ja kesänvihreät koivupuut.
Aaton toivomus pilvetöntä poutaa,
kaislikon suojaa sorsaperhe noutaa.
Luonto kaikkia lahjojaan antaa,
kukkaisniittyjä ja tyyntä rantaa.
Sieraimiin kantautuu saunan sauhu,
korvissa hyrisee hyttysten pauhu.
Pois on kiire ja arkinen työ,
on suvenjuhlat ja juhannusyö.
-B. Ahokas-
Oikein hyvää juhannusta! Sää on ollut mitä mainioin. Tätä kirjoittaessa olen ypöyksin kotona. Kuuntelen Aito Iskelmän radiota ja fiilistelen itsekseni. On keskiyö ja kellon viisarit jo hiljalleen taipuneet juhannuspäivän puolelle.
Päivä on ollut oikein ihana. Siippa istuskelee jo aamusta terassilla radiota kuunnellen. Radio kuuluu aina juhannuksiimme. Aurinko paistaa täydeltä terältä ja on sellainen sopivan lämmin sää. Käveleskelen pihan reunoilla ja poimin jokusia kukkasia. Ajatukseni on poimia ne perinteiset 7 kukkasta. Eijei, ei tyynyn alle, varmaan panikoisin poimineeni mukaan punkkeja. Tyydyn vain haistelemaan niitä ja kimppua kädessäni puristellen tunnen kesän täyttävän mieleni. Mesimarjaa, mesiangervoa, puna- ja valkoapilaa, suolaheinää, ahomataraa, koiranputkea, niittyleinikkiä, nurmitädykettä, siankärsämöä, kesämaitiaista...jos vaikka ja mitä!
Päivemmällä innostun käymään raivaamassa pojan pihanreunustoja. Tiedänkin, ettei siellä ole ketään kotona, siispä on ihanan rauhaisaa rynniä trimmerin kanssa itsekseen pitkin pusikkoa. Tällaisesta työstä jää aina näkyvä kädenjälki. Pidän sellaisista töistä. Hiki virtaa ja hyttyset parveilevat pöheikössä kimpussani. Niin kesää!
Pojan pihasta bongaan juhannusruusujen lisäksi myös metsämansikkaa. Oijjoi, tästä tulee viimeistään lapsuusmuistot mieleen!
Siippa lämmittää aamupäivällä puusaunan. Meillä on Aitokiuas, jonka lämpö säilyy tunteja lämmittämisen jälkeen. Käymme saunomassa poikkeuksellisesti keskellä päivää.
Sitten uimme. Vesi on +20. Aluksi tuntuu hieman vilpoiselta, mutta kun veteen tottuu, se onkin ihan luxusta. Sitten taas saunaan.
Juhannusruokana on tietystikin uusia perunoita. Lisäksi grillaamme. Sellaista helppoa, mutta kunnollista ruokaa. Ruoan jälkeen lähden äidilleni, jolla on kipsi kädessä ja tarvitsee nyt apuja monessa hommassa. Kävelen äidin kanssa kahdestaan pitkin kaupunginosansa raittia jutellen niitä näitä maailman menosta.
Kun palaan kotiin, on siippa jo lähtenyt töihin. Istahdan uudelleen patiolle ja kuittailen kollegojen viestiketjuun.
"Minä istuskelen terassilla. Välillä käväisen uimassa ja sitten taas toviksi istuskeleen...
Vietän juhannusta ihan yksin kotona, siippa on duunissa. Kake laulaa radiossa "Neito nuori niin kuin kansanlaulu...yöttömässä yössä näin hän valvoo tuijottaen tielle vaan" ja käki kukkuu jossain etäämmällä kaihoisasti...mikäs tässä on ollessa."
Saan kollegalta kuittauksen:
"Oi, kuulostaa ihanalta! Toivottavasti tuntuu hyvältä olla yksin ♥. "
Juu, oikeasti ihan nautin tästä yksinolosta. Sitä on ehkä vaikea sellaisen ymmärtää, joka ei ole vielä sinut yksinolemisen kanssa. Vastaan, että kun pyörittää päivät pitkät neljän sukupolven asioita, niin takuulla osaa arvostaa.
Loppuillasta taas avaan radion. Istun läppärin ääressä. Kirjoitan tekstiä sukutarinaan. Se vaatii tietyn mielentilan ja yksinolon. Muutoin tekstiä ei synny.
Ihanaa keskikesän juhlaa sinulle, lukijani!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti