Tällä kertaa palailen taas Suomen sodan pariin. Olen lukenut omaan sukututkimukseeni liittyen niin paljon Suomen sodasta, että kohta voisin kai jo väitellä siitä. Ihan sama, kumman osapuolen näkökulmasta milloinkin kirjoittelen. Näkökulmiahan riittää aina vähintään kaksi. Se ei ole minulle merkityksellistä. Rakastan hyviä tarinoita ja tässä taas luvassa yksi sellainen!
Tämä teksti tuli vastaan digitaalista sanomalehtiarkistoa selaillessani. Tarinan keskiössä on sotamarski Klingspor, joka johti seudullamme ruotsalaisia joukkoja.
Syyskuussa 1808 Oravaisten taistelun jälkimainingeissa maamme lyöty armeija siirtyi pohjoisemmaksi. Seuraavana tähtäimenä päämajalla oli asettautua Lohtajalle armeijan marssiessa vielä siitä eteenpäin kohti Himankaa.
Ylipäällikön neuvonantajana toimi majuri Aminoff, kenraali Adelcreuz ja kenraalimajuri Vegesack. He tekivät esityksen pääpuolustuslinjan perustamisesta rannalle, josta olisi ollut hyvä viivyttää vihollista, kun silta oli poltettu. Sotamarsalkalle ehdotus oli kuitenkin kauhistuttava, hänen tavoitteenaan oli vain paeta vihollista. Päädyttiin siihen, että Aminoff lähti eteenpäin valmistamaan jo Kalajoen pappilaa seuraavaksi majapaikaksi Klingsporille päämajan jäädessä toistaiseksi Lohtajalle.
Venäläiset lähettivät Lohtajalle ainoastaan kenraali Nikolai Kamenskin adjutantit ja ylimajoitusmestari van Suchtellenin tunnustelemaan, olisiko maaperä aseleponeuvotteluille suotuisa. Näennäisesti venäläiset esiintyivät vankienvaihtoasialla, mutta todellisuudessa haluttiin käydä aseleponeuvotteluja. Sotamarski Klingspor vastasikin myötämielisesti vastakäynnillä. Klingspor lähetti kaksi miestään vastaamaan esitettyihin kysymyksiin ja samalla vaivihkaa utelemaan aselevon ehtoja. Varsinaiset aseleponeuvottelut käytiin Lohtajan pappilassa.
Lopulta saatiinkin aselepo syntymään - tosin lähestulkoon venäläisten ehtojen mukaisesti. Samaan syssyyn Ruotsin kuningas erotti Klingsporin, mutta koska muut Klingsporin armeijan kenraalit pitivät aselepoa tarpeellisena, he antoivat Klingsporin allekirjoittaa sen. Klingsporin siipeensä saanut armeija tarvitsi kovasti lepoa ja haavoittuneet hoitoa. Mutta lepo otettiin liiankin kirjaimellisesti. Haavoittuneet jäivät vaille tarvitsemaansa hoivaa ja huolenpitoa. Myös joukkojen tiedustelutehtävät ja joukkojen kunnon kohentaminen jäivät.
Klingspor tunnettiin herkkusuuna ja mukavuudenhaluisena. Sen vuoksi hän mieluusti majoittui pappiloissa. Niissä oli tasokkaampi ruokatarjonta.
Aseleponeuvottelun tuloksena 29.9.1808 oli, että aselepo tehdään epämääräiseksi ajaksi. Aselepo pitäisi sanoa irti kahdeksan vuorokautta ennen sotaliikkeiden aloittamista. Suomalainen armeija lupasi vetäytyä Himangalle. Sopimuksessa sovittiin, että Lohtaja-Himanka-välinen alue jäisi puolueettomaksi. Näin jälkikäteen voi todeta, että aselepo kesti noin kuukauden verran.
Sopimukseen kuului myös, että Savossa toimivan sotamarsalkka Sandelsin oli asetuttava Iisalmen kirkon luoteispuolelle. Siten itse kirkko jäisi puolueettomaksi alueeksi. Tämä kohta sopimuksessa oli venäläisille erityisen tärkeä, koska Sandels oli urhoollisesti puolustanut Savoa. Nyt Sandelsin olisi siis luovuttava Toivalasta. Lisäksi sovittiin, ettei sotaväkeä saa siirrellä. Jotta Ruotsin kuningas Kustaa IV Adolf suostuisi aselepoon, kuvailivat suomalaisarmeijan johtajat Aminoff, Adlercreutz ja Klercker tilanteen olevan täysin toivoton.
Klingspor saattoi siis hetkiseksi vetää henkeä ja viettää päivänsä levollisesti pappilan hyvässä huomassa. Koska Klingspor tunsi itsensä melko raihnaiseksi, päätyi hän vaatimaan itselleen lämmitettyä huonetta Lohtajan pappilasta. Pappilassa olikin iso koivuhalkopino takakartanolla, joten lämmitys luonnistui hyvin ja Klingespor saattoi nukkua yönsä levollisena hyvin kuumaksi lämmitetyssä huoneessa.
Vaan keskellä syyskuista, pimeää yötä Klingspor heräsi karmivaan paukahdusääneen. Hän kutsui pikaisesti koolle adjutanttinsa ja palvelusväkensä antaen heille peloissaan määräyksen: "Vaunut nopeasti! Vähääkään viivyttelemättä suoraan Himangalle!"
Niin hankittiin pikapikaa kuomuvaunut portaiden edustalle. Marski kiedottiin turkiksiin ja peitteisiin syysyön koleutta vastaan. Ja niin lähdettiin etenemään ajurin hoputtaessa hevosia matkaan. Himangalle saavuttuaan Klingspor pääsi tarkasti vartioituna jatkamaan keskeytynyttä untaan.
Aamun valjettua huomattiin, että venäläiset olivatkin pysyneet entisissä asemissaan. Lähdettiin tutkimaan, mikä oikein oli aiheuttanut pamahduksen.
Ja selvisihän asia lopulta: kamarissa, missä marski oli Lohtajan pappilassa nukkunut, oli rovastin matka-arkun kansi pamahtanut kovassa kuumuudessa halki! Sitä ääntä oli marski säikähtänyt ja paennut hädissään pois paikalta.
Loppu hyvin, kaikki hyvin. Paukahdus oli ollut viaton ja aselepo jatkui Klingsporin säikähdyksestä huolimatta!
LÄHTEET:
Lohtajan aselepo. Wikipedia. [https://fi.wikipedia.org/wiki/Lohtajan_aselepo[Luettu 5.5.2024.].
Pelokas sotamarski. Hakkapeliitta no. 39. 26.9.1933. [ https://digi.kansalliskirjasto.fi/aikakausi/binding/1109645?term=Lohtajalta&term=Lohtaja&term=Lohtajalle&term=Lohtajan&term=parastaan&page=14] Luettu 5.5.2024.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti