sunnuntai 1. syyskuuta 2024

Vetiset venetsialaiset

Nyt täytyy todeta, että  olen joskus kuullut puhuttavan ns. kosteista juhlista. Tarkoittaa sitten mitä hyvänsä, niin ei ainakaan ihan napannut tämänvuotiseen venetsialaistunnelmaan. Kostea ei oikein kuvaa sitä vetistä tunnelmaa...

Tänä vuonna satoi vettä venetsialaispäivänä ja-yönä varmaan enemmän kuin koskaan miesmuistiin. Vanha sanonta liittäisi kai tähän Esteri-nimisen naisen.  Satoi tulvimalla kuitenkin. Kiittelin onneani, etten ollut etukäteen suunnitellut oikeastaan mitään illan osalle. Ei tarvinnut juurikaan muuttaa suunnitelmia. 

Ovenraosta kävin iltaseiskalta kurkkaamassa, olisiko saumaa ulkoilulle. Noo...rännit tulvi yli äyräidensä...

Pojanpoika oli yökylässä luonani ja siippa duunissa, joten vietettiin  enemmänkin sellainen mummoilu-henkinen ilta. 

Saunomista, telkun katselua, herkuttelua ja ovenraosta tiirailua, milloin mahtaisi sää sen verran seljetä, että onnistuisimme posauttamaan ne muutamat pikkutulitteet,  jotka poika oli tuonut mukanaan. Samaan hengenvetoon totean,  etten ole koskaan aiemmin ampunut ilmaan ensimmäistäkään ilotulitetta. Perheen miesväelle on aina langennut se rooli. Vaan tulipahan paikattua tämäkin pieni aukko sivistyksessä. Epeli totesi, että kyllä sinä osaat, fammu! Kiittelin onneani, ettei ollut matkassa mukana mitään järeämpiä  raketteja. . 

Juuri ennen kuin pääsimme pihalle asti, pärähti kunnon ukonilma. Luulin ensin, että joku on tullut tekemään jäynää ja räjäytti valtavan raketin jossain ulko-ovemme lähellä. No ei, se olikin ukkonen, joka halusi osallistua myös kesäkauden päättäjäisiin. 

Tulitteiden sytyttely onnistui yllättävän hyvin. Vaikka oli sateista, ei kuitenkaan tuullut. Ja niin saimme aikaan melkoisen savupilven, kun raketti toisensa perässä vingahti  kosteassa ilmassa taivaalle.

Illemmalla päätimme vielä lähteä pienelle ajelulle epelin kanssa. Kaupungilla yksityishenkilö oli ilmoittanut julkisesti jo aiemmin järjestävänsä merkkipäivänsä vuoksi ilmaisen valoshown kaikelle kansalle. Esityksiä oli useampi puolen tunnin välein. Meinasimme jo peruuttaa menon, mutta sitten epeli ehdotti, että kai nyt  edes auton lasista voitaisiin käydä edes katsomassa. Siispä matkaan. 

Kaupunginteatterin luona olikin uskomattoman paljon väkeä ihastelemassa Fountains by Olli twilight symphonyä;  vettä, valoja ja kaunista musiikkia sekä erikoisefektejä. Jotenkin aivan mahtavaa! Epeli sanoi, että haluaisi nähdä vähän lähempää ja niinpä rohkeasti astuimme  autosta ulos vesisateeseen. Epeli tuumasi, että sadevaatteet - edes sateenvarjot olisi olleet kova juttu. Naurahdin, sillä yleensä minä muistan tällaiset. Nyt ne unohtui kotiin, kun ajatuksena oli vain autoilla. Moni katselijoista oli  tosin varautunut loistavasti säänmukaisesti, eikä ollut moksiskaan sateesta. IHANAA!

Ja oli todella kaunista myös viereisessä puistossa valoineen! Kuin satumetsä taikapuineen!

Katselimme sen verran aikaa valoshowta, että vaatteemme eivät olleet vielä aivan läpimärät, muttei paljon muutakaan. Epeli sanoi, että väsyttää, ja niinpä lähdimme etsimään nukkumattia.




Olisi kaiketi ollut oikein kiva juhlinta sateesta huolimatta, ellei tänään olisi paljastunut vesikatastrofi uima-altaassamme. Noin 30 kuutiota vettä oli valunut sateen  vuoksi ja tulvivan altaan ylitse terassin alle, jossa on yleensäkin uppopumppu säntillisesti päällä. Noh, se ajastettu pumppu ei ollut pumpannut tietystikään kuin silloin, kun se oli ajastettu toimimaan. Eli pari kertaa vuorokaudessa. Ja sitten oli tullut hiekkasuodattimeen oikosulku, kun vesi oli noussut siihen kiinni. Että oi ja voi. Uimakauteni päättyy sitten äkäisesti tähän iltaan, kun pumppu ei enää kierrätä vettä. Onhan tässä talvi aikaa hommailla uutta.15 vuotta ennätti pumppu kuuliaisesti palvella meitä. Eipä ole sinä aikana tuollaista sateen määrää nähty. 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti