Löysin vanhasta Otava-nimisestä lehdestä tarinanpätkää. Siinä kuvaillaan kahden silminnäkijän muistiinpanoja Isovihan ajalta. Näitä havaintoja on julkaistu aikanaan Åbo tidningar`issa vuosina 1776 ja 1789.
Isonvihan aikana Napuen taistelun jälkeen venäläiset joukot - vainulaisiksikin kutsutut - hiljakseen hivuttautuivat kohti Pohjanmaata. He saapuivat seudulle syksyllä 1714. Tunkeutumista tapahtui niin maitse kuin meritse, jolloin suomalaisten sotajoukot perääntyivät, jotta eivät joutuisi saarroksiin.
Myös asukkaille tuli valtava hätä ja kiire paeta vihollista. Koska pelko vainulaista kohtaan oli kova, oli toimeen tartuttava pikaisesti. Mukaan pystyi ottamaan ainoastaan sen, mitä hevonen jaksoi vetää. Liiat mukaan ahnehditut tavarat oli paiskattava pois kyydistä matkan varrella. Olipa niinkin, että osa kernaasti hylkäsi kaiken tavaran, ja mieluusti vain pakeni pikaisesti ratsain.
Kokkolan kaupungin porvarit olivat juuri olleet Kalajoella ostamassa teuraskarjaa ja olivat nyt jo palailemassa kotiin. Kun pakenevat ihmisjoukot tulivat heitä tiellä vastaan, säikäytti ihmisten mukanaan luoma hysteria porvarit. Niinpä he vapauttivat juuri ostamansa teuraskarjan ja liittyivät koti pohjoista suunnanneiden pakenijoiden joukkoon palaamatta kotiin.
Samoin merelle paenneet kokivat kovia hetkiä. Merellä tuli vastaan kaleereja, jotka ryöstivät ja vangitsivat. Pääosin ihmiset olivat pyrkineet pieniin veneisiin paetessaan ja jäivät vangeiksi. Ainoastaan ne, keillä oli omia aluksia, joilla he kiireen vilkkaan ennättivät nopeasti pakenemaan, onnistuivat saapumaan määränpäähänsä Ruotsiin turvaan. Moni purjehti myös pitkin rannikkoa. Hailuotoa kohti lähti monia venekuntia, koska he ajattelivat kuulostella, miten vihollinen eteni. Mutta iso purjevenejoukko herätti vihollisen huomion ja sen vuoksi iso osa näistä pakenijoista surmattiin kirveellä. Surmattujen joukossa oli vanha kihlakunnantuomari Mathesius sekä hänen poikansa , kauppamies Henrik Mathesius sekä kauppamies Riska. Sekä Riska että Henrik Mathesius olivat kokkolalaisia.
Kasakkojen saapuessa Kokkolaan oli heitä vastassa kaupunginportilla iäkäs viskaali Callström ja eräs vanha renki. He anelivat vihollisilta, etteivät he ryöstäisi tai polttaisi Kokkolan kaupunkia. Callström lupasi antaa vihollisille pakkoveroksi kirkkotapulin ja raatihuoneen kellot, jos vain kaupunki säästyisi. Kasakat eivät ehdotuksesta lämmenneet, vaan tahtoivat ryöstää ja ottaa omakseen kellot sekä tappoivat sekä rengin että Callströmin.
Sana kahden vanhuksen kuolemasta saatettiin sana ratsumestari Stigmanille, joka oli jätetty pienen joukkonsa kanssa Kaukon sillan luokse. Ajatuksena oli ollut, että hänen tehtävänään olisi polttaa kaupungista puolen peninkulman päässä sijainnut Kaukon silta, kun pakenevat olisivat päässeet sen ylitse. Silta-arkut oli sen vuoksi varustettu hänen toimestaan sytykkeillä. Stigman sai puhuttua joukkonsa ratsastamaan Kokkolan kaupunkiin ajatuksena kokeilla, voisivatko he siellä mitään suorittaa, jos kasakoita ei sattuisi olemaan siellä liiaksi.
Kävi kuitenkin niin, että kasakat olivat havainneet Stigmanin osaston sillan luona ja päättivät repiä sillan palasiksi. Kun Stigman saapui rikotulle sillalle, hän oli pakotettu perääntymään ja kiertää puolen peninkulman mittainen kierros Kirkkolahden ympäri. Siihen suttaantui sen verran aikaa, että kasakat ennättivät jättää Kokkolan kaupungin taakseen saaliineen. Ratsumestari Stigmanin tavoitteena oli ollut ennättää kiertää ennen kasakoita heidän edelleen, mutta hän myöhästyi ja sai ammutuksi Nabbalan talon luona vain yhden kasakan. Kasakat säikähtivät ampumistapahtumaa sen verran, etteivät viiteen päivään uskaltaneet palata takaisin Kokkolaan.
Samoihin aikoihin pitäjäkirjuri Tuomas Laiberg yritti saada kokkolalaisia lähettämään armonanomuskirjeen venäläisten päällikölle. Kun hän ei saanut suostumusta, hän päätti itse kirjoittaa sellaisen. Hän lähti viemään armonanomuskirjettä vihollisille, mutta joutuikin itse kasakkain käsiin. Kasakat repivät kirjeen ja veivät pitäjänkirjurin kenraalin eteen. Laiberg ruoskittiin ja pideltiin pahoin ja lähetettiin Catergaan eli pakkotyöhön. Laiberg viruikin kruununvankilassa aina vuoteen 1722 saakka eli vielä pitkään Isovihan jo loputtua.
Kokkolan pitäjän Vetelin kappelin miehet liittyivät kahdeksi joukkioksi. Toista johti iäkäs kultaseppä Corander, toista talonpoika Hannu Konso. Miehet sinnittelivät pitkään vihollista vastaan, aina siihen saakka, että heidän ruutivarastonsa loppui. Strategia näyttää olleen, että hyökkäystä ei tehty, ellei arveltu kaikkien voivan tulla surmatuksi.
Kerran sattui niin, että talonpojat olivat väijymässä kohti kaupunkia saapuvia kasakoita, jotka marssivat pitkin joenrantaa. kasakoiden saapuessa kapealle niitylle, tekivät talonpojat hyökkäyksen tappaen yhtä lukuun ottamatta kaikki kasakat. Se yksi pääsi pakenemaan harvaseinäiseen heinälatoon. Ladossa piilossa ollut kasakka uhkaili karpiinillaan ladon raoista ja ampui useita laukauksia kohti talonpoikia.
Hannu Konso pelkäsi uusien kasakkojen saapuvan seudulle. Hän tahtoi puhdistaa paikat kuolleista ruumiista ja hevosista. Konso sai neljä miestä seuraamaan itseään. Konso lupasi mennä itse pertuskalla (sotakirveellä) lyömään kasakan pään halki, ellei kasakka osuisi aivoihin tai sydämeen häntä. Jos kasakka osuisi häntä, tulisi toinen mies hänen sijaan tappamaan kasakan, ennen kuin kasakka ennättäisi ladata asettaan uudelleen. Konso myös uskoi, että vaikka kasakka ennättäisikin ampua häntä johonkin muualle ruumiiseen kuolettavasti, hän ennättäisi henkitoreissaankin saada kasakan tapetuksi.
Ladossa oleva kasakka uhkasi karpiinillaan, mutta paukahdusta ei ottanut kuuluakseen. Niinpä Konso huudahti kasakalle "Ammuhan kerta, jos olet aikonut, sitten tehdään valmista. " Konson lähestyessä latoa, kasakka ilmaantuikin ladon ovelle huutaen armoa. Konso iski pertuskallaan ja sitten kävi selväksi, ettei kasakalla ollut ruuteja eikä luoteja kiväärissään.
LÄHTEET: Otava kuvallinen kuukauslehti. 1.10.1917. N:o 10. Toimittaja Helmi Krohn. [https://digi.kansalliskirjasto.fi/aikakausi/binding/599885?term=Kokkolan&term=pakenivat&page=3] Luettu 23.3.2025.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti