Alvar Åkermanin rakennusperintöä Kokkolassa, osa 7

Jatkanpa vielä kirjoitussarjaani Alvar Åkermanin rakennuskohteista. Tällä kertaa kyseessä on julkinen rakennus, joka tosin enää ei ole julkinen. Ykspihlajan vanha koulu, entinen työpaikkani.

Muistan vielä sen hetken, kun näin Ykspihlajan vanhan, punatiilisen rakennuksen ensimmäistä kertaa Satamakadun ja Metsäkadun kulmauksessa. Mielestäni se oli pelottava ja minulle tuli mielleyhtymä vankilarakennuksesta. Itse asiassa sisäpuolelta koulurakennus oli erittäin kaunis ja idyllinen hyvinä vuosinaan. Minulla on ollut iso kuva-arkisto Pihlajan koulusta, mutta huonolla tuurilla  juuri nuo kuvat oli tallennettuna ainoastaan muistitikulla, joka on vioittunut. Siksi lainailin muutamia kuvia vanhan koulun arkistosta, uudemmat kuvat ovat omiani. 

Åkermanin tiedetään suunnitelleen Ykspihlajaan myös viimeisen kauppahallin. Se tosin on nykyisin jo purettu. Silloin kun olin vanhalla koululla töissä, en tiennyt koulun suunnittelijaa. Se tuli minulle tietoon vasta tätä blogisarjaa aloittaessani. No, onhan siinä selviä alvarimaisia tunnusmerkkejä, kun tietää katsoa! Nämä alla olevat salin isot ikkunat olivat kyllä kauniit.  Ikkunalaudat niiden edessä olivat kivat. Joulun aikaan niihin sai hienosti koristeita (ja liikuntatunneilla juomapulloja...).

Insinööri T. Pohjanpalo ehdotti vuonna 1923, että silloinen koulutalo raittiusravintola Hietalan rakennuksessa  oli käymässä liian pieneksi lisääntyvän oppilasmäärän vuoksi. Valtuusto suhtautui ehdotukseen myönteisesti ja pian päästiinkin jo koulua suunnittelemaan. Koulu rakennettiin  entiselle Nuoralan tontille. Tuossa koulun paikalla on aiemmin ollut ainakin pari taloa ja koulun takana olevassa rinteessä useampia. Me koulussa aikanani kutsuimme suositun välituntialueen, rinteen, takana olevaa hiekka-aluetta aavikoksi. 

Tämä kivirakenteinen, kaksikerroksinen koulurakennus oli aikanaan melko mittava rakennustyömaa. Koulu valmistui 1925-1926 vuosien taitteessa. Vihkiäisjuhlaa vietettiin vuoden 1926 kevätlukukauden lopussa. Silloinen koulun johtaja, opettaja Elin Hyyppä esitti juhlassa kirjoittamansa runomuotoisen historiikin juhlassa.

"Täksi päiväksi kutsun saanehet olemme.
Käsketty myös juhlapuku panna, että vierasten keralla, ois talon asukit arvolliset juhlimaan uuden koulun vihkijäistä,
kastajaista kauniin lapsen, nimen antoa armahan.

Juhlamielin, toivorinnoin lausuelen, tervetulleeksi
toivotellen, vieraat vihkijuhlaamme, kuulun koulun kastehelle, nimenpanolle parahan,
koulumme Kokkolan komeimman.
Meille muistoksi mieluisaksi, ehtymättömäksi elon polulla-

Ylinnä ollos kuitenkin, vieranamme taivaan korkehin.
Levitä kätes avarat, ylitse koulumme siunaten,
luo kotimme pyhätöks, sovun rakkauden.
Sen asukit nöyriksi, kuuliaisiksi.
Sitä toivoo meiltä tää uusi kotimme,
tää koulumme Toivonkumpu."

Valitettavasti minulla ei ole kuvaa ilman oppilaita, jossa näkysi koulun koko portaikko. Käytävän molemmissa päädyissähän oli portaat ja myös isot, näyttävät ikkunat, joihin rakastin ripustella oppilastöitä. Myös metallikaide oli kaunis leveiden portaiden kruunu.

Tässä alla olevassa kuvassa näkyy hyvin vintin alvarmainen puoliympyräikkuna. Neljä isoa ikkunaa oli salin ikkunat. Alakerran tyypilliset ruutuikkunat näkyivät puutyösaliin. 

Alaosassa näkyvä tiilisiipi oli pannuhuone.  Neliruutuisessa ikkunassa oli pieni erityisopettajan tila ja varasto, josta pääsi myös vintille. Perinteisesti kutosluokka pääsi vintille kurkkaamaan koulutaipaleensa päättyessä. Se oli odotettu tapahtuma ja oppilaiden suussa kiiri villiä tarinoita vintin kummituksesta, joita alaluokkalaiset suu vinossa kuuntelivat.

Kolme vihreää ovea johtivat koulun aulaan kaikki. Siitä pääsi kulkemaan koulun käytäviä molempiin suuntiin.  Oikeassa reunassa oleva matala lisäsiipi on rakennettu 1950-luvulla, jolloin koulun oppilasmäärä ylitti 300 oppilasta. 

Alapuolen kuva on otettu koulun lakkauttamisen jälkeen. Valitettavasti ilkivallan vuoksi ikkunat oli pakko levyttää. Tästä kulmasta näkyy ovi, josta pääsi kulkemaan sisälle, mutta se ei loppuaikoina ollut käytössä. Isot ikkunat kuuluvat portaikkoon ja oikean reunan kolme ikkunaa salin näyttämölle. Alapuolella olevat peitetyt ikkunat olivat puutyöluokassa. 

Alla olevan kuvakulma on hieman takaa. Matala osa oli keittiön siipeä, josta kuljetettiin tavarat keittolaan. Samoin viereiset ikkunat olivat keittiötä. Yläkerran ikkunat ja oikean reunan ikkunat kuuluivat luokkahuoneisiin. Matalan osan yläpuolella olevat ikkunat olivat käytävän portaikkopäädyssä.

Oikeastaan rakennuksessa on kivoja yksityiskohtia, joihin ei aiemmin tullut niin kiinnittäneeksi huomiota.

Erotuksena Åkermanin aiempiin myöhäisjugendhenkisiin tiilirakennuksiin, Pihlajan koulussa ei ole valkoista geometristä rappauskoristelua. Koulu on tyyliltään klassistinen tiilirakennus. Kaksikerroksisessa koulussa on musta aumakatto, jossa on pieniä ns. lunetti- eli kaari-ikkunoita.

Kokkola-lehdessä oli kirjoitus koulun valmistuttua. Siitä saakin erinomaisen kuvauksen koulusta:

"Jo kaukaa herättää sen valmistuttua huomiota tämä n. s. Nuoralan tontilla kohoawa suuri, arwokkaan näköinen kaksikerroksinen koulutalo punatiilisine seinineen. Ja astuessaan sisään koulun eteläisestä pääowesta ei ensi hywä waikutelma häwiä. - - Ensimmäisessä kerroksessa tulemme ensin rakennuksen päästä päähän johtawaan awaraan halliin, minkä kummankin puolen luokkahuoneet sijaitsewat. Niitä on kaikkiaan kuusi kahdessa kerroksessa 2 alhaalla ja 4 ylhäällä.

Ensimmäinen waloisa tuntu säilyy kouluun yltyleensä tutustuessa. Luokkahuoneet owat ilmawia ja tilawat. Seinät owat eri luokissa eri wäreissä: alaosa tummanruskea, -sininen, -wihreä, yläosa waalea ja koulukeittiö kokonaan walkoinen. Alakerrassa huonekorkeus on 3,4 metriä. Siellä on myös koulukeittiö ja veistosali. Yläkerrassa on opettajan huone – kirkkaan sinisenä – sekä kalustohuone, neljä luokkahuonetta ja 9 x 12 m juhlasali, jonka korkeus on kokonaista 4,8 metriä. Juhlasaliin tullaan kolmesta suuresta ovesta, jotka voidaan kääntää kokoon lisätilan saamiseksi juhlasalille tarvittaessa. Juhlasalissa siirtyy lähinnä huomio pitkällä ikkunaseinällä sijaitsewaan walkoiseen, kullalla ja sinisellä koristeltuun katedriin. Koska juhlasali tulee olemaan koulun woimistelusalina, niin kuuluu sen sisustukseen arkioloissa muutamia woimistelutelineitä, salin toisessa päässä. Nämä: rekki, 6 tankoa ja 6 köyttä, woidaan kuitenkin juhlatilaisuuksien ajaksi poistaa tai siirtää syrjään.

Juhlasalin ulkoasua kohottawat seinäin koristemaalaukset ja upea keskuslamppu katossa. Wielä panee merkille salin kumpaankin siwuseinämään maalatut walkeat pinnat 2X2:n - ne owat skioptikonkuwien esittämistöä warten, joista onkin tullut tärkeä wäline nykyaikaisessa opetuksessa. "

Mielenkiintoinen ja selkeä kuvaus. Tosin juhlasalia on myöhemmin suurennettu ja keittiötä muunneltu 1966. opettajanhuonekin vaihtui alakerran uuteen siipeen 1954 siiven valmistuttua. Omana työaikanani kouluun rakennettiin vielä myös sisävessat.

Koulun koristemaalaukset oli tehnyt kokkolalainen maalarimestari Fredrik Edvin Drake (1874-1941). Rakennuksen perustuksen ja myös sisustuksen kädenjälki oli Alvar Åkermanin.

Alakerrassa oli keskuslämmityslaitteet sekä aikoinaan myös vahtimestarin asunto. Koulun pituudeksi on ilmoitettu 18 metriä ja suurin leveys 14 metriä. Koulu oli mitoitettu 240 lapselle. Tosin suurten lapsijoukkojen vähennyttyä koulussa oli viimeisinä vuosina tasaisesti vain noin sata oppilasta. Koulu lakkautettiin  näin ulkomuistista vuonna 2014.

Tässä koulun näyttämö liikuntasalin päädyssä. Monet ihanat juhlat on sieltä esitetty!


                                 
Yllä. Koulun juhlalaatta. Tämä oli koulun opettajahuoneessa oviaukon yläpuolella. Se lienee saatu vihkiäisten yhteydessä!



LÄHTEET: Kokkola-lehti 23.10.1926. Luettu 27.11.2022.

Puikko, Anna. Alvar Åkermanin kädenjälki Kokkolassa. Tutkimus rakennusmestarin vaikutuksesta kaupungin kulttuuriympäristöön 1906-1940. [file:///C:/Users/kivim/Downloads/URN_NBN_fi_jyu-202105303301.pdf] Luettu 27.11.2022.