Kun kuningas Aadolf Fredrik saapui Kokkolaan -suunnitelmia kuninkaan vastaanottamiseksi; osa 1

Kokkolassa on keisareita tai  kuninkaita pyörähtänyt  kaupungin perustamisen jälkeen  400 vuosisadan aikana tasan kaksi kertaa. Ensimmäinen - vähän  surullisenkuuluisa lyhyt piipahdus tapahtui vuonna 1819, kun keisari Aleksanteri I vieraili Kokkolassa 45 minuutin ajan.

Nyt tutustumme muutama vuosikymmen aikaisemmin tapahtuneeseen  Ruotsin kuningas Adolf Fredrikin matkaan Suomeen ja etenkin Kokkolaan  kolmiosaisessa sarjassa. Tässä ensimmäisessä osassa seuraamme kaupungin valmisteluja arvovaltaisen vieraan tuloa varten. 

Loistoa rakastava kuningas Adolf Fredrikin matka Suomeen  totetui  kesällä  1752. Matkareitti kulki etelästä pohjoiseen pitkin Pohjanlahden rantatietä. Matka alkoi Helsingistä ja eteni Loviisaan, Turkuun, Vaasaan Kokkolaan, Ouluun  ja  aina ylös Tornioon saakka. Säästösyistä takaisinpaluu tapahtui  "pohjoista tietä" pitkin Pohjanlahden ympäri. Alun perin silloisen kruununprinssin oli pitänyt tehdä matka jo 1748 ja kenraali Piper oli  tuolloin kehottanut kokkolalaisia porvareita siistimään kaupunkiaan. Matkan totutuessa 1752 kesällä, oli valmisteluja kuninkaan saapumiseksi jo tehty monin paikoin huolella. Vaasan läänin maaherra, ruotsalainen kenraali K.A. Piper otti tehtäväkseen kohentaa silloisen kovin vaatimattoman Kokkolan kaupungin ulkonäköä, kun kävi selville, että kuninkaan matka kulkisi Kokkolaankin.

Kuninkaan seurueineen oli määrä saapua Kokkolaan  eteläisen tulliportin kautta. K.A.Piper olikin sen vuoksi suunnitellut tuon tulliportin  äärelle pyramidinmuotoisia  kunniaportteja kaksin kappalein. Ne piti pystyttää tien molemmin puolin. Eteläinen tulliportti sijaitsi monelle kokkolalaiselle niin tutun  entisen Anttilan rakennuksen liepeillä.

Piper oli taitava piirtäjä ja niinpä hän  suunnitteli itse kunniaportin ja pyramidien kuvat, millä hän tahtoi toivottaa kuninkaan arvokkaasti tervetulleeksi Kokkolaan. Maaherra toi julki, ettei Kokkola voisi välttää kunniaportin tekoa, koska pienemmätkin ruotsalaiset kaupungit  olivat esittäneet valtavia taidonnäytteitä  kunnioituksesta Hänen Majesteettinsa kulkiessa ensimmäistä kertaa rakennelmien läpi. 

Koska Piperin suunnitelma osoittautui kaupunkilaisten mielestä liian kalliiksi, päädyttiin rakentamaan ainoastaan yksi pyramidi, joka sijoitettiinkin   keskelle toria - siis nykyisen Mannerheiminaukion  seutuville. . Pyramidi koristeltiin Piperin ehdottamilla vertauskuvilla.

Pyramidin rakentamisesta vastasivat  kaupungin parhaimmat  puusepät ja maalaamisesta Johan Backman, jonka kädenjälki muuten näkyy edelleen Kaarlelan kirkon puisessa alttariseinässä. Backman vastasi maalauksen lisäksi pyramidin huipulle tulleen  kruunun valmistamisesta. Työn tekoa  johti kauppias Frimodig, kun taas puusepät Backlund, Tast ja Cronqvist  rakensivat sen. 

Yllä: Johan Backmanin alttarimaalaus Kaarlelankirkossa vuodelta 1749.

Pyramidissa oli huipulla kuninkaan nimikirjaimet AF. Siitä löytyi myös läänin vaakuna, jossa on kuusi näätää sinisellä pohjalla sekä kirjoitus "Häldre  död än befläckad" - mieluummin kuolema kuin häpeä.  Pyramidiin oli sijoitettu myös Ruotsin valtakunnan vaakuna kuninkaan kruunuin ja viisaudensarvin koristeltuina. Jalustan kaikissa neljässä kulmassa oli suitsutusastiat. Pyramidin keskellä oli kukkaköynnös ja vertauskuvalliset aurinko  ja sen puoleen kääntynyt auringonkukka kirjoituksella "I Wördnad och Kiärlek" - kunnioituksella ja rakkaudella.

Pyramidistä löytyi myös  kullattu pallo ja nimikirjaimien päällä  oli kuninkaan kruunu, Pyramidin vieressä oli aita ja sisäpuolella koroke, jossa soittokunta  seisoi niin korkealla, että se näki aidan yli. 

Pyramidilla oli korkeutta 17 kyynärää. Yksi kyynärmitta on noin 60 senttimetriä, joten pyramidin korkeus oli kymmenisen metriä.  Pyramidin tiedetään seisseen torilla vielä pitkän aikaa kuninkaan käynnin jälkeenkin. 

Yllä: Piirroskuva  pyramidisuunnitelmasta  löytyy Kokkolan kaupungin historia, osat 1-2 teoksen sivulta osa 2, s. 48. hieman yli 17 kyynärää. 

Piper suunnitteli myös, että teiden varsilla olevat  harmaat talopahaset tuli maalata punaisiksi. Kaupunkilaisten mielestä tähänkään ei ollut varaa, joten Piper määräsi lopulta, että kaupungin tori tuli ainakin täyttää ja tasoittaa  savella sekä kadut kunnostaa. Lisäksi Piper määräsi Suntin yli olevien siltojen maalaamisesta punaisiksi. Siltojen nupit tuli maalata  valkoisiksi. Porvarit lupautuivat tämän tekemään ja vieläpä  lupasivat uusia  ja maalata punaisiksi kaakinpuun rappuset, jotka sijaitsivat keskeisellä paikalla raatihuoneen edessä. Kaakinpuuhan oli eräänlainen häpeäpaalu, jota käytettiin rangaistuksissa.

Yllä: Kuva nykyiseltä Mannerheiminaukiolta - siis entiseltä torilta - Isokadun suuntaan. 

Talojen maalamikseksi varoja ei siis riittänyt. Niinpä Piper ilmoitti, että pääkadut  - lähinnä Isokatu - jota pitkin kuninkaan oli määrä kulkea, -  tuli koristella  kuusilla, joiden tuli olla neljä kyynärää  korkeita. Kuuset tuli pystyttää tien molemmin puolia harvakseltaan riveihin. Ja koska kuningas tulisi saapumaan Kokkolaan Sokojan suunnasta, tuli myös Sokojanriiheltä saakka  pystyttää samanlainen kuusikuja etelätulliin asti. 

Maaherra Piperiä ärsytti pohjoisen "paatuneiden ja tyhmien ihmisten tavat", joten hän määräsi ankaran ukaasion, jonka mukaisesti kaikki siat, lehmät,  kanat sekä koirat oli vietävä pois kaupungista tulliaidan toiselle puolelle hyvissä ajoin pari päivää ennen kuninkaan saapumista ja tämän jälkeen oli vielä kadut lakaistava puhtaiksi.

Kaupunginkaartille täytyi lisäksi  hankkia edustavat  saappaat, kannukset, miekat ja pistoolit sekä siniset univormut kultakaluunaisin hatuin. Kaupunginkaartiin tuli myös perustaa  ratsuväen osasto. Ratsumestariksi  valittiin raatimies Stenhagen. Kahdellatoista  ratsumiehellä tuli olla karabiinit, jotta he voisivat olla vartiossa kuninkaan yöpymispaikan luona. 

Kuninkaan saapuessa ratsuväen tulis ratsastaa lähelle Kokkolan maaseurakunnan kirkkoa, jossa heidän tulisi olla paraatissa paljastetuin miekoin tien oikealla puolella. Kuninkaan ajaessa ohitse, tulisi upseerien tervehtiä miekoillaan, jonka jälkeen ratsuväki siirtyisi tien vasenta reunaa eteenpäin.  Kun he ohittaisivat seurueen, tulisi miekat panna tuppeen ja ratsastaa kuninkaan edessä parijonossa. Sääntöjen opettelu todettiin haasteelliseksi. Lisäksi huolta tuotti epätietoisuus vierailun ajankohdasta - entä jos  kauppias - ratsumiehet sattuisivatkin juuri olemaan Tukholman matkoillaan kuninkaan saapuessa?

Koska kaupungin pormestari Noren oli erittäin  varovainen mies, kehotti  hän jopa mahdollisen kuolemansa varalta  valitsemaan jonkun raatimiehen johtamaan puhetta  kaupungin tulliportilla. Maaherran toiveena oli myös järjestää "kimakkaa musiikkia" ja sitä varten tiedusteltiin Turusta saakka vaskirummun lyöjää, Tukholmasta lainattiin neljä kappaletta yksinaulaisia kanuunaa.

Melkoiset oli siis järjestelyt kununkaan saapuessa,  seuraavassa osassa pääsemme seuraamaan kuninkaan saapumista Kokkolaan!

LÄHTEET: 

Kokkolan kaupungin historia, osat 1-2, osa. 2, s.  46-53. 

Kuningas Aadolf Fredrikin vierailu. Kokkola.fi. [https://www.kokkola.fi/meresta_noussut_kaupunki/ruotsin_vallanaika/vapauden_aika/kuningas_a_fredrikin_vierailu/fi_FI/kuningas_aadolf_fredrikin_vierailu/] Luettu 10.4.2020.