Alvar Åkermanin rakennusperintöä Kokkolassa, osa 7

Jatkanpa vielä kirjoitussarjaani Alvar Åkermanin rakennuskohteista. Tällä kertaa kyseessä on julkinen rakennus, joka tosin enää ei ole julkinen. Ykspihlajan vanha koulu, entinen työpaikkani.

Muistan vielä sen hetken, kun näin Ykspihlajan vanhan, punatiilisen rakennuksen ensimmäistä kertaa Satamakadun ja Metsäkadun kulmauksessa. Mielestäni se oli pelottava ja minulle tuli mielleyhtymä vankilarakennuksesta. Itse asiassa sisäpuolelta koulurakennus oli erittäin kaunis ja idyllinen hyvinä vuosinaan. Minulla on ollut iso kuva-arkisto Pihlajan koulusta, mutta huonolla tuurilla  juuri nuo kuvat oli tallennettuna ainoastaan muistitikulla, joka on vioittunut. Siksi lainailin muutamia kuvia vanhan koulun arkistosta, uudemmat kuvat ovat omiani. 

Åkermanin tiedetään suunnitelleen Ykspihlajaan myös viimeisen kauppahallin. Se tosin on nykyisin jo purettu. Silloin kun olin vanhalla koululla töissä, en tiennyt koulun suunnittelijaa. Se tuli minulle tietoon vasta tätä blogisarjaa aloittaessani. No, onhan siinä selviä alvarimaisia tunnusmerkkejä, kun tietää katsoa! Nämä alla olevat salin isot ikkunat olivat kyllä kauniit.  Ikkunalaudat niiden edessä olivat kivat. Joulun aikaan niihin sai hienosti koristeita (ja liikuntatunneilla juomapulloja...).

Insinööri T. Pohjanpalo ehdotti vuonna 1923, että silloinen koulutalo raittiusravintola Hietalan rakennuksessa  oli käymässä liian pieneksi lisääntyvän oppilasmäärän vuoksi. Valtuusto suhtautui ehdotukseen myönteisesti ja pian päästiinkin jo koulua suunnittelemaan. Koulu rakennettiin  entiselle Nuoralan tontille. Tuossa koulun paikalla on aiemmin ollut ainakin pari taloa ja koulun takana olevassa rinteessä useampia. Me koulussa aikanani kutsuimme suositun välituntialueen, rinteen, takana olevaa hiekka-aluetta aavikoksi. 

Tämä kivirakenteinen, kaksikerroksinen koulurakennus oli aikanaan melko mittava rakennustyömaa. Koulu valmistui 1925-1926 vuosien taitteessa. Vihkiäisjuhlaa vietettiin vuoden 1926 kevätlukukauden lopussa. Silloinen koulun johtaja, opettaja Elin Hyyppä esitti juhlassa kirjoittamansa runomuotoisen historiikin juhlassa.

"Täksi päiväksi kutsun saanehet olemme.
Käsketty myös juhlapuku panna, että vierasten keralla, ois talon asukit arvolliset juhlimaan uuden koulun vihkijäistä,
kastajaista kauniin lapsen, nimen antoa armahan.

Juhlamielin, toivorinnoin lausuelen, tervetulleeksi
toivotellen, vieraat vihkijuhlaamme, kuulun koulun kastehelle, nimenpanolle parahan,
koulumme Kokkolan komeimman.
Meille muistoksi mieluisaksi, ehtymättömäksi elon polulla-

Ylinnä ollos kuitenkin, vieranamme taivaan korkehin.
Levitä kätes avarat, ylitse koulumme siunaten,
luo kotimme pyhätöks, sovun rakkauden.
Sen asukit nöyriksi, kuuliaisiksi.
Sitä toivoo meiltä tää uusi kotimme,
tää koulumme Toivonkumpu."

Valitettavasti minulla ei ole kuvaa ilman oppilaita, jossa näkysi koulun koko portaikko. Käytävän molemmissa päädyissähän oli portaat ja myös isot, näyttävät ikkunat, joihin rakastin ripustella oppilastöitä. Myös metallikaide oli kaunis leveiden portaiden kruunu.

Tässä alla olevassa kuvassa näkyy hyvin vintin alvarmainen puoliympyräikkuna. Neljä isoa ikkunaa oli salin ikkunat. Alakerran tyypilliset ruutuikkunat näkyivät puutyösaliin. 

Alaosassa näkyvä tiilisiipi oli pannuhuone.  Neliruutuisessa ikkunassa oli pieni erityisopettajan tila ja varasto, josta pääsi myös vintille. Perinteisesti kutosluokka pääsi vintille kurkkaamaan koulutaipaleensa päättyessä. Se oli odotettu tapahtuma ja oppilaiden suussa kiiri villiä tarinoita vintin kummituksesta, joita alaluokkalaiset suu vinossa kuuntelivat.

Kolme vihreää ovea johtivat koulun aulaan kaikki. Siitä pääsi kulkemaan koulun käytäviä molempiin suuntiin.  Oikeassa reunassa oleva matala lisäsiipi on rakennettu 1950-luvulla, jolloin koulun oppilasmäärä ylitti 300 oppilasta. 

Alapuolen kuva on otettu koulun lakkauttamisen jälkeen. Valitettavasti ilkivallan vuoksi ikkunat oli pakko levyttää. Tästä kulmasta näkyy ovi, josta pääsi kulkemaan sisälle, mutta se ei loppuaikoina ollut käytössä. Isot ikkunat kuuluvat portaikkoon ja oikean reunan kolme ikkunaa salin näyttämölle. Alapuolella olevat peitetyt ikkunat olivat puutyöluokassa. 

Alla olevan kuvakulma on hieman takaa. Matala osa oli keittiön siipeä, josta kuljetettiin tavarat keittolaan. Samoin viereiset ikkunat olivat keittiötä. Yläkerran ikkunat ja oikean reunan ikkunat kuuluivat luokkahuoneisiin. Matalan osan yläpuolella olevat ikkunat olivat käytävän portaikkopäädyssä.

Oikeastaan rakennuksessa on kivoja yksityiskohtia, joihin ei aiemmin tullut niin kiinnittäneeksi huomiota.

Erotuksena Åkermanin aiempiin myöhäisjugendhenkisiin tiilirakennuksiin, Pihlajan koulussa ei ole valkoista geometristä rappauskoristelua. Koulu on tyyliltään klassistinen tiilirakennus. Kaksikerroksisessa koulussa on musta aumakatto, jossa on pieniä ns. lunetti- eli kaari-ikkunoita.

Kokkola-lehdessä oli kirjoitus koulun valmistuttua. Siitä saakin erinomaisen kuvauksen koulusta:

"Jo kaukaa herättää sen valmistuttua huomiota tämä n. s. Nuoralan tontilla kohoawa suuri, arwokkaan näköinen kaksikerroksinen koulutalo punatiilisine seinineen. Ja astuessaan sisään koulun eteläisestä pääowesta ei ensi hywä waikutelma häwiä. - - Ensimmäisessä kerroksessa tulemme ensin rakennuksen päästä päähän johtawaan awaraan halliin, minkä kummankin puolen luokkahuoneet sijaitsewat. Niitä on kaikkiaan kuusi kahdessa kerroksessa 2 alhaalla ja 4 ylhäällä.

Ensimmäinen waloisa tuntu säilyy kouluun yltyleensä tutustuessa. Luokkahuoneet owat ilmawia ja tilawat. Seinät owat eri luokissa eri wäreissä: alaosa tummanruskea, -sininen, -wihreä, yläosa waalea ja koulukeittiö kokonaan walkoinen. Alakerrassa huonekorkeus on 3,4 metriä. Siellä on myös koulukeittiö ja veistosali. Yläkerrassa on opettajan huone – kirkkaan sinisenä – sekä kalustohuone, neljä luokkahuonetta ja 9 x 12 m juhlasali, jonka korkeus on kokonaista 4,8 metriä. Juhlasaliin tullaan kolmesta suuresta ovesta, jotka voidaan kääntää kokoon lisätilan saamiseksi juhlasalille tarvittaessa. Juhlasalissa siirtyy lähinnä huomio pitkällä ikkunaseinällä sijaitsewaan walkoiseen, kullalla ja sinisellä koristeltuun katedriin. Koska juhlasali tulee olemaan koulun woimistelusalina, niin kuuluu sen sisustukseen arkioloissa muutamia woimistelutelineitä, salin toisessa päässä. Nämä: rekki, 6 tankoa ja 6 köyttä, woidaan kuitenkin juhlatilaisuuksien ajaksi poistaa tai siirtää syrjään.

Juhlasalin ulkoasua kohottawat seinäin koristemaalaukset ja upea keskuslamppu katossa. Wielä panee merkille salin kumpaankin siwuseinämään maalatut walkeat pinnat 2X2:n - ne owat skioptikonkuwien esittämistöä warten, joista onkin tullut tärkeä wäline nykyaikaisessa opetuksessa. "

Mielenkiintoinen ja selkeä kuvaus. Tosin juhlasalia on myöhemmin suurennettu ja keittiötä muunneltu 1966. opettajanhuonekin vaihtui alakerran uuteen siipeen 1954 siiven valmistuttua. Omana työaikanani kouluun rakennettiin vielä myös sisävessat.

Koulun koristemaalaukset oli tehnyt kokkolalainen maalarimestari Fredrik Edvin Drake (1874-1941). Rakennuksen perustuksen ja myös sisustuksen kädenjälki oli Alvar Åkermanin.

Alakerrassa oli keskuslämmityslaitteet sekä aikoinaan myös vahtimestarin asunto. Koulun pituudeksi on ilmoitettu 18 metriä ja suurin leveys 14 metriä. Koulu oli mitoitettu 240 lapselle. Tosin suurten lapsijoukkojen vähennyttyä koulussa oli viimeisinä vuosina tasaisesti vain noin sata oppilasta. Koulu lakkautettiin  näin ulkomuistista vuonna 2014.

Tässä koulun näyttämö liikuntasalin päädyssä. Monet ihanat juhlat on sieltä esitetty!


                                 
Yllä. Koulun juhlalaatta. Tämä oli koulun opettajahuoneessa oviaukon yläpuolella. Se lienee saatu vihkiäisten yhteydessä!



LÄHTEET: Kokkola-lehti 23.10.1926. Luettu 27.11.2022.

Puikko, Anna. Alvar Åkermanin kädenjälki Kokkolassa. Tutkimus rakennusmestarin vaikutuksesta kaupungin kulttuuriympäristöön 1906-1940. [file:///C:/Users/kivim/Downloads/URN_NBN_fi_jyu-202105303301.pdf] Luettu 27.11.2022.

1600-luvun kivillä

 7.9.2020 kävelin oppilaideni kanssa Kokkolan 400-vuotisjuhlapäivänä Neristanin läpi. Huomasimme niin sanotun Fenix-talon tyhjällä tontilla ihmisiä työskentelemässä. Oppilaiden kanssa päättelimme, että varmaankin arkeologit tekevät vuonna 2012 palaneen talon paikalla arkeologisia kaivauksia. Näitä ns. toimeksiantokaivauksia tehdään aina, kun paikalla alkaa uusi rakennustyömaa. Tutkittavan tontin reunassa olikin hieno kuvallinen mainos siihen pian rakennettavasta kokonaisuudesta. 

Viikkoa myöhemmin löytyikin asiasta uutisointia. Eli ihmiset tontilla olivat todellakin arkeologeja ja he tutkivat tontin maaperää, ennen kuin sille syksymmällä aletaan rakentaa upouutta kerrostaloa. 

Käväisin paikalla eräänä lauantaina. Silloin ei tietenkään ollut tutkijoita työssä. Aurinko vain paistoi niin harmillisesti suoraan kuvauskohteeseen, että sain kuviin lisukkeiksi valtaisia varjoja...

Tontti sijaitsee osoitteessa Isokatu 22, Isonkadun ja Pormestarinkadun kulmauksessa eli se on hyvin lähellä keskustaa ja myös Suntia. Paikalla on viimeksi ollut Fenixin taloksi nimitetty  kaksikerroksinen rakennus, jonka ylemmässä kerroksessa oli asuinhuoneistoja ja alakerrassa nimensä mukaisesti kahvila Fenix. Rakenus tuhoutui tulipalossa kesällä 2012. 

Alueella oli kiviröykkiöitä ja kaivauskohtia sekä maa-aineskasoja siellä kuvaillessani. Ilmeisestikin nuo isommat kasat on kaivauksissa  tutkimusten alta pois siirrettyä maa-ainesta. Varsinaiset tutkimuskohteet ovat kuvissa lähempänä  viereistä kiinteistöä. 

Vaan on tulipaloja ollut Kokkolassa aikaisemminkin, sillä yksi suurista tulipaloista tuhosi  kesäkuussa 1644 suuren osan kaupungista. Ehkä tuo tulipalo tuhosi myös silloin alueella olleen rakennuksen, joka nyt löydettiin kaivauksissa.

Kokkolan ruutukaava-alue on arvokas kaupunkialue. Pääpiirteissään kaupungin katuverkko on hyvin säilynyt aina 1600-luvulta lähtien. Vanhin asemakaava on  1620-luvulta, jolloin kaupunki oli juuri perustettu. Siinä tonttien tiedetään olleen epäsäännöllisiä ja katujen sekä kortteleiden myötäilleen Suntia varsin vapaamuotoisesti. Uusi ruutuasemakaava valmistui paloa seuraavana vuonna 1665. Uudessa kaavassa oli kaksikymmentä suorakaiteen muotoista korttelia ja viisi pitkittäis- sekä kuusi poikittaissuuntaista katua. Kadut olivat leveydeltään 21 kyynärää. Yksi kyynärähän on mitaltaan noin 45-70 cm.

Tontin vasemmassa laidassa ei ole säilyneitä vanhoja rakennuskerroksia, sillä  Fenix-talon perustukset olivat niin syvälle kaivettu, että mahdolliset kerrokset ovat tuhoutuneet. 

Varsinaisesta 1600-luvun kivijalan jäännöksistä tuskin pystytään tarkkaan kertomaan, millainen talo paikalla on aikoinaan ollut. Mutta tiedetään, että Kokkolassa juuri Isonkadun varsi oli hienointa ja vaurainta seutua. Niinpä ainakin itse teen johtopäätöksen, että talo on ollut aikanaan jonkin suhteellisen varakkaan kaupunkilaisen omistuksessa. 

Jo koekaivauksissa muutama vuosi taaksepäin havaittiin viitteitä vanhemmista kerrostumista ja nyt alue tutkittiin tarkemmin. 

Yllä: Vanha kaivo

1600-luvun rakennusten tiedetään olleen  yksikerroksisia, suorakaiteen muotoisia ja satulakattoisia taloja. Tontti on sijainnut kaiken järjen mukaan hyvin keskeisellä paikalla - sekä silloisella pääkadulla että hyvin lähellä Sunttia. 

Kuvittelen mielessäni rakennusta...ehkä siinä oli malkakatto. Se oli yleinen tuon ajan rakennuksissa. Malkakatossa käytettiin eristeenä koivuntuohta. Tuohilevyjen suojana käytettiin uusiriu`usta halkaistuja riukuja, jotka aseteltiin katolle  halkaistu puoli alaspäin. Niiden päälle asetettiin vielä puita ja joskus jopa kiviä estämään tuulivahinkoja. Itse talot lienevät olleet harmaita puutaloja. 

Oletettavasti tontilla on ollut myös karjaa -ehkä lehmiä tai sikoja ja tietysti tunkiokin.  Kaupunkielämä oli melko aromikasta tuoksujen osalta noihin aikoihin, heh  heh. Maa-aineshan tällä seudulla on hyvin savipitoista. Kadut puolestaan  olivat mutaisia ja märkiä. 

Kaupungin asukkaat varmaankin tunsivat kaikki toisensa, sillä Ristirannan kylässä  tiedetään vuonna 1638 olleen ainoastaan 164 kirjattua asukasta. 

Mielenkiinnolla jään seuraamaan, saadaanko  paikasta vielä lisää tutkimustietoa. 

LÄHTEET: Kokkolan sydän - Vanhakaupunki Neristan. Visit Kokkola. [https://www.kokkola.fi/visitkokkola/nae_and_koe/fi_FI/neristan/] Luettu 20.09.2020. 

Malkakatto. Wikipedia. [https://fi.wikipedia.org/wiki/Malkakatto] Luettu 20.09.2020. 

Neristan herättää eloon laivanvarustaja- ja kauppiassukujen tarinat: Osa1. [https://www.retkihetki.fi/historia/neristan-herattaa-eloon-laivanvarustaja-ja-kauppiassukujen-tarinat/] Luettu 20.09.2020. 

Valtakunnallisesti merkittävät rakennetut kulkttuuriympäristöt RKY. Museovirasto. [http://www.rky.fi/read/asp/r_kohde_det.aspx?KOHDE_ID=1645] Luettu 20.09.2020. 

Kokkola kirjana; arkkitehtuuria kolmelta vuosisadalta

Ennen joulua 2019 kiertelin kirjakaupassa. Niin kuin olen joskus aiemmin kertonut, saatan rakastua kirjaan jo ennen kuin olen lukenutkaan sitä. Tällä kertaa tapahtui taas niin!

Kirjakaupan korkea, tasareunainen pino herätti heti huomioni. Etenkin kirjan kuvitus. Silittelin kirjan selkämystä - teen niin aina, kun jokin kirja kolahtaa ensitapaamisella. Sitten kassalle ja iloa uhkuen kotiin. Taas kerran ostin kirjan itse itselleni joululahjaksi. En vain millään meinannut malttaa säästää lukemista joulun jälkeiseen aikaan. Hyvää itsekurin kasvattamista!

Kirjan on tehnyt kokkolalaislähtöinen arkkitehti Mikko Karvonen. Karvonen heräsi kirjan tekoon, kun oivalsi, ettei Kokkolasta ollut vielä olemassa kirjaa, joka kertoisi kattavasti Kokkolan arkkitehtuurista. Hyvä oivallus etenkin Kokkola 400-   juhlavuoden aikoihin!

Kirja on saanutkin otsikokseen KOKKOLA. Arkkitehtuuri 1620-1920.  Siinä kerrotaan rakennusten - sekä olevien että jo menneiden -  tarinaa kolmen sadan vuoden aikajanassa. 

Kirja on saanut tukea Kulttuurirahaston Keski-Pohjanmaan rahaston  sekä Taiteen edistämiskeskuksen  kautta. Kirjan mielenkiintoisen sisällön lisäksi myös ulkoasu on  upea ja kiinnostava. Kirjan  kuvituksesta, ulkoasusta ja taitosta on kiittäminen kokkolalaista graafista suunnittelijaa ja kuvittajaa, Elina Warstaa. Ja siis aivan upea ele, että sekä kirjan kirjoittaja että kuvittaja omaavat yhteyden Kokkolaan. Kirjan on kustantanut Arkkitehtitoimisto Olympia 2019. 

Ihanaa, että kansikuva on painettu kirjan kanteen, eikä se ole irrallisena erillisellä kansilehdellä. Pidän  kirjasta tällaisena - kansikuva kulkee tiiviisti kirjan kanssa. 

Tämän vuoden alkupuolella posti kantoi mukanaan ihanan yllätyksen kyseiseen teokseen liittyen. Sanomalehden välissä jaettiin koteihin kirjan kansikuva ison postikortin muodossa. Mikä oivallinen idea! Ainut iso harmitus vain, että oma korttini ja kuulemani mukaan useiden muidenkin kortti oli jakelussa taittunut...

Mutta siis hieno idea kortin jako. Eräs historiasta kiinnostunut oppilaani kertoi, että he kotonansa kilpailivat perheenjäsenten kesken, kuka tunnistaa kuvasta enten rakennuksia. Kuulemma ihan kaikkia ei oltu tunnistettu ja johtuu varmaankin siitä, että osa kuvan rakennuksista on jo tuhoutunut. Oman taittuneen korttini aion viedä luokkaani seinää piristämään- se herättäköön keskustelua ja tutkimista enemmänkin!

Ja sitten itse kirjaan. Pidän erityisesti Karvosen tekstin kirjoitusmuodosta Se on hyvin informatiivistä, mutta samaan aikaan niin helppolukuista, että sitä lukee mielellään sellainenkin, jolle historia ei ole niin tuttua. Otsakkeet on myös jaolteltu sopivan pieniin osiin, jolloin yhtä aihepiiriä ei ole selvitetty liian laajasti. Yksittäisistä kohteista tieto on helposti löydettävissä. 

Vaikkei tekstiä hirvittävän laajasti ole, teksti on rakennettu niin, että siinä on hyvin paljon yksityiskohtaistakin tietoa. Minullekin, joka olen aika paljon lukenut Kokkolan historiasta, löytyi monta mielenkiintoista ja uutta asiaa. Mahtavaa!

Kirjan teksti on lähtöisin taitavan kirjoittajan kynästä, Sen havainnon tein heti alkuunsa, kun kirjaan tutustuin. Tässä lainaus tekstistä:

"Asemakaavat ovat visioita tulevasta. Tuhosta toipuvan Kokkolan todellisuus  laahasi kaukana oletetun  tulevaisuuden perässä, sillä  vuosisadan loppupuoli  oli talouden ja rakentamisen  osalta matalapaineista. Metallikylkiset  höyrylaivat kiisivät tervattujen  purjealusten ohi romahduttaen vuosisatoja  vanhat perinteet ja elinkeinot. Laivanrakennus  ja merenkulku siirtyivät toisaalle, tervan kysyntä lopahti ja väkiluku vajosi. Se oli isku, josta kaupunki ei toipunut vuosikymmeniin. Samalla koko Suomea murjoivat Suuret nälkävuodet - hirvittävä kato vuosina 1866-68 - tappaen  liki kymmenyksen kansasta. Pitkän suojasään jälkeen myös Venäjä alkoi tiukentaa otettaan Suomen suuriruhtinaskunnasta..."

(Kohti modernia. 1860-1920, s. 147.) 

Kirja on rakennettu siten, että Erstan kuvituksia on kirjassa kannen lisäksi pääasiassa  kirjan alkupuolella, koska siltä aikakaudelta ei ole olemassa valokuvia. Pidän kyllä kovasti kuvituksesta kirjan tekstien lomassakin. 

Kirjassa on myös erittäin paljon mielenkiintoisia valokuvia jo menneistä rakennuksista. Näitä Karvonen on saanut kirjaansa  muun muassa Vi Nerisstassbor - yhdistykseltä, Kansallisarkistolta  ja Museovirastosta. Kirjassa on myös paljon Karvosen omia valokuvia. 

Ja ai niin - onhan siellä  kirjassa myös  kuva, joka on lainattu luvallisesti KokkolaKarleby - blogin kuvista. Sain Karvoselta sähköpostin kuvaan liittyen viime vuonna ja siellä se Tankarin kirkosta näppäämäni otos nyt komeilee. 

Viime viikolla sain ensimmäisen kommentin kuvasta, kun tuttava kysäisi, miten onnistun sekaantumaan joka ikiseen asiaan.:) Oli ostanut kirjan itselleen ja tuttavalleen ja lukiessaan bongannut blogistin nimen. Blogiini liittyen saan silloin tällöin tämäntyyppisiä  pyyntöjä ja olen vain  iloinen, jos pystyn jeesaamaan 

Vanhojn valokuvien lisäksi kirjassa on myös runsaasti kuvia asemakaavapiirustuksista ja talojen suunnittelupiirroksista. Niitä on todella mielenkiintoista tutkiskella. Samoin vanhojen valokuvien sijoittaminen nykyiseen ympäristöön on kiinnostavaa. On tosi vaikeaa hahmottaa kaupunkikuvaa vanhoista rakennuksista. 

Tämä on kirja, jonka aion pitää kirjahyllyssäni käden ulottuvilla.  Oletettavasti tulen tutkimaan sitä aika usein blogini tiimoilta. Tämän kirjan  voisin myös hyvin antaa lahjaksi syntymäpäiväsankarille, Kokkolaan muuttavalle tai täältä pois lähtevälle...Kirjan voi hankkia kirjahyllynsä sulostuttajaksi  esimerkiksi täältä!