Kälviän kirkon papit 1639-1932

Kälviä kuntana kuuluu nykyään Kokkolaan, mutta matkataanpa ajassa taaksepäin. Kälviäoli   oli Kokkolan  kappeliseurakuntana aina vuoteen 1639, jolloin Kälviästä muodostettiin itsenäinen kirkkoherrakunta. Kälviä oli kappeliseurakuntana  melkein 200 vuotta. Itsenäisenä se on ollut kolmisen sataa vuotta. 

Kälviän seurakunta  erosi Kokkolasta tarkalleen 1640. 14.10 1640 Kristiina-kuningatar määräsi vakuutuksessa, että kaikki Kälviään siihen asti luetut kylät jäävät siihen edelleen ja myös osia Lohtajasta. Tuohon aikaan rajat Lohtajan ja Kokkolan kanssa olivat vielä varsin epämääräiset, minkä vuoksi ilmeni myös rajariitoja. 

Yllä: Kälviän ensimmäinen kirkko. Piirroskuva on valokuvattu  Kälviän ja Ullavan kirjasta (s. 390). Alkuperäinen kuva on Maanmittaushallituksen arkiston omistuksessa. Tämä piirros on maanmittari J.J. Wikarin vuonna 1749 laatimastaan kartasta. Korkean tornin harjalla on erotettavissa risti sekä sen alapuolella viiritanko ja itäpäädyssä aumakatto. Sekä kirkkoa että tornia peitti paanukatto.

Rajat määriteltiin tarkemmin vasta 1764 Ruotsista saapuneen talouslähetystön toimesta ja keskinäisillä sopimuksilla. Kälviän yläosassa sijainnut Ullavan kylä muodostettiin noin vuonna 1780 omaksi saarnahuonekunnaksi, mutta se kuului edelleen kuitenkin Kälviän seurakuntaan aina vuoteen 1912. 

Kälviän seurakunnassa oli 1600-luvun loppupuolella ehkä vain noin alle tuhat henkeä.  Vuonna 1697 iso osa väestä - nelisen sataa henkeä -  kuoli nälkään. 

Kirkonkirjojen ansiosta tiedetään, että  vuonna 1730  Ullava Kälviään mukaan luettuna piti sisällään 204 henkilöä, jotka kyllä osasivat kristinoppia ulkoa lukien, mutta eivät osanneet sisälukutaitoa. Sisälukutaitoisia oli 308. Aikuisia, joita piti vielä opettaa lisää, ennen kuin he saivat mennä ehtoolliselle, oli 86.  kaikkiaan seurakunnassa oli tuon laskun mukaan 598 aikuista. Lapsia lienee ollut sunnilleen saman verran. 1800- luvulla seurakunnan väkiluku kasvoi nopeasti olojen vakiinnuttua. 1800-luvun lopussa seurakuntaan kuului jo 1828 miestä ja 1808 naista eli kaikkiaan 3636 aikuista seurakuntalaista. Tuohon lukuun ei ole laskettu Ullavan väestöä. 

Kälviän seurakunnan kirkot ovat sijainneet aina hyvin samalla paikalla kuin nykyäänkin eli Penttilän talojen ja Kälviänjoen likellä. Myös hautausmaa on ollut ammoisista ajoista lähtien kirkon ympärillä. Nykyinen Kälviän hautausmaa otettiin käyttöön 1888. 

Kreivi Per Brahe antoi Kumpulan virkatalon kirjeellä 18.3.1649. Vuoden 1809 palkkausjärjestyksen mukaisesti maksettiin papeille  kalakymmenyksinä nelikko suolattua kalaa jokaiselta merikalastusta harjoittavalta veneeltä. Palkkaus jaettiin papiston kesken niin, että kirkkoherran osuus oli 2/3  ja kappalaisen 1/3. 

Kälviän kappalaisina mainitaan tänä ajanjaksona olleen ainakin seuraavat viisitoista miestä:  Olaus Kelhevius, Johannes Örn, Johannes Cajanus, martinus Laurin, Johannes Hydenius,  Kristofer Karlenius, maisteri Karl Fredrik Alcenius, Berndt Gustaf  Hällstén, maisteri Anders Törnudd, Knud Emil Sonck, Bbeerndt Vilhelm Ebeling, Juho Lauronen, Jalmari Vuorela  ja Johannes Kaukovaara. Kappalaiset ovat usein joutuneet osan ajasta hoitamaan myös kirkkoherran virkaa. 

Apulaispapin tehtävää ovat hoitaneet ainakin Mathias Carlagius, petrus Proschaeus, Martinus Peizius,  Nikolaus Hammar,  Mikael Gunse,  Elias Ribbing, G. Henrik Ståhle, A.G. Ekholm, N.P.N. Holmström, A.E. Ingman, Alfred Backman, Johan Porthén, Karl August Snellman, Adof Fredrik Molin, Adi Castrén, Karl Gustaf Krohn, Niilo Viitala, Antti halkola, Paavo Liukku, Ensio Borg, Immo Lampo, Jorma Sipilä,  L.J. Kujanpää ja Antti Hernberg. 

Tällä kertaa tutkailen tarkemmin  Kälviän kirkkoherroja noin kolmen sadan vuoden ajalta. 

Kälviän kirkon papisto on ollut  pääosin oppineita pappismiehiä. Ensimmäinen Kälviän seurakunnan kirkkoherra oli Hannu Simonpoika Nurcka (Johannes "Hans" Simonis (Nurkka eli Nurcherus)), joka oli alkujaan Isonkyrön kirkkoherran poika. Hänen tiedetään työskennelleen aluksi Kokkolassa kappalaisena 1638 ja tulleen Kälviälle kirkkoherraksi 1639. Nurcka ennätti toimia kirkkoherrana ainoastaan kaksi vuotta, sillä vuonna 1641 "Hän Herrassa nukkui jo kuolon uneen." Puolisona hänellä oli Gunilla, josta ei tiedetä enempää, kuin että Turun hiippakunnan paimenmuiston mukaan hän oli ehkä Bygdeån kirkkoherran tytär Länsipohjasta Härnösandin hiippakunnasta.

Toinen Kälviän kirkkoherra oli nimeltään Pietari Johanneksenpoika Prochaeus (Petrus Johannis). Hän oli  talonpojan poika Hailuodosta. Tiedetään, että hänellä oli ollut suuria vaikeuksia opintiellä puutteen vuoksi. Olivathan ajat tuolloin tosi kovat. Hän kuitenkin edistyi hyvin. Prochaeus oli alkujaan ollut Lohtajalla kappalaisena ja tullut Kälviälle kirkkoherraksi Nurckan jälkeen 1641. Prochaeus kuoli Kälviällä 1658. Puolisona mainitaan Elin Hansdotter Laibäck, joka eli leskenä miehensä jälkeen ja sai armovuoden 1.6.1660 asti.

Kolmas Kälviän kirkkoherra oli nimeltään Martinus Mikonpoika Peitzius. Hän oli kotoisin Kälviältä Isopietin talosta. On kerrottu, että hänellä oli erikoinen halu opintoihin.  Peizius valmistui  oletettavasti ylioppilaaksi Uppsalassa  1628. Päästyään papiksi hän toimi aluksi rykmentin pappina, siis sotilaspappina eräässä Tanskassa ja Saksassa sotineessa suomalaisessa rykmentissä 1640–1647. Kalajoen kirkkoherraksi hän siirtyi  kuningatar Kristiinan valtakirjalla 1647, mutta hän ei astunut virkaan, koska   joutui syytteeseen ja tuomituksi salavuoteudesta, minkä takia hänet erotettiin kokonaan pappisvirasta. Peizius palautettiin vuonna 1649 takaisin pappisvirkaan, mutta Peizius oli pakotettu toimimaan aluksi  yhdeksän vuoden ajan Pohjanmaan eri seurakunnissa apupappina. Luultavasti Peizius oli aluksi  Kälviän papiston apulaisena 1650-luvulla. Peizius haki toukokuussa 1658 kotiseurakuntansa Kälviän  kirkkoherranvirkaa ja hänet nimitettiin Kälviän kirkkoherraksi ilmeisesti syksyllä 1658 ja hän astui virkaan edeltäjänsä lesken armovuoden päätyttyä 1.5.1660. 

Martinus Peitzius oli kahdesti aviossa. Ensimmäinen puoliso oli Karin Larsdotter, joka kuoli Kälviällä 1662. Toinen avioliitto oli Brita Gammalin kanssa, joka oli syntyisin Pietarsaaresta ja Kristiinankaupungin pormestarin Hans Stalmenin leski. Avioliitto oli lapseton ja Peizius jäi tästäkin liitosta leskeksi. 

Britalla ja Martiniuksella oli kasvattina Martiniuksen veljenpoika n. 1655 syntynyt Martti Henrikinpoika Peitso, joista koulutettiin pappi ja hän jäi apulaiseksi kasvatusisälleen. Kasvattipoika  solmi avioliiton Elsa Rotheviuksen kanssa ja  he asuivat Peitziuksen omistamassa Penttilän talossa. Kirkkoherra Peitzius kuoli Kälviällä 1674.

Kälviän neljäs pappi oli nimeltään Olaus Markuksenpoika Kelhevius. Hän oli talollisen poika,  joka oli lähtöisin Pattijoelta Kälhäkän talosta. Olaus pääsi ylioppilaaksi Uppsalassa 1636. Hän oli aviossa Elin Henriksdotter Carlanderin kanssa. Kälviällä Olaus Kelhevius vaikutti kirkkoherrana vuosina 1674-1683. 

(Dominus) Henricus Ollinpoika Kelhevius oli Kälviän viiden pappi ja hän oli  Kälviän neljännen papin poika. Henricus kirjoitti ylioppilaaksi Turussa  1671. Aluksi hän oli  Eskadroonansaarnaaja kuusikasrykmentissä,  eli sotapappina, komennettuna mm. Jämtlandissa, mutta erosi rykmentin supistamisen takia. Henricus oli Kälviän kirkkoherrana vuosina 1683-1685.  Hänen puolisonsa oli Catharina, Carin  Gammal, jolle avioliitto oli toinen. 

Kuudes Kälviän pappi oli nimeltään Ericus Essevius. Hänen kerrotaan olleen papinpoika, joka oli lähtöisin  Lappajärveltä. Hänen isänsä oli siellä pappina. Essevius opiskeli Uppsalassa ylioppilaaksi ja valmistui  1670. Essevius mainitaan respondenttina Turussa 1679,  ja  Kokkolan kappalaisena 1680 ja siirtyi  Kälviän kirkkoherraksi 1687. Lopulla ikäänsä Esseviuksen mainitaan olleen sokea.  Esseviuksen aikana koettiin suuret kuolonvuodet koko maassamme. Essevius pakeni Isonvihan aikana  sotaa Ruotsiin vuonna 1714. Hän kuoli tällä matkalla Ruotsissa vuonna 1715 ja hänet on haudattu Luulajaan. Esseviuksella oli kaksi puolisoa, joista ensimmäinen oli Brita Mattsdotter Grandelius  ja toinen  Brita Jakobsdotter  Holmius. 

Moni on varmaan kuullut tai lukenut Esseviuksen pojista, Jaakosta ja Ericistä. Heistä tuli ericssonilaisen uskonnollisen lahkokunnan johtomiehiä, jotka vuonna 1733 pakenivat ulkomaille. 

Vuosilta 1715-1721 puuttuu isonvihan vuoksi kirjanpito Kälviältä. Muutoin seurakunnan kirkonkirjat ovat erittäin hyvät koko ajalta. 

Ericus Jaakonpoika Falander oli aluksi Kokkolan kappalaisena. Falanderia pidettiin hyvin oppineena miehenä ja hän oli myös  virassaan  huomattu.  Hän valmistui  Uppsalassa ylioppilaaksi 1701 ja vihittiin papiksi Turun hiippakunnassa 1708. Hän oli respondentti 1708 ja valmistui filosofian maisteriksi 1712. Kokkolan  kappalaiseksi Falander siirtyi jo 1708. Hänkin pakeni Isoavihaa Ruotsiin 1714. Falander tuli Kälviän kirkkoherraksi vuonna 1721 kuninkaan antamalla valtakirjalla. Vuonna 1732 Falander siirtyi Kalajoelle rovastiksi ja myöhemmin vielä Liminkaan samoihin tehtäviin. Hän oli myös valtiopäivämiehenä 1734 sekä 1738-1739. Hän teki vieläpä synodaaliväitösen Kokkolassa  pappeinkokouksessa 1738. Ericus Falander kuoli 1747. Falander oli avioliitossa Britha  Munseliuksen kanssa. 

Yhdeksäs kirkkoherra Kälviällä oli Mathias Pazelius, joka tunnettiin  kokkolalaisen kauppias Pasasen poikana. Pazelius oli aluksi oppikoulun  opettajana ja vihittiin papiksi Turun hiippakunnassa (Kokkolassa). Hän  oli ensin Kokkolan pedagogi 1724 ja kappalainen 1729. Kälviällä hän oli  kirkkoherrana 1739-1758. Pazelius tunnettiin myös valtiopäivämiehenä. Pazelius siirtyi Kälviän jälkeen Liminkaan 1757 ja myöhemmin hänestä tuli Kajaanin lääninrovasti 1758–64. Synodaaliväitöksen respondentti hän oli  pappeinkokouksessa Kokkolassa 1738, varapreeses 1760 ja valtiopäivämies 1738–39 ja 1746–47. Vaasan maakuntakokouksen osanottaja Pazelius oli  1742. Hän oli naimisissa Margareta Eliiantytär Forseliuksen kanssa. Pazelius kuoli  Limingassa 1771.

Martinus Peitzius oli kempeleläisen papin poika. Hänen isänsä tosin oli lähtöisin Kälviältä. Martinus oli syntynyt Ruotsin Torsåkerissa 1716 perheen olleessa isonvihan aikana siellä paossa. Martinus opiskeli Uppsalassa 1733 ja Turussa 1737. Hän teki väitöskirjan aiheesta ""De denario Sanct-Petrino, ejusque in Svethia praecipuis fatis continuatio. " osan tästä työstään hän omisti isälleen. Martinus toimi aluksi Raahen opettajana ja apulaispappina. Hänet vihittiin 1740 Kokkolan kappalaiseksi. Kälviän kirkkoherraksi hän eteni 1758.  Martinus oli kiinnostunut historiasta ja luovutti Turun tuomiokapitulille isänsä ja isoisänsä Sursill- tutkimustöiden tulokset. Puolisona hänellä oli Maria Winqvist. Peitzius kuoli Kälviällä 1782. 

Yllä: Kälviän nykyinen kirkko. 

Yhdestoista kirkkoherra oli lappajärveläinen filosofian maisteri, Johannes Hydenius. Hän oli lähtöisin Hyytiäisen talosta. Hydenius oli Vaasan triviaalikoulun oppilas 1753. Hän oli Turussa ylioppilas 1757. Hydenius oli vihitty papiksi Turun hiippakunnassa 1763. Sen jälkeen hän oli Haapaveden kappalaisen apulainen 1763.  Kälviällä Hydenius vaikutti kirkkoherrana 1782-1784. Puolisona hänellä oli Brita Katarina Mårtensdotter Peitzius.  Hydenius kuoli Kälviällä 1784. 

Johannes Anders Gummerus oli filosofian maisteri. Hän oli kappalaisen poika Huittisista. Gummerus pääsi ylioppilaaksi 1754. Vuonna 1760 hänet vihittiin papiksi. 1763 hän valmistui filosofian maisteriksi. 1764-1770 hän toimi Kalajoen pitäjänapulaisena. Sievissä hän oli kappalaisena 1770  ja muutti sieltä Kälviälle 1785 kirkkoherraksi. Gummerus muutti Lapualle 1792 suurella äänten enemmistöllä ja hoiti  22 vuotta siellä virkaa. Gummerus vastusti  Jaakko Wallenbergin johtamaa hurmosliikettä. Hänen puolisonsa oli Katarina Margareta Johansdotter  Salmenius. 

Kolmantenatoista kirkkoherrana Kälviällä mainitaan filosofian maisteri Elias Alcenius. Alcenius oli syntynyt Isojoella ja avioitui Clara Henriksdotter Moliisin kanssa, joka oli lähtöisin Närpiöstä. Alcenius oli Porin triviaalikoulun oppilas vuonna 1758 ja Vaasan triviaalikoulun oppilas 1760. Alcenius oli Turussa ylioppilas 1763 ja Satakuntalaisen osakunnan jäsen 1763. Vuonna 1794 Alcenius valittiin Kälviälle pastoriksi. Lapväärtin kappalaisen apulaisena  hän oli 1767 ja Evijärven kappalaisena 1776 sekä Pyhäjoella 1783. Kälviän kirkkoherrana hän oli vuosina 1794-1806. Alcenius kuoli 1806. 

Neljästoista kirkkoherra oli Christoffer Carlenius. Hän oli syntyjään Oulusta. Carlenius valmistui ylioppilaaksi Turussa 1771 ja oli tällöin myös Pohjalaisen osakunnan jäsen. Carenius vihittiin papiksi Turun hiippakunnassa 1778. Hän toimi Vetelin kappalaisen apulaisena 1778 ja sitten myös Kälviän kappalaisena 1785. Carlenius oli Kälviän kirkkoherrana 1808-1813 ja kuoli myös Kälviällä 1813. Hänen puolisonsa oli  Anna  Elisabeth Johansdotter Hydenius. 

Karl Gustaf Elfving vanhempi  oli collega inferios Oulusta. Hän oli Oulun triviaalikoulun oppilas 1783 ja ylioppilas Turussa 1792 sekä pohjalaisen osakunnan jäsen 1792.  Karlenius siirtyi Lohtajalle kirkkoherraksi 1822 . Hänellä oli matkapassi Tukholman kautta Ouluun matkustamista varten 1793. Oulun triviaalikoulussa hän oli vt. alempi kollega 1794 sekä 1800-1803 ja vakinainen 1803.  Oulun kirkkoherran apulaisena hän oli 1798 ja Oulun kappalaisena 1808.  Elfving siirtyi Kälviälle  vuonna 1814 kirkkoherraksi ja Lohtajalle kirkkoherraksi 1822. Rovastiksi hänet ylennettiin  1829. Hän oli myös vt. lääninrovasti  1837 ja vakinainen 1842 sekä  ritarikunnan jäsen     Elfving oli kaksi kertaa naimisissa. Ensimmäinen puoliso oli  Sofia Christina Höckert, joka oli syntynyt Ranskan Marseillessa. Toinen puoliso oli Hedvig Erkintytär Lagerlöf.  Elfving kuoli Lohtajalla 1853. 

Kuudentenatoista kirkkoherrana mainitaan Emanuel Salmenius. Salmeniuksen isä oli ollut Kalajoen kirkkoherra. Salmenius oli Vaasan triviaalikoulun oppilas 1789-1791 ja ylioppilas Turussa 1791 sekä pappisvihkimys Turun hiippakunnassa 1797. Samana vuonna hänet myös mainitaan Pohjalaisen osakunnan jäsenenä sekä armovuodensaarnaajana Kalajoella.  Salmenius oli aluksi pastorina Kälviällä 1824 ja Kalajoen Haapajärven kappalainen 1800. Kälviälle Salmenius tuli kirkkoherraksi 1824-1832 väliseksi ajaksi. Salmeniuksen puoliso oli Helena Catharina Jakobintytär Simelius. Salmenius kuoli Kälviällä 1832. 

Seitsemästoista kirkkoherra oli Erik Henrik Holm. Hän oli syntyisin Lappfjärdistä. Hän valmistui ylioppilaaksi Turussa 1804 ja oli samana vuonna Pohjalaisen osakunnan jäsen. 

Holm vihittiin papiksi Turun hiippakunnassa 1808 ja hän toimi respondenttina 1808. Holm oli Kurikan kappalaisen apulainen 1808 ja Ilmajoen 1810. Vuonna 1814 hän toimi Jalasjärven vt. kappalaisena ja Nurmossa 1816 vt. kappalaisena sekä Nurmon kappalaisena 1817 ja vielä Kemin kappalaisena 1832. Kälviän kirkkoherraksi hänet valittiin 1833 ja ylennettiin rovastiksi 1839. Hän toimi pitkään pappina Kälviällä, eläen aina vuoteen 1856, jolloin hän kuoli Kälviällä. Puolisona Holmilla oli Susanna Ulrika Frosterus. 

Rovasti Lars Magnus Castrén toimi Kälviän kirkkoherrana. Hän oli lähtöisin Ristijärveltä. Castrénia kunnioitettiin ja pidettiin toimeliaana esimiehenä. Castrén oli pitäjän kunnallismies ja viljeli hyvin virkataloa. Castrén oli Oulun triviaalikoulun oppilas 1821 ja ylioppilas Turussa 1823, kuten myös Pohjalaisen osakunnan jäsen. Castrén vihittiin papiksi Turun hiippakunnassa 1828. Hän oli myös pappina Kemissä, Kälviällä, Siikajoella sekä Revonlahdella. Varapastorina hän toimi vuonna 1840 ja Kempeleen pitäjänapulaisena. Kälviän kirkkoherraksi hänet valittiin 1857 ja rovastiksi 1862. Hän toimi kirkkoherrana Kälviällä kuolemaansa saakka 1883. Hänen puolisonsa oli Brita Christina Amalia Adolfsdotter Snellman. Lapsikatras oli hyvin koulutettu. 

Yllä:   Museoviraston kuva. Rovasti Lars Magnus Castren perheineen. Kuvaaja: Malmgren. Reprokuvaaja 1869

Ylärivissä vasemmalta Maria Magdalena (Mari) (1856-1947), Lydia Amalia (Lydi) (1852-1937), Adolf (Adi) (1846-1905), Lovisa Matilda (Tilda) (1845-1930), Johanna (Hanna) (1850-1825) Castrén.

Yhdeksästoista kirkkoherra oli Lapualla syntynyt rovasti Jonathan Ingman, joka mainitaan lahjakkaana saarnamiehenä. Hänet vihittiin papiksi 1870. Hän toimi  Karijoen kirkkoherrana vuosien 1876-1885 aikana. Hän oli Kälviän kirkkoherrana vuosina 1885-1897. Kälviältä hän siirtyi Muolaalle kirkkoherraksi 1897 ja valittiin lääninrovastiksi 1896. Ingman kuoli Muolaalla 1908. Ingmanin puoliso oli Julia Johansdotter Häggman. 

Kaarle Gustaf Elfving  oli syntyjään Oulusta. Elfving oli Oulun triviaalikoulun oppilas vuonna 1783 ja ylioppilas Turussa sekä Pohjalaisen osakunnan jäsen 1792. Elfving vihittiin papiksi Turun hiippakunnassa 1798. Hän oli Oulun triviaalikoulun vt. alempi kollega vuonna 1794. Vuonna 1798 hän toimi Oulun kirkkoherran apulaisena ja oli uudelleen siellä vt. alempi kollega 1800-1803. Vakinaisena hän oli Oulussa kappalaisena 1808. Hän työskenteli Kälviän kirkkoherrana 1814, Lohtajalla 1822 ja rovastina siellä 1829 sekä vt. lääninrovastina 1837 ja vakinaisesti 1842. Elfving oli aviossa kaksi kertaa. Ensimmäinen puoliso oli Sofia Christina Höckert, joka oli syntyjään Ranskasta. Toinen puoliso oli Hedvig Erkintytär  Lagerlöf.  Hän työskenteli Kälviän kirkkoherrana vuosien 1898-1907 aikana. 

Kaarlo J. Kivekäs (ent. Stenbäck)  oli lahjakas pappi, joka toimi assistenttina yliopistossa käytännöllisessä teologiassa. Kivekäs syntyi Alavudella. Hän valmistui ylioppilaaksi Porin yksityislyseosta.   Kivekäs oli Kälviän kirkkoherrana 1909-1912 ja Suomen Pyhäkouluyhdistyksen sihteerinä ja asamiehenä vuodesta 1913 eteenpäin. Kivekäs oli myös Helsingin yliopiston hän kuoli myöhemmin Porin kirkkoherrana. käytöllisen teologian professorin assistentti 1917-22. Kivekäs oli loppuvuotensa Porin  kirkkoherrana 1922-30 sekä lääninrovastina. Rovastin arvonimi hänelle myönnettiin 1924. Kivekäs oli aviossa Sigrid Salome Johnssonin kanssa. Kivekäs kuoli Porissa 1930. 

Yllä: Kaarlo Kivekäs. Visiittikortti. Kuvan omistaa Satakunnan museo. . Valokuvaaja: Englund, John. 

Oskar Vilhelm Lampo syntyi Laitilassa. Lampo valmistui ylioppilaaksi Turun lyseossa. Hän sai pappisvihkimyksen 1898. Lampo toimi aluksi Himangan kirkkoherrana vuosina 1905-14 ja ylimääräisenä pappina vuonna 1906 Lavialla. . Sieltä hän siirtyi Kälviän kirkkoherraksi vuosien 1914-1915 ajaksi. Lampon puolisona oli  Matilda Charlotta Sjöblom. 

Filosofian maisteri Kristian Hannes Keijola  (Sjöblom) oli syntyjään Kaustiselta. Keijola pääsi ylioppilaaksi  1893 Oulun lyseosta ja valmistui filosofian kandidaatiksi 1898 sekä filosofian maisteriksi 1817. Hän suoritti  teologian erotutkinnon vuonna 1900 sekä pastoraalitutkinnon 1908. Keijola  -  silloin vielä nimellä Sjöblom - vihittiin papiksi 1900. Hän oli aluksi Porvoon  kirkkoherran apulaisena ja sen jälkeen  merimies- ja siirtolaispappina Yhdysvalloissa. Vuonna 1901 hän käynnisti Suomen Lähetysseuran  lähetystyötoiminnan Opiskeltuaan kiinan kieltä, hän muutti vaimonsa kanssa kiinaan.  toimien aseman hoitajana 1902-1906  Kiinassa ja palasi sinne vielä uudelleen 1912 -1915. Välillä hän toimi Tammelassa  vt. kappalaisena. vuosina 1909 ja 1915. 1918 hänet nimitettiin sotavankilaitoksen kasvatusosaston johtajaksi.  Lampo  toimi kirkkoherrana Kälviällä  vuosina 1919-1923 ja palasi sen jälkeen yksityishenkilönä Kiinaan. Hän toimi liikemiehenä Kiinassa 1930-luvulla ja pyrki saamaan aikaiseksi kauppasuhteita Suomen ja Kiinan välille. Valitettavasti toinen maailmansota katkasi tämän toiminnan. Lampo kuoli Kiinassa varattomana punatautiin  1944. Sjöblom oli aviossa Edla Ellen  maria Pöyryn kanssa. 

Hille Elias Sipilä oli syntynyt  Sallassa. Hän valmistui ylioppilaaksi Kuopion klassillisesta lyseosta 1901 ja vihittiin papiksi 1907.  Sipilä toimi virkaatekevänä useissa paikoissa ennen siirtymistään Kälviän kirkkoherraksi 1926-1932. Sipilälle suojeluskuntatyö oli tärkeässä asemassa ja hän toimi suojeluskuntapiirin  kenttäpappina. Sipilä toimi myös aktiivisesti Lapuan liikkeessä ja raittiustyössä. Hillen puolisona mainitaan Anni Toivontytär Sirelius. Sipilä kuoli äkillisesti kesken työtehtäviensä. Muistokirjoituksessa kerrotaan, kuinka hänellä oli ollut erittäin rasittava päivä, joka oli alkanut jumalanpalveluksella ja sieltä oli siirrytty Vuolteelle äitienpäiväjuhlaan, missä Sipilä piti puheen.  Iltajunalla Sipilä matkasi Suonperään  kastamaan lasta, mistä lähti hevoskyydillä Pernuun  nimipäiville. Pernusta hän lähti  iltayhdeltätoista pienen tyttärensä ja poikansa kanssa kotiin peltoja pitkin oikoen. lapset kulkivat edellä, eivätkö olleet huomanneen isänsä puuttuvan joukosta. Kun etsinnät käynnistettiin, hänet löydettiin Maunu Hyypän niittysarkojen välisestä ojasta sydänhalvaukseen kuolleena. 

Lopetan katsaukseni vajaan sadan vuoden taakse. Katsaus oli mielenkiintoinen, vaikkakin aika puuduttava kirjoittaa!:) 

LÄHTEET: 

Dominicus Henrik Olofssonn  Kelhevius. Geni. [https://www.geni.com/people/Henrik-Kelhevius/6000000057085645860] Luettu 8.3.2025. 

Carl Gustaf Elfving. Geni. [https://www.geni.com/people/Carl-Gustaf-Elfving/6000000000630460328] Luettu 8.3.2025. 

Christoffer Carlenius. Geni [https://www.geni.com/people/Christoffer-Carlenius/6000000006724354247] Luettu 8.3.2025. 

Emanuel Salmenius. Geni. [https://www.geni.com/people/Emanuel-Salmenius/6000000003454650234] Luettu 8.3.2025. 

Elias Gabrielinpoika Alcenius. Geni. [https://www.geni.com/people/Elias-Alcenius/6000000015061119265]  Luettu 8.3.2025. 

Ericus Jacob Falander. Geni. [https://www.geni.com/people/Ericus-Falander/6000000007512031689] Luettu 8.3.2025. 

Erik Henrik Holm. Geni. [https://www.geni.com/people/Erik-Henrik-Holm/6000000007461972027] Luettu 8.3.2025. 

Essevius, Eric. Akatemiasampo. [https://akatemiasampo.fi/fi/people/page/p2703/table] Luettu 8.3.2025. 

Hannes Sjöblom. Wikipedia. [https://fi.wikipedia.org/wiki/Hannes_Sj%C3%B6blom] Luettu 9.3.2025. 

Johan Hydenius. Geni. [https://www.geni.com/people/Johan-Hydenius/6000000003581076418] Luettu 8.3.2025. 

Johannes Andreas Gummerus. Geni. [https://www.geni.com/people/Johannes-Andreas-Gummerus/6000000010230010391] Luettu 8.3.2025. 

Jonathan Ingman. Geni. [https://www.geni.com/people/Jonathan-Ingman/5551525600840064612] Luettu 8.3.2025. 

Khra  Hille Sipilä. Muistokirjoitus. Keskipohjanmaa. 10.5.1932. [https://digi.kansalliskirjasto.fi/sanomalehti/binding/1862720?page=4] Luettu 9.3.2025. 

Kälviä. Tietoja Suomen seurakunnista. [https://seurakunnat.genealogia.fi/post/kalvia] Luettu 8.3.2025. 

Kälviän seurakunta 300-vuotias. Vaasa. N:o 207. 5.8.1939 ]https://digi.kansalliskirjasto.fi/sanomalehti/binding/2137564?term=kirkon&term=kirkko&term=K%C3%A4lvi%C3%A4n&term=K%C3%A4lvi%C3%A4&term=K%C3%A4lvi%C3%A4%C3%A4n&term=K%C3%A4lvi%C3%A4st%C3%A4&term=kirkot&term=Kirkon&term=kirkkoonsa&term=kirkkokin&term=ensimm%C3%A4inen&term=Isonkyr%C3%B6n&term=Isokyr%C3%B6&term=K%C3%A4lvi%C3%A4lle&term=K%C3%A4lvi%C3%A4ll%C3%A4&page=9] Luettu 8.3.2025. 

Lampo, Wilhelm oskari. Akatemiasampo. [https://akatemiasampo.fi/fi/people/page/p24416/table] Luettu 9.3.2025. 

Lauri Maunu Castrén. Geni. [https://www.geni.com/people/Lauri-Maunu-Castren/6000000007630280478] Luettu 8.3.2025. 

Matthias Henriksson Pazelius. geni. [https://www.geni.com/people/Mathias-Pazelius/6000000007512003920] Luettu 8.3.2025. 

Martinus Gabrielis Peitzius. Geni. [https://www.geni.com/people/Martinus-Peitzius/6000000010212887998] Luettu 8.3.2025. 

Martti Mikonpoika Peizius. Geni. [https://www.geni.com/people/Martti-Peitzius/6000000010977826365] Luettu 8.3.2025. 

Olf Kelhevius. Geni. [https://www.geni.com/people/Olof-Kelhevius/6000000024627682902] Luettu 8.3.2025. 

Stenbäck (Kivekäs) kaarlo Jooseppi. Akatemiasampo. [https://akatemiasampo.fi/fi/people/page/p23185/table] Luettu 9.3.2025. 

Turun hiippakunnan paimenmuisto 1554–1721. SKS Henkilöhistoria. [Turun hiippakunnan paimenmuisto 1554–1721] Luettu 8.3.2024.

Turun hiippakunnan paimenmuisto 1554–1721. SKS Henkilöhistoria. [https://kansallisbiografia.fi/paimenmuisto/henkilo/2021] Luettu 8.3.2025.

Mun hiihtoloma

Joopa joo, en ole hiihtänyt. Mulla oli eskarilainen kaikki arkipäivät hoidossa. Iltapäivisin  lähti aina käväisemään kotonaan, mutta mä aina toivon, että hoidokkini tulee mieluummin illalla mulle kuin niin, että joutuisin olla aamuseiskalta häntä vastaanottamassa. Ne aamun venyvät hetket on niitä kaikista parhaita! 

Poika haaveili etukäteen, että jos pääsisi fammun kanssa ulos  luistelemaan, olisi loma kohdillaan. No ei päästy jääkentille. Ulkosalla sateli lähes joka päivä vettä. Mutta saatiin me aika muutenkin kulumaan. Ei tehty oikeastaan mitään mainittavaa, mutta kuitenkin koko ajan touhuttiin. Ja perjantaina poika totesi, että meillä oli hyvä loma. Olin samaa mieltä. Meillä oli hyvä keskustelu siitä, miten loman tarkoitus on ollakin rentouttava, ei maksullisten kohteiden ynnä muiden "hienojen juttujen" keräily. Yhdessäolo ja kiireettömyys, jess!

Pojan kanssa hakattiin petkeleellä jäätä uima-altaan terassilta ja kun jäätiköt hakkerointimme tuloksena  loppuviikosta suli, poika ajeli  pikkupyörällään rallia altaan ympäri. Miksi lapsi löytää paikkoja, joita ei itse osaa nähdä tällaisin silmin. Mietin, että pitäisikö minun alkaa kuntoilemaan ja kiertämään allasterassia ympäri tyyliin sata kierrosta kerralla! No, mikään ei kai estä. 

Myös pyöräilemässä käytiin vähän isommalla kulkupelillä. Parasta taisi silti olla äitini luona kyläily tai talon takametsässä kiven päälle kiipeily. That`s it!

Mutta lapsen ajatusmaailma on ihana. Tämä nopeusrajoitusmerkki oli kaatunut kylätiellämme ojaan. 50-merkin yläpuolella oli  samassa tangossa kiinni toinen liikennemerkki ja varoitus kuoppaisesta tiestä. Poika katsoi merkkiä ja tuumasi " Ajatella, ovat laskeneet, että tiessä on tasan 50 kuoppaa." Reps ja kops!

Oma vapaa-aika on mennyt tietsikalla notkuessa ja sukua tutkiessa. Tää liittyy siihen mun kirjan kirjoittamiseen. Aihepiiri on erittäin haastava ja vaatii tuekseen ja uskottavuuden takaamiseksi paljon faktatietoa, jota löytyy ainoastaan vanhaakin vanhemmista arkistoista ja erilaisia ajankuvauksia lukien.  Ystäväni kanssa, joka asuu monen sadan kilometrin päässä, ollaan Mesessä tongittu ja tulkattu, kyseenalaistettu ja järkytytty kaikesta kuluneen viikon aikana vastaan tulleesta uudesta vanhasta tiedosta. 

Oma mieli on siis pyörinyt reilun kahden sadan vuoden takana. Olen eläytynyt niin kovin, että asiat on tulleet uniinikin. Huomaan, että kirjassa edetäkseni tarvitsen lomaa. Asiat vaativat niin vahvaa syventymistä ja aikaa, ettei iltaisin töiden jälkeen enää sellaiseen kykene. Olen tainnut ennenkin sanoa, että kiireisenä tai stressaantuneena en pysty kirjoittamaan mitään. En edes löytämään aihetta, josta kirjoittaa. Toivotaan pitkää ikää, että tällä vauhdilla kirja joskus valmistuisi. Blogin kirjoittaminen on erilaista, siitä selviytyy vähän pienemmilläkin panoksilla, vaikka silloinkin historia-aiheet haastavat kyllä työläydellään. Blogissa on ollut viime aikoina kivasti kävijöitä, vaikka myönnän viimeiset vuodet tehneeni tätä vähän vasemmalla kädelläni. Tiedän, että verkostoitumalla, kommentoimalla ynnä muuta saisi helposti lisää lukijoita, mutta se ei ole mulle mitenkään tärkeää. Kirjoittaminen riittää. Helmikuussa kuun lyhykäisyydestä huolimatta lukijoita oli karvan verran vaille 11000. 

Viikonloppu on mennyt kyläillessä. Eilen vietettiin äitini synttäreitä. Oltiin koko jälkipolven kanssa juhlimassa. Tänään  ollaan kyläilty entisten naapuriemme luona. Olen huono kyläilemään, olen koti-ihminen enempikin, mutta kun lopulta saa aikaiseksi astua mukavuusalueen ulkopuolelle, onkin tosi kiva juttu. 

Tänään satoi lunta rankemmasti. Ei vielä koittanutkaan kevät. Talvi näyttää tulevan takaisin. Siipan kanssa päivemmällä 8-tietä ajaessa sää näytti aika suttuiselta ollakseen valtatie-tasoinen tie...

Mutta plussan puolelle kääntyi sää kumminkin iltapäivällä ja kevään tuntua oli  taas ilmassa, kun räystäistä tippui vesi. ja lumi taiteili ladon katolle upeita muotoja. 

Aamulla töihin. Enää kolme kuukautta kesälomaan, tuntuu käsittämättömältä!