Kiepissä - Kokkolan luonnotieteellinen museo

Viikolla sadepäivä.  4-vuotiaan kanssa mietittiin, mitä voitaisiin tehdä, kun ulosmeno ei oikein napannut. 

Sain kuningasidean - lähdetään Kieppiin!

Kieppi on siis luonnontieteellinen museo, joka avattiin jo vuonna 1982. Museon alku on hieman tavanomaisesta poikkeava, sillä  kyseessä on alkujaan yksityishenkilön, Veikko Salkion (1912-2006) kartuttama luontokokoelma ja elämäntyö. Salkio oli harrastanut eläinten täyttämistä koko ikänsä ja ensimmäiset eläimet hän kokosi jo 1930-luvulla Petsamossa. 

1966 Veikko Salkio sai luvan luonnonsuojeluvalvojalta  ottaa haltuun ja  täyttää tapaturmaisesti kuolleita  rauhoitettuja eläimiä sillä ehdolla, että ne sijoitettaisiin museoon. 

Monien vaiheiden jälkeen Salkio päätyi rakentamaan museonsa Kokkolaan, koska katsoi kartasta, että se sijaitsi maantieteellisesti hyvällä paikalla. 

Salkio lahjoitti kokoelmansa Kokkolan kaupungille vuonna 1980. Alkujaan museo tunnettiin nimellä Kokkolan luontomuseo. Se avattiin vuonna 1982.  Nimen Kieppi se sai vasta 2012. Nykyiseen paikkaan, museokortteliin, museo siirrettiin  vuonna 2000.  Salkion harras toive oli, että myös jälkipolvet saisivat maksutta nähdä kokoelmat. Hienoa, että siitä on pidetty kiinni ja museoon pääsee ilmaiseksi ihastelemaan kolmea kattavaa kokoelmaa; Salkion eläimiä, Viljo Nissisen mineraalikokoelmaa ja Armas Järvelän perhoskokoelmaa.

Pikkuepeli ihmetteli, voiko nämä hirvenvasat olla kuolleilta, kun ne näyttävät niin aidoita. Tätä kirjoittaessa epeli pohtii, onko hirven jalkojen luut vahvemmat kuin ihmisellä - jaa-a. 

Muistan käyneeni  lasten kanssa ensimmäisillä  museokierroksilla Hagströmin kulmassa  jo silloin, kun työskentelin lastentarhanopettajana 90-luvulla. Muistan näiltä käynneiltä  erityisesti erään eskaripoikani, jolle paikasta tuli niin tärkeä, että hän myöhemmin meni usein yksikseen museoon ja juttelemaan Salkion kanssa. Salkiolla tuntui olevan aina aikaa jutella hänen sydäntään lähellä olevista asioista.  Arvostin tätä kovasti. 

Myöhemmin, kun olin luokanopettaja ja työskentelimme kouluni kanssa evakkotiloissa, tuli museosta jälleen tärkeä kohde. Muistan, kuinka vierailimme silloisen 6-luokan kanssa museossa ja muutoin niin  vilkas ja hulvaton oppilasryhmäni löysi museosta rauhan ja itsensä! Erityisen moni hurmaantui jostain syystä silloin museon kivikokoelmista.  Päätimme alkaa kulkea museossa säännöllisesti. Ironista kyllä, sillä päätöstämme seuranneella viikolla museo paloi...

Museo on ollut nyt kolmisen vuotta remontissa. Onnekkaasti isoin osa kokoelmasta  saatiin pelastettua. Kaksipäistä vasikkaa ei museon vitriineissä enää näkynyt, en  tiedä, mikä on sen kohtalo ollut...Ihan kaikkia esineitä ei tosin ole vielä saatu paikoilleen. 

Museo avautui uudelleen heinäkuussa 2023. Se on nyt kertomassa luonnosta entistäkin ehompana. Pikkupojan kanssa museossa vieraillessani paikalla oli ilahduttavan paljon ihmisiä - aivan pikkulapsista vanhuksiin ja kaikkea siltä väliltä. Kohde, jossa pystyy viettämään fiiliksen mukaan lyhyemmän tai pidemmän ajan. 

Pikkuepeli kiinnostui erityisesti pesäkoloista kurkistavista linnunpoikasista. Kauniisti niitä olikin sommiteltu. 

Oravanpoikaset pesässä...niitäpä ei juuri näekään muuta kuin täällä. Kas kuusen latvassa oksien alla,,,

Pikkuepeliä kiinnosti myös petolintujen hurjan terävät kynnet. Kaikista kiinnostavin pojan mielestä oli kuulemma sinisorsa. En tiedä miksi. 

Kivistä kiinnosti tietysti aito kulta ja kauniit ja erikoisen väriset kivet. Luonto osaa kyllä olla ihmeellinen!

Perhosia katsellessa nuori opastyttö tarjoutui tuomaan meille perhosten nimiluettelon. Perhosten nimiä olikin kiva tutkiskella itse otusten lisäksi. 

 Ehdoton suositteluni! Kaiken lisäksi ihan vieressä on muitakin museoita ja ihana Vohvelikahvila ja ilmainen parkkipaikka!

LÄHTEET;

KokkolaKarleby.fi.  Luontokokoelma [https://www.kokkola.fi/vapaa-aika/museot/kieppi-kokkolan-luonnontieteellinen-museo/luontokokoelma/] Luettu 30.7.2023.