Pappi Peitzius Kälviältä

Tällä kertaa koukutun 1600-luvulla eläneestä Kälviän kirkkoherrasta, Martinus Michaelsson Peitziuksesta. 

Peitzius syntyi Kälviän Ruotsalossa 1610, silloin nimellä Martti Mikonpoika (Mårten Michelsson)  Peitso. Hänen elämäntarinansa on kiinnostava. 

Martti, talollisen poika, joka eli vaurastuneessa Peitson talossa, hyvien kulkuyhteyksien varrella postitien lähellä, pääsi opintielle Uppsalaan. Martin mainitaan koonneen opintorahoja laulamalla. Ylioppilaaksi hän kaiketi valmistui Uppsalassa 24.10.1628, myöhemmin sitten papiksikin.  Uppsalassa hän sai käyttöönsä hienon latinankaikuisen nimen Martinus Michaelin Peitzius.  Papiksi hänet vihittiin  Turun hiippakunnassa noin 1630. 

Pian papiksi valmistumisen jälkeen alkoi 30-vuotinen sota. Martinus vietti Tanskassa ja Saksassa sotilaspappina ja  sielunhoitajana suomalaiselle rykmentille 1640-1647. Tämän jälkeen Martinus valittiin kuningatar Kristiinan valtakirjalla kirkkoherraksi Kalajoelle 1647. Tätä virkaa Martinus ei koskaan vain  voinut ottaa vastaan, sillä hän sai syytteen ja joutui tuomituksi salavuoteudesta. Tämän vuoksi hänet erotettiin kokonaan pappisvirasta. 

Piispa Isaacus Rothovius  palautti kuitenkin Martinuksen pappisvirkaan 1649. Turun tuomiokapituli lupasi hänelle  sopivan "hyvän pastoraatin" avaamista, mutta Martinus joutui odottamaan sitä noin yhdeksän vuotta. Sinä aikana Martinus joutui  palvelemaan apulaispappina  Pohjanmaan eri seurakunnissa. 

Peizius tavoitteli Rothoviuksen tukemana Pietarsaaren kappalaisen virkaa, muttei saanut sitä. 1650-luvulla Martinus oli luultavasti Kälviän  papiston apulainen, koska tiedetään, että hän kirkkoherra Petrus Johannis Prochaeuksen kuoltua  1658 hän haki Kälviällä asuvana  pappismiehenä Kälviän kirkkoherran virkaa. Syksyllä 1658 Peizius vihdoin nimitettiin Kälviän kirkkoherraksi ja pääsi astumaan virkaan, kun edeltäjänsä lesken armovuosi oli päättynyt 1.5.1660. 

Yllä: Kälviän ensimmäinen kirkko. Lainaus Kälviän ja Ullavan kirjasta (s. 390). Alkuperäinen kuva on Maanmittaushallituksen arkiston omistuksessa. Tämä piirros on maanmittari J.J. Wikarin vuonna 1749 laatimastaan kartasta. Korkean tornin harjalla on erotettavissa risti sekä sen alapuolella viiritanko ja itäpäädyssä aumakatto. Sekä kirkkoa että tornia peitti paanukatto. Rakenustyöt kirkossa käynnistyivät noin 1640. 

Peizius oli naimisissa kaksi kertaa. Ensimmäinen puoliso, kälviäläinen Karin Larsdotter kuoli  1662. Toinen puoliso, Pietarsaaren kirkkoherran tytär,  Brita Månsdotter Gammal, oli hänkin leski avioituessaan Peiziuksen kanssa. Molemmat liitot olivat lapsettomia, mutta toisen liiton aikana perheessä oli kasvattipoika, Mårten  Henriksson Peizius (Martinuksen veljenpoika), joka oli syntynyt noin 1655.  Martinus Peizius kuoli noin 1674.

Peiziuksen omaisuuden jakamisesta  löytyy  useita mielenkiintoisia tuomiokirjoja hänen kuoltuaan.Koska Martiniuksella ei ollut lapsia, katsoivat ensimmäisen vaimon veljen pojat olevansa lähimmät perilliset, koska he olivat alaikäisiä tätinsä kuollessa ja  Peiziuksen avioituessa uudelleen. 

Veljesten valtuutettuna käräjillä 1674  toimi kokkolalainen Lars  Andersson. Toinen vaimo Brita oli haastettu asiasta myös käräjille, mutta koska ei saapunut sinne, hänet tuomittiin maksamaan 3 markkaa. Seuraavilla käräjillä maaliskuussa 1675 Brita-leskeä käräjillä edusti luotettu, Anders Kalm, joka esitti sovittelukirjeen toukokuulta 1674, missä mainitut veljekset tunnustavat lesken suoneen heille hänen autuaan miehensä jäämistöstä 700 kuparitaalaria ja 35 tynnyriä viljaa. Veljekset ovat tähän tyytyneet, mutta vielä pyytäneet matkakuluihin 70 kuparitaalaria, mihin Brita onkin suostunut. 

Vaikka sopuun onkin päästy, vaati veljesten  valtuutettu Lars vielä lokakuun 1675 käräjillä hopeatuoppia, joka on aikoinaan kuulunut ensimmäiselle vaimolle. Britan edustaja mainitsee myös testamentista, jonka puolisot ovat tehneet vuonna 1662. Testamentissa kerrotaan mainitun, että leskeksi jääneellä on valta saada ja  pitää kaikki varat sen jälkeen, kun perilliset ovat saaneet 200 kuparitaalaria. Anders Kalm esittää myös todistuksia, josta selviää, että nuo varat on maksettu ensimmäisen vaimon äidille. Loppupäätelmänä oikeus totesi, että veljekset olivat kuin olivatkin jo täysi-ikäisiä Martiniuksen kuollessa, eivätkä  he silloin olleet esittäneet mitään vaateita. Brita lahjoittaa Larsille hopeapikarin ja veljekset saavat pienet rahaosansa. 

Kopion tähän vielä suomennoksen testamentista, joka Martiniuksen puoliso Brita jättää  syksyllä 1675.

  

"Autuaan kirkkoherran herra Mårten Peitziuksen jälkeen jättämä leski, jumalaapelkäävä ja hyveellinen vaimo Brita Månssdotter Gammall antoi raatimiehen, luotetun Anders Kalmin toimesta esittää testamentin, jonka hän autuaan miehensä veljen pojan pojalle (sahl. mans broders sona son) Dn (Pappi) Peitziukselle (Martinum Peitzium) on tehnyt ja vahvistanut, kuuluen sanasta sanaan seuraavasti:

Kuten kaikkein korkein Jumala on armossaan suvainnut puolitoista vuotta sitten vaatia tästä kurjasta ja vaivalloisesta maailmasta autuasta rakasta miestäni, entistä kirkkoherraa täältä Kälviältä, herra M. Peitziusta (Martinus: M: Peitzium) ja minä näin yksin, arvoton leski, olen jäänyt suureen murheeseen ja kun me hyvän aikaa avioliitossamme elimme ja emme saaneet yhtään lasta tai elämänhedelmää (lijffsfrucht) Jumalan armosta, niin autuaan mieheni elinaikana otimme nuoren henkilön, autuaan rakkaan mieheni veljen pojan poika (sahl. mans broders sona son), Peitziuksen (Martinum Peitzium), jota me olemme lapsenamme pitäneet, koulussa sekä muissa opinnoissa tähän saakka. Ja minä nyt huomioon ottaen autuaan rakkaan mieheni sanat, haluan pitää tämän jälkeen, kuten tähänkin saakka, häntä lapsenani ja vanhuuteni lohtuna. Mainittu Peitzius (Peitzium) on siis aina tähän saakka osoittautunut kuuliaiseksi lapseksi ja kohdellut minua hyvin ja kauniisti niin, että minä olen jo hyvää apua ja tukea saanut häneltä murheellisessa leskeydessäni ja vielä tulevaisuudessa todennäköisesti voin saada. Tähän hän on sitoutunut niin kauan kuin minä elän. Tämän vuoksi olen minä harkinnut hänelle tällä etukirjalla kuolemani jälkeen antaa nautittavaksi ja pidettäväksi ilman valituksia ennen kaikkia muita perillisiäni, mikä oli autuaan rakkaan mieheni sopimus meidän kesken ennen kuin hän kuoli, että minä tämän Peitziukselle testamenttaan, nimittäin Penttilän ¾ manttaalin talon kaikkine omistuksineen pelloissa ja niityissä, kaikkine tarvekaluineen sen viljelykseen, mitä ne nimiltään voivatkaan olla. Tämän lisäksi kaikki rakennukset kaikkine sisuskaluineen, mitä ovat sängyt, ikkunat, pöydät ja penkit, sekä tuolit ja ruokakaapit, sekä muut puuastiat mitä Eteläpohjalaiset Juuret Tietoa ja tarinoita 4/4 löytyä voi. Samoin irtain, aloittaen talon omaisuudesta, 20 kappaletta lehmiä, 3 hevosta, 10 kappaletta lampaita, 2 pedattua sänkyä, penkki- ja pöytäliinat tupaan, sekä ruokatavarat, mikä on vilja, joka minun jälkeeni voi jäädä, tusina tinalautasia, 2 kappaletta kuparikattiloita á 1 leiviskä kumpikin, 2 kappaletta rautapatoja, sekä viinapannu ja suuri kattila kivirakennuksessa, jotka molemmat ovat sisään muuratut. Samoin 15 luotia hopeaa. Ja kun kaikki tämä ja vielä muuta on hänen (hans) oikeutettua hankintaansa, autuaan rakkaan mieheni minulle huomenlahjana lahjoittamaa ja antamaa, niin minä arvelen voivani antaa ja lahjoittaa sen kenelle minä haluan, mieluiten sille, jonka minä vanhuuden lohduksi ja syytinkimieheksi olen ottanut. Koskien autuaan rakkaan mieheni vaatteita ja kirjoja, niin lupasi autuas mieheni Peitziukselle ne itse kun hän eli, mitkä minä nyt hänelle sittemmin olen suorittanut ja toimittanut, niin kirjojen, kuin vaatteidenkin osalta. Tämän vuoksi käännyn aiheellisesti korkeasti kunnioitetun kihlakunnanoikeuden puoleen, että tämä minun vahvistamani lupaus ja testamentti voitaisiin laillisesti vahvistaa, niin että mainittu Peitzius (Martinus: Peitzius), kuten täällä on esitetty, voi todella minun kuolemani jälkeen tätä hyväkseen nauttia. Tämän suuremmaksi vakuudeksi vahvistan omalla allekirjoituksellani ja allekirjoitetut luotetut miehet ja Herra minun pyynnöstäni todistajina. Päiväys Kälviällä 2 lokakuuta 1675 Brita Månsdotter Gammall Jacobus Brennerus Precp. Et Pastor Cronebijensis A: Kalm Johan Präst"

Kasvattipoika Mårten Henriksson Peiziuksen elämä kuitenkin kuljetti Raaheen papiksi ja 13-päisen lapsikatraan isäksi. 

LÄHTEET: 

Asiakirjoja koskien Kälviän kirkkoherra Peitziusta.  Markku Pihlajaniemi.Eteläpohjalaiset Juuret Tietoa ja tarinoita 1/4 [https://www.etelapohjalaiset-juuret.fi/wp-content/uploads/2020/05/asiakirjoja_koskien_kalvian_kirkkoherra_peitziusta.pdf] Luettu 6.11.2022.

Kestikievarien aikaan II. Annikki Wiirilinna. [https://digi.kirjastot.fi/exhibits/show/annikki-wiirilinnan-artikkelit/kestikievari-2] Luettu 6.11.2022. 

Peitzius, Martinus Michaelis (1610–1673). Turun hiippakunnan paimenmuisto 1554- 1721. SKS. Henkilöhistoria. [https://kansallisbiografia.fi/paimenmuisto/henkilo/1936] Luettu 6.11.2022.