Ehkä nykyäänkin, mutta varsinkin entisaikoina, oli seksuaalisuus säädyllisyyden, maineen ja kunnian haavoittuvinta ja herkintä aluetta. Sen vuoksi näihin liittyvissä asioissa käytettiin myös tilannehuumoria.
Lohtajan talvikäräjillä 1746 käsiteltiin huhupuhetta. Kaksi jo palveluksesta eronnutta ja humalassa olevaa kersanttia, saapuivat jumalanpalveluksen jälkeen taloon, jossa oli koolla kirkonväkeä. nimiltään Krook ja Lenhoff.
Taloon sisään astuttuaan miehistä Lenhoff huomasi sotamies Springbergin.
Käytiin seuraavanlainen keskustelu;
-Oletkos se sinä, joka olet julkisesti väittänyt ja levittänyt huhua, jotta tyttäreni aikoo naida Pekka Tuliniemen?
Sotamies Sprinberg myönsi väitteen todeksi.
-Jos tämän jälkeen tulet Pekka Tuliniemen kanssa talooni, nuijin sinut, Tuliniemen ja tyttäreni, uhkasi Lenhoff.
-Mikäli et halua naittaa tytärtäsi, voit ripustaa hänet ylös aitantappiin, kolohan hänellä on sitä varten jo entuudestaan, Sprinberg sanaili...
Paikalla olijat yrittivät kaikin keinoin hillitä nauruaan.
Lenhoff syöksyi raivoissan kohti seinällä riippuvaa kirvestä, joka kuitenkin ehdittiin piilottaa ennen, kuin kersantti sai sen käsiinsä.
Pilkka ja iva ymmärrettiin jo sinällään sellaiseksi kunnianloukkaukseksi, että syytetyn täytyi puhdistaa maineensa. Haukkumanimien käyttö oli myös yksi tunnustettu vallankäytön keino. Sukupuoliselle alueelle suuntautuvilla haukkumasanoilla ja - puheilla viitattiin sukupuoliseen levottomuuteen. Oli asiassa sitten todellisuuspohjaa tai ei, voitiin asia tulkita niin, että pilkan kohde oli harjoittanut luvatonta sukupuolista kanssakäymistä. Nimen omaan naurulla paljastettiin seksuaalimoraalin toinen ja sopimaton puoli.
Kun tapausta myöhemmin puitiin oikeudessa, nimismies huomautti, että Springberg oli tunnetusti rääväsuinen pilkaniskijä.
Nimismies totesi myös, että Springberg oli samoilla käräjillä syytteen alaisena myös herjauksesta. Hän oli kutsunut juuri kolmatta kertaa kuulutuksiaan seurannutta Liisa Tuliniemeä täydeksi huoraksi. Sukupuolisuuden käyttö huumorissa kohdistui vain harvoin miehiin. Sukupuolisen siveellisyyden varjelu oli nuorille miehenaluille tärkeää. Seksuaalisuus oli maineen ja kunnian sekä säädyllisyydenherkintä aluetta.
Pilkkasanojen historia on varmaan yhtä pitkä kuin ihmiskunnan historiakin.1600-1700-luvulla pilkkanimistä juurikin huora tai huoripukki olivat karkeimpia nimittelysanoja. Nehän sisälsivät sekä haukkumamielessä heitetyn oletuksenavioliiton ulkopuolisesta sukupuolielämästä, joka samalla sisälsi vihjauksen avioliitossa olevien tekemästä aviorikoksesta tai naimattomien harjoittamasta salavuoteudesta. Pahimmillaan tällainen syyte huoruudesta toteennäytettynä toi jopa kuolemantuomion. Juuri sen vuoksi näitä nimittelytapauksia puitiin käräjillä, jotta saataisiin takaisin kunnia.
LÄHTEET.
Kustaa H. J. Vilkuna. Katse menneisyyden ihmiseen. Valta ja aineettomat elinolot 1500-1850. Historiallisia tutkimuksia 253. Suomalaisen kirjallisuuden seura.Helsinki.2010. KA Lohtaja 1746, rr82a;1140-1155. [https://www.doria.fi/bitstream/handle/10024/182965/HT253_opt.pdf?sequence=1&isAllowed=y] Luettu 18.10.2023.
Pilkanimi ei ole sanamagiaa. Lastuja Suomen historiasta. Turun yliopiston Suomen historian oppiaineen blogi. [https://blogit.utu.fi/suomenhistoria/pilkkanimi-ei-ole-sanamagiaa/] Luettu 21.10.2023.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti