ja sitten matka jatkuisi Kalajoelle.

Keskellä loppukesää suurin osa porvareista olikin merellä  silakkaa pyytämässsä. Niinpä maistraatti antoi käskyn  nuorellemiehelle, Henrik Rahmille, lähteä kahden soutajan avustuksella Trulleviin, Poroluotoon ja Tankariin  kutsumaan porvareita pikaisesti kotiin. Kalastajien tuli tietysti tuoda mukanaan tuoretta kalaa, jota säilöttäisiin sumpuissa valmiina. Jokunen porvari sai myös määräyksen lähteä Öjaan  ruutanoita noutamaan. Nuori mies Carlbom lähetettiin tämän lisäksi Jatkojoen laivanrakennuspaikalle noutamaan käsityöläiset ja porvarit kotiin. Jos määräystä uhmattiin, tuli maksaa sakkoa  25 hopeatalaria.

Merkinnät kaupungin kirjanpidossa loppuvat noin neljä päivää ennen kuninkaan vierailua - ehkä se kertoo siitä, että kaikilla oli kiire valmisteluissa. Ei ole myöskään talletettu tietoa itse vierailusta. Niin harmi. 
                       
Kuningas saapui ajallaan. Kokkolalaiset olivat pystyttäneet Kruunupyyn vastaiselle rajalle kunniaportin. Tien molemmin puolin oli kuusenhavuin peitelty  pylväs, jonka päällä oli valkoisiin puettu ihminen kannatellen laakeriseppelettä ja -oksaa. Seurasi papiston puheita ja kansan kunnianosoituksia. Ratsuväenosasto oli asemissa Kaarlelan kirkon luona paraatiasuissa miekat paljastettuina.  Matkan varrella oli myös runsaasti asukkaita seuraamassa kuninkaan saapumista.

                  

Löydän myös aivan sattumalta  kiinnostavan yksityiskohdan kuninkaan saapumisesta. Nimittäin arkeologisessa selvityksessä vuodelta 2007 on kartta, jossa on mainittu irtolohkare, jossa kuningas Adolf Fredrik on pysähtynyt ennen Kokkolan  kaupunkiin tuloaan. Tuijotan selvityksen karttaa, enkä pääse alueesta selville, sillä siinä kerrotaan kiven olevan   Jyväskyläntie 13 varrella kahden autiotalon läheisyydessä pellolla. Käännyn siipan puoleen, joka oivaltaa oitis  irtolohkareen sijainnin. Tästä innostuneena lähden samantien kuvaamaan paikkaa, joka onkin naurettavan helpossa paikassa ja tuttu, vaikken sitä ensin tajunnutkaan!

Kyseessä on nykyisen Citymarketin ja Tokmannin asfaltoidulla parkeerausalueella oleva isoin irtolohkare, joka rakentamisen yhteydessä  sai betonimuurin ja valaistuksen  ympärilleen. Siirtokivilohkareella on korkeutta 12m x 8 m x 4 m. 

Arkeologisessa selvityksessä kerrotaan  muinaisjäänteen eli irtolohkareen olevan pienellä mäellä, mutta seutu onkin tasoitettu rakentamisen yhteydessä. Lohkare on nyt muuta ympäristöä korkeammalla betonisen suojustan sisällä. Hämärästi muistan enää seudun ennen kauppakeskuksen rakentamista kymmenisen vuotta sitten  - silloin siinä oli kaksi taloa, jossa romanit olivat  muistaakseni viimeisinä asukkaina. 

Maalaisjärjellä päättelen, että kuningas piti vähintäänkin pissatauon lohkareen takana. Onpa harmi, ettei näin erikoisesta pysähdyksestä ole kivessä minkäänlaista mainintaa!





Koska oli heinäkuun loppu, talonpojat olivat somistaneet tähkäpäillä hattunsa merkiksi seudun viljavuudesta, Ratsuväki otti seurueen vastaan kaupungissa iltamyöhään kello 10-11. Jopa paikalle tilattu turkulainen vaskirummunlyöjäkin oli sopivasti  asemissa valmiina torilla. Ei tiedetä, miten kuningas suhtautui vaivalla rakennettuun pyramidiin, mutta varmaankaan rakennelma ei jäänyt huomaamatta. 

Pormestari Noren oli kuin olikin elossa kuninkaan saapuessa ja kykeni pitämään juhlallisen puheen. puheen sisällöstä ei ole jäänyt tarkempaa tietoa. 

Illaksi oli vielä  järjestetty ilotulitus. Seurue nukkui torin lähellä kaikkiaan viidessä talossa - kuningas  yöpyi  paikassa, mistä kerron  osan kolmannessa jaksossa.

Kaksitoista ratsumiestä seisoi koko yön vartiossa kuninkaan majapaikan ympärillä karabiinit käsissään ja kuninkaan unta vartioiden. Matka jatkui pohjoisempaan päin jo seuraavana aamuna kello seitsemän.

Runoilija Hjalmar, joka ilmeisesti matkusti kuninkallisen seurueen matkassa, kirjoitti jokaiselle matkan vierailupaikkakunnalle oman runonsäkeistön. Kokkolan osuus runosta menee näin:



                            "Sankarimme vieraana kunnioittaa

                              Kokkolan kaupunkia ja pitäjää. 
                              Tämäpä talonpoikaa ilahduttaa!
                              Hattuunsa hän kiinnittää tähkäpään
                              viestinä runsaasta viljasta,
                               mikä kypsyy sankarin saapuessa.
                              Tänne oot saapunut taivaasta,
                              siis ollos`Jumalan hallussa!"


Kuninkaan omasta matkakertomuksesta selvisi myöhemmin, että kuningas ylisti vuolaita virtoja sekä suuria lakeuksia."Rakennustapa on siellä kaunista ja  talot niin sisältä kuin ulkoa siistejä ja puhtaita samoin kuin väestökin. Maanviljelystä hoidetaan hyvin  ja suurella ahkeruudella kaskea ja tervaa polttaen."


Kuningas näki kuitenki epäkohtia siinä, että tervanpolttajat kaatoivat väärän kokoisia puita - isoista ja suurista puista käytettiin ainoastaan lyhyitä, kolottuja pätkiä. Seudulla oli kuninkaan mukaan  soisen maaperän vuoksi paljon karjarutttoa ja  niitytkin olivat vesiperäisiä. Myös väestön vähäinen määrä  huolestutti sekä vähäinen  luonnonrikkauksien hyödyntäminen.       Kuninkaan mielestä koko Suomen kaupungit olivat melko heikossa tilassa.

                   
LÄHTEET:

 Kokkolan kaupungin historia, osat 1-2, osa. 2, s.  51-53. 

Kokkolan kaupunki. Kantakaupungin yleiskaava 2030. Arkeologisten inventointi. KH Renlundin museo. FM Jaana Itäpalo. 30.11.2007, s. 33-34.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti