Alvar Åkermanin rakennusperintöä Kokkolassa, osa 7

Jatkanpa vielä kirjoitussarjaani Alvar Åkermanin rakennuskohteista. Tällä kertaa kyseessä on julkinen rakennus, joka tosin enää ei ole julkinen. Ykspihlajan vanha koulu, entinen työpaikkani.

Muistan vielä sen hetken, kun näin Ykspihlajan vanhan, punatiilisen rakennuksen ensimmäistä kertaa Satamakadun ja Metsäkadun kulmauksessa. Mielestäni se oli pelottava ja minulle tuli mielleyhtymä vankilarakennuksesta. Itse asiassa sisäpuolelta koulurakennus oli erittäin kaunis ja idyllinen hyvinä vuosinaan. Minulla on ollut iso kuva-arkisto Pihlajan koulusta, mutta huonolla tuurilla  juuri nuo kuvat oli tallennettuna ainoastaan muistitikulla, joka on vioittunut. Siksi lainailin muutamia kuvia vanhan koulun arkistosta, uudemmat kuvat ovat omiani. 

Åkermanin tiedetään suunnitelleen Ykspihlajaan myös viimeisen kauppahallin. Se tosin on nykyisin jo purettu. Silloin kun olin vanhalla koululla töissä, en tiennyt koulun suunnittelijaa. Se tuli minulle tietoon vasta tätä blogisarjaa aloittaessani. No, onhan siinä selviä alvarimaisia tunnusmerkkejä, kun tietää katsoa! Nämä alla olevat salin isot ikkunat olivat kyllä kauniit.  Ikkunalaudat niiden edessä olivat kivat. Joulun aikaan niihin sai hienosti koristeita (ja liikuntatunneilla juomapulloja...).

Insinööri T. Pohjanpalo ehdotti vuonna 1923, että silloinen koulutalo raittiusravintola Hietalan rakennuksessa  oli käymässä liian pieneksi lisääntyvän oppilasmäärän vuoksi. Valtuusto suhtautui ehdotukseen myönteisesti ja pian päästiinkin jo koulua suunnittelemaan. Koulu rakennettiin  entiselle Nuoralan tontille. Tuossa koulun paikalla on aiemmin ollut ainakin pari taloa ja koulun takana olevassa rinteessä useampia. Me koulussa aikanani kutsuimme suositun välituntialueen, rinteen, takana olevaa hiekka-aluetta aavikoksi. 

Tämä kivirakenteinen, kaksikerroksinen koulurakennus oli aikanaan melko mittava rakennustyömaa. Koulu valmistui 1925-1926 vuosien taitteessa. Vihkiäisjuhlaa vietettiin vuoden 1926 kevätlukukauden lopussa. Silloinen koulun johtaja, opettaja Elin Hyyppä esitti juhlassa kirjoittamansa runomuotoisen historiikin juhlassa.

"Täksi päiväksi kutsun saanehet olemme.
Käsketty myös juhlapuku panna, että vierasten keralla, ois talon asukit arvolliset juhlimaan uuden koulun vihkijäistä,
kastajaista kauniin lapsen, nimen antoa armahan.

Juhlamielin, toivorinnoin lausuelen, tervetulleeksi
toivotellen, vieraat vihkijuhlaamme, kuulun koulun kastehelle, nimenpanolle parahan,
koulumme Kokkolan komeimman.
Meille muistoksi mieluisaksi, ehtymättömäksi elon polulla-

Ylinnä ollos kuitenkin, vieranamme taivaan korkehin.
Levitä kätes avarat, ylitse koulumme siunaten,
luo kotimme pyhätöks, sovun rakkauden.
Sen asukit nöyriksi, kuuliaisiksi.
Sitä toivoo meiltä tää uusi kotimme,
tää koulumme Toivonkumpu."

Valitettavasti minulla ei ole kuvaa ilman oppilaita, jossa näkysi koulun koko portaikko. Käytävän molemmissa päädyissähän oli portaat ja myös isot, näyttävät ikkunat, joihin rakastin ripustella oppilastöitä. Myös metallikaide oli kaunis leveiden portaiden kruunu.

Tässä alla olevassa kuvassa näkyy hyvin vintin alvarmainen puoliympyräikkuna. Neljä isoa ikkunaa oli salin ikkunat. Alakerran tyypilliset ruutuikkunat näkyivät puutyösaliin. 

Alaosassa näkyvä tiilisiipi oli pannuhuone.  Neliruutuisessa ikkunassa oli pieni erityisopettajan tila ja varasto, josta pääsi myös vintille. Perinteisesti kutosluokka pääsi vintille kurkkaamaan koulutaipaleensa päättyessä. Se oli odotettu tapahtuma ja oppilaiden suussa kiiri villiä tarinoita vintin kummituksesta, joita alaluokkalaiset suu vinossa kuuntelivat.

Kolme vihreää ovea johtivat koulun aulaan kaikki. Siitä pääsi kulkemaan koulun käytäviä molempiin suuntiin.  Oikeassa reunassa oleva matala lisäsiipi on rakennettu 1950-luvulla, jolloin koulun oppilasmäärä ylitti 300 oppilasta. 

Alapuolen kuva on otettu koulun lakkauttamisen jälkeen. Valitettavasti ilkivallan vuoksi ikkunat oli pakko levyttää. Tästä kulmasta näkyy ovi, josta pääsi kulkemaan sisälle, mutta se ei loppuaikoina ollut käytössä. Isot ikkunat kuuluvat portaikkoon ja oikean reunan kolme ikkunaa salin näyttämölle. Alapuolella olevat peitetyt ikkunat olivat puutyöluokassa. 

Alla olevan kuvakulma on hieman takaa. Matala osa oli keittiön siipeä, josta kuljetettiin tavarat keittolaan. Samoin viereiset ikkunat olivat keittiötä. Yläkerran ikkunat ja oikean reunan ikkunat kuuluivat luokkahuoneisiin. Matalan osan yläpuolella olevat ikkunat olivat käytävän portaikkopäädyssä.

Oikeastaan rakennuksessa on kivoja yksityiskohtia, joihin ei aiemmin tullut niin kiinnittäneeksi huomiota.

Erotuksena Åkermanin aiempiin myöhäisjugendhenkisiin tiilirakennuksiin, Pihlajan koulussa ei ole valkoista geometristä rappauskoristelua. Koulu on tyyliltään klassistinen tiilirakennus. Kaksikerroksisessa koulussa on musta aumakatto, jossa on pieniä ns. lunetti- eli kaari-ikkunoita.

Kokkola-lehdessä oli kirjoitus koulun valmistuttua. Siitä saakin erinomaisen kuvauksen koulusta:

"Jo kaukaa herättää sen valmistuttua huomiota tämä n. s. Nuoralan tontilla kohoawa suuri, arwokkaan näköinen kaksikerroksinen koulutalo punatiilisine seinineen. Ja astuessaan sisään koulun eteläisestä pääowesta ei ensi hywä waikutelma häwiä. - - Ensimmäisessä kerroksessa tulemme ensin rakennuksen päästä päähän johtawaan awaraan halliin, minkä kummankin puolen luokkahuoneet sijaitsewat. Niitä on kaikkiaan kuusi kahdessa kerroksessa 2 alhaalla ja 4 ylhäällä.

Ensimmäinen waloisa tuntu säilyy kouluun yltyleensä tutustuessa. Luokkahuoneet owat ilmawia ja tilawat. Seinät owat eri luokissa eri wäreissä: alaosa tummanruskea, -sininen, -wihreä, yläosa waalea ja koulukeittiö kokonaan walkoinen. Alakerrassa huonekorkeus on 3,4 metriä. Siellä on myös koulukeittiö ja veistosali. Yläkerrassa on opettajan huone – kirkkaan sinisenä – sekä kalustohuone, neljä luokkahuonetta ja 9 x 12 m juhlasali, jonka korkeus on kokonaista 4,8 metriä. Juhlasaliin tullaan kolmesta suuresta ovesta, jotka voidaan kääntää kokoon lisätilan saamiseksi juhlasalille tarvittaessa. Juhlasalissa siirtyy lähinnä huomio pitkällä ikkunaseinällä sijaitsewaan walkoiseen, kullalla ja sinisellä koristeltuun katedriin. Koska juhlasali tulee olemaan koulun woimistelusalina, niin kuuluu sen sisustukseen arkioloissa muutamia woimistelutelineitä, salin toisessa päässä. Nämä: rekki, 6 tankoa ja 6 köyttä, woidaan kuitenkin juhlatilaisuuksien ajaksi poistaa tai siirtää syrjään.

Juhlasalin ulkoasua kohottawat seinäin koristemaalaukset ja upea keskuslamppu katossa. Wielä panee merkille salin kumpaankin siwuseinämään maalatut walkeat pinnat 2X2:n - ne owat skioptikonkuwien esittämistöä warten, joista onkin tullut tärkeä wäline nykyaikaisessa opetuksessa. "

Mielenkiintoinen ja selkeä kuvaus. Tosin juhlasalia on myöhemmin suurennettu ja keittiötä muunneltu 1966. opettajanhuonekin vaihtui alakerran uuteen siipeen 1954 siiven valmistuttua. Omana työaikanani kouluun rakennettiin vielä myös sisävessat.

Koulun koristemaalaukset oli tehnyt kokkolalainen maalarimestari Fredrik Edvin Drake (1874-1941). Rakennuksen perustuksen ja myös sisustuksen kädenjälki oli Alvar Åkermanin.

Alakerrassa oli keskuslämmityslaitteet sekä aikoinaan myös vahtimestarin asunto. Koulun pituudeksi on ilmoitettu 18 metriä ja suurin leveys 14 metriä. Koulu oli mitoitettu 240 lapselle. Tosin suurten lapsijoukkojen vähennyttyä koulussa oli viimeisinä vuosina tasaisesti vain noin sata oppilasta. Koulu lakkautettiin  näin ulkomuistista vuonna 2014.

Tässä koulun näyttämö liikuntasalin päädyssä. Monet ihanat juhlat on sieltä esitetty!


                                 
Yllä. Koulun juhlalaatta. Tämä oli koulun opettajahuoneessa oviaukon yläpuolella. Se lienee saatu vihkiäisten yhteydessä!



LÄHTEET: Kokkola-lehti 23.10.1926. Luettu 27.11.2022.

Puikko, Anna. Alvar Åkermanin kädenjälki Kokkolassa. Tutkimus rakennusmestarin vaikutuksesta kaupungin kulttuuriympäristöön 1906-1940. [file:///C:/Users/kivim/Downloads/URN_NBN_fi_jyu-202105303301.pdf] Luettu 27.11.2022.

Alvar Åkermanin rakennusperintöä Kokkolassa, osa 6

Alvar Åkermanin piirtämä julkinen rakennus löytyy kansakoulunkadulta. Siellä on iso, vihreä rakennus, joka toimii yksityisenä päiväkotina - daghemmet Trivselvrån. Päiväkodissa on hoitopaikka 56 lapselle.

Rakennuksen historiaa tutkiessani selviää, että se on alkujaan rakennettu yksityiseksi, ruotsinkieliseksi lastenkodiksi vuonna 1913, kun Lastenkotiyhdistys sai tontin ilmaiseksi kaupungilta.

Rakennushistoriasta ei ole tallella kovin tarkkoja tietoja, mutta se on mainittu Åkermanin piirtämäksi inventoinneissa. Alkuperäisessä piirustuksessa ei ole mainittu rakennuksen suunnittelijan nimeä. Åkermanin rakennuksia pro gradussaan tutkinut A. Puikko ei ole täysin vakuuttunut siitä, että rakennus olisi juuri Åkermanin kädenjälkeä, koska rakennus eroaa jonkin verran Åkermanille tyypillisistä töistä.

Puikko olettaa, että mikäli Åkerman on suunnitellut rakennuksen, on sen mahdollisesti joku muu piirtänyt puhtaaksi. Piirustuksen käsiala on erilainen ja siitä puuttuu Åkermanille tyypilliset piirustusjäljet.

 

Arkistosta löytyy myös kaksi rakennuksen muutospiirrosta. Vuonna 1923 tehdyssä muutospiirustuksessa on puolestaan Åkermanin allekirjoitus ja Puikon mukaan se on muutoinkin hänen tyylisensä piirustus.

Vuoden 1923 muutospiirustuksessa rakennuksen vintille on tehty kaksi huonetta. rakennukseen on myös myöhemmin lisätty jatko-osa Anders Chydeniuksenkadun puolelle.

LÄHTEET: Puikko, Anna. Alvar Åkermanin kädenjälki Kokkolassa. Tutkimus rakennusmestarin vaikutuksesta kaupungin kulttuuriympäristöön 1906-1940. [file:///C:/Users/kivim/Downloads/URN_NBN_fi_jyu-202105303301.pdf] Luettu 14.8..2022.

Alvar Åkermanin rakennusperintöä Kokkolassa, osa 3.

Tällä kertaa päivitin kymmenisen vuotta sitten kirjoittamaani tekstiä, koska koin se liittyvän keskeisesti  Alvar Åkermanin rakennusperintöä Kokkolassa -sarjaan. 

Tänään kuljemme Marian hautausmaalle, joka sijaitsee Mesilän kaupunginosassa, osoitteessa Laajalahdentie 34. Hautausmaan etuosassa on sievä puurakennus, joka on Marian vanha siunauskappeli. Rakennus on jo käytöstä poistettu, mutta kauniina kesäiltana  kymmenisen vuotta sitten minulle avautui tilaisuus käydä kurkistamassa sen sisälle...

 

  

Marian vanha kappelin on piirtänyt kaupunginrakennusmestari Alvar Åkerman. Rakennus on tyyliltään empiretyyliä lainaileva. Kappeli rakennettiin ilmeisesti    hätäaputöinä v. 1916, kuten hautausmaata ympäröivä kiviaitakin. 

Suunnitelmia kappelin rakentamiseksi oli tehty jo vuodesta 1903 saakka. Siunauskappelin rakennustoimikunta asetettiin 1911. Rovasti Johansson olisi halunnut kappelin sijoituspaikaksi Katariinan kalmiston, mutta rehtori Sandelin ja insinööri Pohjanpalo onnistuivat saamaan sijoituspaikaksi Marian hautausmaan. Kappeli päätettiin rakentaa hirsistä.

Työllisyystilanne oli Kokkolassa tuolloin vaikea ja kirkon kassasta osoitettiin varoja hätäaputöihin useampaan otteeseen. Hätäaputöitä järjestettiin alkuperäistä suunnitelmaa paljon enemmän. Avun jatkamista perusteltiin sillä, että näin voitiin auttaa Ykspihlajan kaupunginosan työläisperheitä ja tukea heitä suuren työttömyyden aikana. Periaatteena oli muutoinkin ottaa työntekijöiksi eniten työtä tarvitsevia kaupunkilaisia.

Kahdessa paikallisessa sanomalehdessä julkaistiin tarjouskilpailu kappelin rakennuttamiseksi. Samalla kappeliin päätettiin hankkia kaminat.

Kappeli vihittiin käyttöön kesällä 1916 samanaikaisesti hautausmaan laajennusosan kanssa. Keväällä 1920 kappelia täydennettiin lautapinnoitteella.

Marian kappelissa on empiren muotokieltä. Siinä on myös vivahdetta jugendtyylistä. Pohjamuodoltaan kappeli muistuttaa ristikirkkoa. Kappelissa on pyöreä keskikupoli ja sen keskellä torni. Ikkunat ovat pieniruutuiset.

Siunauskappelia pidettiin jo pian kuitenkin hyödyttömänä, jopa sen siirtoa kaupunkialueelle pohdittiin. Siunaustilaisuudet kun pidettiin edelleen pääasiassa kirkoissa. Vuosien 1915-1925 aikana kappelissa pidettiin vain 3-4 siunaustilaisuutta...

Vuosien aikana Marian vanhan kappelin hoitotöitä oli laiminlyöty ja vuonna 1929 kirkkovaltuusto esitti kappelin kunnostamista käyttökelpoiseksi.

Kappeli itsessään on melko pieni, sinne mahtuu istumaan muutama kymmenen ihmistä. Ruutuikkunoita on kolmeen ilmansuuntaan.

Kappeli etuosan lasiruudukossa on krusifiksi. Sen tekijästä en löytänyt valitettavasti  tietoja... Ikkunan edustalla on lattiakoroke ja pieni alttaripöytä.

 

Valitettavasti ikkunaa kohti otetut kuvat ovat  ikävän tummia:/ 

Kappelin tiloissa on sijoitettuna myös vanhat ruumisvaunut... Niissä  on hienoja yksityiskohtia. Tällaisia parihevosten vetämiä ruumisvaunuja oli seurakunnassa käytössä kolmet. Usein niitä vetivät kuljetusliike Väinö Karlssonin hevoset.

 

Kirkon katto on sisäpuolelta melko korkea keskiosasta. Sievän näköinen rakennus kaiken kaikkiaan. Åkermanin tyylin tunnistaa mielestäni etenkin ruutuikkunoista ja rakennuksen yläosan pienistä ikkunoista, joissa näkyy myös puoliympyrämuotoa. 

Vaikka Marian vanhan kappelin läheisyydessä onkin toimiva, uudempi siunauskappeli, soisin tätä idyllistä vanhaa kappelia käytettävän etenkin kesäisin. Se sopisi  pienimuotoisiin muistotilaisuuksiin, kasteisiin ja vihkitilaisuuksiin ja vaikkapa iltahartaustilaisuuksiin. tai voisiko paikka olla auki kesäisin hiljentymiselle....Mitään kirkkourkujahan rakennuksessa ei ole. Mikäpä toisaalta estäisi musisoimasta vaivattomasti kitaroin tai viuluin...Eihän esimerkiksi Ylisokojan pienimmässä  yksityisessä kirkossakaan ole muuta kuin rakennus itsessään ja sitäkin on hyödynnetty pienissä perhejuhlissa. Seurakuntahan on organisoinut kolmelle hautausmaalleen jo nyt mietiskely- ja rukouspolkuja. Tämä voisi olla kiinteä osa Marian hautausmaalla kierrosta. 

  

 

LÄHTEET: 

 

Kokkolan kaupungin historia IV. Hautaustoimi, s.  491-492. Luettu 10.10.2012.

 

Turisti info. Kirkot ja kappelit.[http://www.turisti-info.fi/n%C3%A4ht%C3%A4vyydet/kirkot-ja-kappelit/1624/] Luettu 6.10.2012.

 

Alvar Åkermanin rakennusperintöä Kokkolassa, osa 2.

Eilispäivänä kiertelin Neristanissa. Auton pysäköinti tuotti ylimääräisiä sydämentykytyksiä, sillä runsasluminen talvi tukkii muutoinkin ahtaita katuja. Oman auton parkkeeraamisen lisäksi jo parkkeeratut autot haastoivat kuvauksellisesti...

Kuvausaiheena oli Alvar Åkerlundin suunnittelema rakennus. Tällä kertaa osoite on Pormestarinkatu 5. Tämä kiinnostava Jugend-talo on valmistunut vuonna 1912 eli sen on jo  yli satavuotias. Talo kiinnittää huomion sen  kauneudellaan ja etenkin  erilaisuudellaan verrattuna kadun muihin rakennuksiin. Rakennuksen alakerrassa on liiketiloja. Yläkerta on asuinkäytössä. 

Annikki Wiirilinna kuvailee kirjoituksessaan Jugend-tyylin rakennuksista Kokkolassa, kuinka Juged-arkkitehtuuriin on jättänyt sekä kivessä että puussa jälkensä Alvar Åkerman.  Wiirilinna kertoo myös Åkermanin pojanpoikien kertoneen, Alvarin olleen muun muassa Pietarissa opiskelemassa muuraustyyliä. 

Kaksikerroksinen tiilirakennus on alkujaan rakennettu kauppias M. Slottelle. Piirustus talosta on hyväksytty 1912, mutta  ne on olleet valmiina jo muutamaa vuotta aikaisemmin.

Punaisten tiilien lomassa on käytetty puhtaaksimuurattua valkoista rappauspintaa geometrisin ja vertikaalisin koristeluin. Rappaus muodostaa paikoin hauskoja geometrisiä kuvioita ja hammastuksia. Valkoisilla kuorrutetut korkeat kohdat tekevät mielikuvan jopa tornimaisista linnoista ainakin omassa mielessäni.

Yläkertaa somistaa pyörökaariset ikkunat. Muutoinkin kaikissa ikkunoissa on pientä ruudukkoa yläosissa vastapainona ikkunoiden alaosien suuremmille ruuduille. Julkisivussa on kaksi identtistä ovea kadulle. Myös ruskeat rännit julkisivussa ovat hauskat. 

Rakennukset korttelissa on rakennettu todella tiiviisti. Huomatkaapas myös alla olevan kuvan vasemmassa reunassa olevat uudisrakennukset entisen Fenix-kiinteistön tontilla. Reipas vuosi sitten  tuota kohtaa kuvasin ja silloin paikalla oli vain kuoppia...Noin äkkiä muuttuu maisemat! Pitäisi aina tajuta tallentaa rakennukset silloin, kun ne vielä ovat tukevasti paikoillaan...

Tässä alla lähempää kuvaa valkeista rappauksista. Jännää, miten pienillä kuvioinneilla voikin luoda kokonaisuuteen yksityiskohtia, kuten nuo puoliympyräkuviot yhteneväisesti julkisivun ikkunoiden väleissä. 

Vaikka rakennus julkisivultaan onkin suora, on se talon toiselta puolelta vinkkelimallinen. Anna Katriina Puikon hienosta maisterintutkielmasta saa selville, että kiinteistössä on alkujaan ollut kellari sekä kahden hevosen talli ja kaksi varastohuonetta sekä konttorihuone.  Rakennuksen asuintiloihin on sisäänkäynti sisäpihalta. Mieli palaisi tirkistelemään lähempääkin, mutta on hieman tungetteleva olo ja tyydyn kuvaamaan rakennusta etäämpää pyöräliikkeen porttikongista.

Muutospiirustus rakennukseen on hyväksytty 1921. Silloin  muun muassa hevostalli on muunneltu varastotilaksi ja konttorihuone myyntitilaksi. Myös yläkerran varastotila on muutettu asuinkäyttöön. 

Rakennuksen elämä on ollut vaihtelevaa. Alakerran liiketilassa on nykyään Välikankaan  kohopaino. En tiedä, kuka rakennuksen nykyään omistaa, mutta nykyisiä omistajia aikaisemmin kiinteistö kuului kaupungille ja yhdessä vaiheessa sitä oltiin jo purkamassa. Onneksi sentään ei, vaan talon nykyiset omistajat kunnostivat sen. Kaunis rakennus nyt onkin!

Ennen kohopainoa kiinteistössä on toiminut ainakin Keski-Pohjanmaan osuuskaupan maitomyymälä, Alexandra Jakobssonin Siemen- ja kukkakauppa, Chic-muotiliike ja J.A. Pilven räätäliliike. Vuonna 1927 kiinteistössä on ollut Bruno Päkärin leipomo- ja konditorialiike. 

Tässä alla muutamia mainoksia menneiden aikojen sanomalehdistä kiinteistön liiketoimintaan liittyen! 

Yllä: J.M. Pilven Räätäliliike. 24.12.1913 Vapaa sana-lehti. 

Yllä: Kokkola-lehti 

Yllä: Pohjolan työmies- lehdessä julkaistu Päkärin  leipomo- ja konditorialiikkeen mainos 20.12.1927. 

Yllä: Siemen - ja kukkakauppa. 4.12.1928 Kokkola-lehti

Yllä: Vaateliikkeen mainos. Keskipohjanmaa-lehti 29.10.1929

Yllä: Ruokaleipomon mainos. 4.10.1932 Kokkola-lehti. 

Ja kävipäs hauskasti, sillä työpaikallani koulussa meillä käy vierailemassa niin kutsuttu varavaari. Hän tuli sattumoin luokaamme, kun esittelin oppilailleni kuvia tästä liikerakennuksesta. 

Ei voi olla totta, minä olen käynyt tuolla maitokaupassa lapsena usein ostoksilla! varavaari huudahti. 

Pyysin häntä kertomaan meille lisää. Varavaari kertoi asuneensa rakennuksen lähistöllä - selvisi että sen Suntin varren kaposen Åkermanin talon vieressä. Varavaari on syntynyt vuonna 1950 ja hän kertoi, että pikkupoikana hänelle annettiin kotoa maitokannu, jolla hän meni Maitomyymälään ostamaan maitoa. Hinkki laitettiin koneen alle, josta painettiin kädellä ja maito virtasi koneesta suoraan hinkkiin. Varavaari kertoi myös, että liikkeessä myytiin myös monenlaista muuta hyvää, kuten leivonnaisia. 

Yllä: Keski-Pohjanmaan Osuuskaupan maitomyymälä. Keskipohjanmaa-lehti 9.12.1933. 

LÄHTEET: Puikko, Anna. Alvar Åkermanin kädenjälki Kokkolassa. Tutkimus rakennusmestarin vaikutuksesta kaupungin kulttuuriympäristöön 1906-1940. [file:///C:/Users/kivim/Downloads/URN_NBN_fi_jyu-202105303301.pdf] Luettu 13.2.2022. 

Wiirilinna, Annikki. Kokklinna ja muut Jugend-talot. [https://www.porstuakirjastot.fi/files/original/00bca9e27469fe55fcf575372e32c265.pdf] Luettu 13.2.2022.