Bloggaushaaste asumisesta työstä, telkusta, ruoista ja juomista

Neljä paikkaa, joissa olen asunut

1. Evijärvi

Olen kotoisin Evijärveltä. Se on pieni kunta Etelä-Pohjanmaalla. Asuin kahdeksan ensimmäistä vuottani pienellä maatilalla, pienen kylän viimeisessä talossa. Talo oli mummoni vanhapoikaveljen omistuksessa, mutta mummoni oli jo sodan aikana jäänyt tilalle auttelemaan, kun oli jäänyt itse nuorena leskeksi. Oma perheeni asui tuolla tilalla lähinnä kai lapsenhoitojärjestelyjen vuoksi. Mummoni hoiti minua navettatöiden ohessa siitä lähtien, kun olin  kahden kuukauden ikäinen. Äitiysloma oli tuolloin noin onnettoman lyhyt. Vanhempani eivät siis maatilalla työskennelleet, vaan kävivät päivätöissä muualla. Kävin vielä ekan luokan suloisessa 25 oppilaan kyläkoulussa. Kuvitelkaa! Sitten rakensimme  oman talon kirkonkylään. Vanhempani olivat miettineet tuossa vaiheessa myös Australiaan muuttoa tai Kokkolaan rakentamista, mutta koska Evijärveltä saatiin rakennuslupa nopeiten, se ratkaisi asian. 

Elämäni avartui aika lailla uuden asuinalueen myötä. Edellisessä asuinpaikassa oli ollut vain yksi, neljä vuotta vanhempi kaveri. Nyt huomasin, että kaikki halusivat olla kavereitani. Se on oikeastaan aika yllättävääkin, koska olin todella ujo, eikä minulla ollut ollut aikaisemmin mahdollisuuksia  liikkua syrjäisen asuinpaikan vuoksi juurikaan kavereilla. Sangviinikkopuoleni minussa heräsi eloon! Silloiset kaverit ovat edelleen hyviä ystäviäni, mutta jokainen heistä asuu tuhottoman kaukana, joten yhteydenpitoa kasvokkain tapahtuu enää tosi harvoin. Asuin Evijärvellä siihen asti, että sain valkolakin lukiosta 19-vuotiaana. Mutta....jos kysyttäisiin, missä on henkinen kotini, niin kyllä se olisi oikeastaan itsellenikin yllätyksekseni tuon ensimmäisen kuvan paikka, jossa asuin 8 vuotta. kaiksesta huolimatta. Sinne kaipaan eniten. 

2. Vaasa

Asuin Vaasan Huutoniemellä puoli vuotta vuonna 1986. Lähdin kaverini kanssa sinne talouskouluun. Vanhempani varmaan pelkäsivät lähettää kypsymätöntä tytärtään maailman tuuliin ja sovittiinkin, että sain majoittua setäni asuntoon.

Setäni asui omassa talossa, joka oli kaksiosainen. Toisessa päässä asui minua muutaman vuoden vanhempi serkkupoika tyttöstävänsä kanssa. Setäni oli vuorotöissä ja riiusteli. Niinpä olin viikot aika lailla yksin asunnossa. Talouskoulussa olleet kaverini kävivät joskus kämpälläni ja olivat suut auki, kuinka mahtava asunto minulla oli. Sen verran olin kyllä vieraskorea, että matkustin joka viikonloppu kotiin, koska tiesin, että setäni naisystävä varmaan halusi viettää asunnolla aikaa viikonloppuisin. En maksanut asunnosta mitään, mutta siivoilin ja laittelin ruokaa sedälleni. Iltaisin hän telkkua katsellessaan saattoi pyytää, voisinko hieroa hänen jalkojaan. Se oli hänelle, yksin yleensä asuneelle, luxusta. Ja se olikin oikein hyvä diili. Jännä, että muistan nuo illat asumisestani oikeastaan parhaiten.

Tuo talvi oli yksi kaikista kylmimmistä Suomen historiassa, mutta olin sinnikäs ja poljin 3 kilometrin matkan joka aamu polkupyörällä kouluun. Talouskoulu oli kasvattava kokemus, ja opin siellä monenlaista. Se kuitenkin myös vahvisti ennakko-oletukseni, että ala ei ole minua varten. :)

3. Jyväskylä

Syksyllä 1987 muutin Jyväskylään. Asuin siellä opistossa yhden vuoden, kun opiskelin kasvatustyön linjalla. En tuolloin vielä hakenut minnekään muualle, koska halusin ensin varmistella, mikä olisi tuleva alani. Haaveeni oli jo monta vuotta ollut olla joskus lastentarhanopettaja. Asunto oli sisäoppilaitos ja meitä oli kaksi Minnaa jakamassa huonetta. Kylppäri ja vessa oli yhteiskäytössä koko yläkerran tyttöjen kanssa. En tiedä, osaisinko enää asua sellaisessa... vuosi oli kyllä mukava, mutta myös rankka, koska jouduin kannattelemaan  henkisesti huonovointista kämppistäni. Jälkeenpäin olen ajatellut, että se oli yksi kasvattavimmista asumiskokemuksistani. 

Pidin Jyväskylästä ja niinpä hakeuduin opiskelemaan seuraavana vuonna lastentarhanopettajaopistoon siellä. Etsimme yhteisen asunnon erään talon yläkerrasta nuoruudenystäväni kanssa Halssilasta. Nyt meillä sentään oli oma keittiö ja makuuhuone, pesutilat oli kellarikerroksessa yhteiskäytössä talonssa yksin asuneen naisen kanssa. Vuosi oli kiva. Kämppikseni totesi, ettei ole koskaan nähnyt kenenkään heräävän niin nopeasti ja jo samassa olevan bussipysäkillä. Mitäpä sitä turhia aikailemaan, nukutaan niin pitkään, kuin mahdollista...

Seuraavana vuonna oli uuden asunnon etsintä vastassa, sillä taloa ei enää vuokrattu. Löysinkin upean asunnon aivan keskustan tuntumasta. Se oli kolmio ja  talon toisessa pässä asui nuoripari. Sitten kävi niin, että tuo pariskunta muutti opiskelemaan Hollantiin ja minä jäin yksin ihanaan kolmioon. 

Viimeisenä opiskeluvuotena pikkusiskoni muutti myös opiskelemaan Jyväskylään. Saimme iden hommata yhteisen kämpän. Niinpä muutimme Roninmäkeen kivaan opiskelijakaksioon. Meillä oli kumpaisellakin oma huone, mutta yhteinen keittiö ja kylppäri. Viikot sujui hyvin. 

Koko sen neljä vuotta, minkä asuin Jyväskylässä, kuljin viikonloppuisin joko Evijärvelle tai Kokkolaan. Olin nimittäin juuri ennen Jyväskylään muuttoa löytänyt poikakaverin -nykyisen siippani -  Kokkolasta. Notkuminen bileissä sun muissa jäi sen vuoksi aika vähälle. 

4. Kokkola

Muutin Kokkolaan vuonna 1991 keväällä, kun valmistuin ensimmäiseen ammattiini ja aloitin saman tien työt Kokkolassa.  Siipan kanssa muutettiin samalla kimppaan. Asuimme ensin Järvikadulla, sitten Närviläntiellä. Oman talon rakensimme vuonna 1994. Esikoisemme syntyi 1995. Menimme kaikille yllätykseksi naimisiin samalla, kun poikamme ristittiin. Olen siis avioitunut olohuoneessamme!

Asumme edelleen samassa talossa. Tässä kuussa tulee jo 31 vuotta täällä asumista! Siippa haikailee välillä kerrostaloon, mutta minua ei saa täältä heivattua, ei sitten millään! Nykyinen asuinpaikkani on ideaali. Kaupungin palvelut on lähettyvillä, mutta talo on aivan maaseutumiljöössä. Kaipaan ympärilleni tilaa, rauhaa ja tasaista maastoa, varmaan sen vuoksi, koska olen lähtöisinkin sellaisista oloista.

Neljä paikkaa, joissa olen työskennellyt

1. Valtion Tielaitos

Olen tehnyt yhtä kesää lukuun ottamatta kesätöitä siitä lähtien, kun olin 14-vuotias. Sen yhden kesän, jolloin en ollut töissä,  asuin  luokioikäisenä kaverini kanssa Englannissa, Oxfordissa. 

Työskentelin kaikkiaan seitsemän kesää sekä yhden puolivuotiskauden talouskoulun jälkeen Tielaitoksella. Se oli ihan paras työpaikka. Työt vaihtelivat eri kunnissa. Ähtävä taisi olla eka paikka, sitten oli  Teerijärvi, Edsevö ja Purmo. Kaikki ruotsinkielisiä paikkoja. Evijärvellä tosin taisin yhtenä kesänä käydä maisemointityönä istuttamassa puita muutamalla alueella. 

Olihaan se elämää! Olin useana vuonna ainut tyttö työporukassa. Työtehtäviin kuului esimerkiksi mittausporukassa työskentely, kuormien vastaanotto sekä murskaamolla kirjurina toimiminen. Liikenteenohjauksessa taisin olla ihan yhden käden sormilla laskettavat päivät. Kuljin töihin kimppakyydeillä. Työpäivät oli pitkiä, joskus tein urakalla jopa 16-tuntisia työpäiviä. Kiinnekohtina oli työmaaparakit, joissa mukavuutena oli ainoastaan radio. Vessareissut aukeilla tieosuuksilla osasivat olla aika stressaavia. 

Tässä työssä tutustuin moniin ruotsinkielisiin nuoriin. Opin myös elämää miesvaltaisissa työyhteisöissä. Tuosta taidosta olen myöhemmin ollut tosi kiitollinen. Jotkut töissä yrittivät saada mua jatkamaan opintoja alalla, mutta tiesin, että se olisi liian puuduttavaa työtä minulle koko elämäkseni.

2. Kehitysvammaisten hoitokoti

Ensimmäinen työpaikka valmistuttuani lastentarhanopettajaksi ei yllätyksekseni ollutkaan kasvatusalalta. Valmistuin nimittäin juuri silloin, kun alkoi syvin lama. Sen lisäksi olin juuri muuttanut uudelle paikkakunnalle, jossa en tuntenut ketään muuta, kuin siippani perheen.

Kurssikaverini oli ollut vapaavalintaisen harjoittelun tuolla hoitokodissa. Hänelle oli sieltä lähtiessä tarjottu työpaikkaa, mutta kaveri oli sanonut, että tämä on henkisesti ja myös fyysisesti niin raskas työpaikka, ettei hänestä ole tähän. Jostain syystä kaverini oli lisännyt, että mutta hän tietää kyllä yhden, joka tulee. Uskomatonta, en tiedä, mistä hän keksi minua hommaan tarjota. Jo seuraavalla viikolla aloitin työt kehitysvammaisten ohjaajana. Tein sitä työtä puolisen vuotta, jolloin sain ekan työpaikan omalta alaltani.

Työ kehitysvammaisten ohjaajana oli haastavaa, hoidettavat keskivaikeasti tai syvästi kehitysvammaisia. Tässä varmaan tulee esille luonteestani se puoli, joka on aika varaukseton ja rohkea. Tekemällä oppi ja minulla on hyviä muistoja tuolta ajalta. Huomasin kyllä, että asennoiduin hoidettaviin hyvin eri tavalla kuin muut. Heille saattoi esimerkiksi vauhdikas autistilapsi olla raskas, minä taas nautin, kun sellaiset olivat niin eläväisiä. Eniten tietysti tykkäsin työskennellä lapsi- ja nuoriso-osastoilla.

Enpä olisi osannut arvata, että tämä työsuhde nostettiin esiin yli 30 vuotta myöhemmin, kun olin valmistumassa erityisluokanopettajaksi. Eli: kannattaa aina olla avoin kaikenlaisille työtehtäville, ne luovat vahvaa kivijalkaa myöhemmille työtehtäville!

3. Päiväkodit

Pääsin ensimmäiseen päiväkotiin töihin loppuvuodesta 1991. Lama-aika oli vielä kovana päällä ja lapsia sen vuoksi tavallista vähemmän hoidossa. Ensimmäinen työpaikkani oli vauvala, jossa oli lapsia yhdeksänkuukautisesta ylöspäin. Koska lapsia ei ollut paljon, työpaikka lakkautettiin ja minut sijoitettiin toiseen päiväkotiin, koska minulle oli tehty pitkä työsopimus. Se taisi olla pelastukseni. 

Työskentelin noin kymmenen vuotta eri päiväkodeissa sijaisena. Olen jälkeenpäin naurellut, että olin viraton ja varaton. Vakipaikkoja oli noihin aikoihin lähes mahdotonta saada, mutta töitä riitti. Olen työskennellyt tosi monessa Kokkolan päiväkodeista, joten minulla on paljon tuttuja niiltä ajoilta.  

Vuonna 1998 laitoin huvikseni  paperini yksityiseen päiväkotiin. Minun tuurillani puhelin soi jo seuraavana aamuna. Menin  taloon sairasloman sijaiseksi, mutta sainkin lähes heti vakipaikan. Ennätin työskennellä vajaan vuoden talossa, kun minusta yllättäen leivottiinkin päiväkodin johtaja. En ollut siitä työstä koskaan villeimmissä mielikuvissanikaan haaveillut, mutta oikeastaan muuta vaihtoehtoa ei ollut. Jälkeenpäin olen ollut helkkarin tyytyväinen tuosta kokemuksestakin! Oli hyvä nähdä työmaailma myös esimiehen näkökulmasta ja tajuta, että kaikesta voi selvitä, kun vain asennoituu oikein. 

Muutaman vuoden päästä yksityinen päiväkoti kunnallistettiin ja siirryin kaupungin työntekijäksi vanhana työntekijänä. Muutaman vuoden päästä yksikkömme jouduttiin sulkemaan, koska kiinteistöstä löytyi hometta. Siirryin esiopetusryhmän mukana evakkoon saman kaupunginosan  koululle. 

4. Luokanpettajana ja erityisluokanopettajana

En koskaan, ikinä, edes villeimmissä mielikuvissa ollut ajatellut opiskelevani opettajaksi. Mutta työ vei mukanaan, en voisi kuvitella itselleni oikein mitään muuta ammattia...kasvatustyön ammatit mahdollistavat minulle luovuuden, lapsenomaisuuden ja itsensä kehittämisen. 

Olen aina uskonut siihen, että kohtalo kuljettaa. Esimerkiksi lastentarhanopettajan töitä en kymmenen sijaisvuoden aikana juurikaan etsinyt, aina löytyi joku, joka vinkkasi, että siellä ja täällä olisi sulle töitä. Olin kai aika avarakatseinen ja heittäydyin työhön jos toiseenkin. Lastentarhanopeaikana olin myös innostunut opiskelemaan omaksi ilokseni kaikenlaista avoimessa yloiopistossa. Minulla oli noin 140 silloista opintoviikkoa takataskussa. Erilaisia opintoja kasvatusalalta. Sekä perus- että aineopintoja plus kieliopintoja sun muuta. Kollegani, joka oli aikanaan vinkannut hoitokotityön minulle, oli lähtenyt opiskelemaan luokanopeksi. Hän kommentoi minulle, että kyllä oot tyhmä, kun et hyödynnä opintojasi. Hän suositteli hakemaan luokanopettajakoulutukseen.

Koska ihana työyhteisöni oli homeiden myötä hajonnut, ajattelin, että no koitetaas. Vähän hämmennyin, kun pääsinkin suoraan sisään koulutukseen. Opiskelin aikuiskoulutustuen turvin ja kun 1 vuosi ja 9 kuukautta oli kulunut, sain käsiini maisterin paperit. Olin visioinuit, että valmistuttuani suuntaisin johonkin eri puolelle Kokkolaa luokanopen hommiin. Valmistuin syyskuussa ja se oli tietysti maailman huonoin aika saada opetustyötä koko lukuvuodeksi. Ennätin tehdä sijaisuuksia pari viikkoa, kun minulle soitettiin saman kaupunginosan koulusta, jossa olin ollut esiopetuksessa töissä. Sieltä pyydettiin kolmen päivän sijaisuuteen. Olin jo ennättänyt sopia pariksi seuraavaksi päiväksi töitä toiselle koulule. Pihlajasta kuului luurin päästä "ei kun nyt sanot, että sait pidemmän sijaisuuden ja tulet tänne. " No, olihan se tavallaan totta. Kaksi päivää on vähemmän kuin kolme! Vaan kuka olisi voinut aavistaa, että kun menen tekemään kolmen päivän sijaisuutta, se johtaakin siihen, että jään sinne pysyvästi!

Työskentelin luokanopettajana  yksitoista vuotta. Ne olivat ihania työvuosia. Paljon rakkaita muistoja liittyy noihin vuosiin, vaikka jälleen kävikin niin, että työpaikkani suljettiin homeiden vuoksi.  Ja taas evakkoon, mutta tällä kertaa työyhteisö ei hajonnut. Yhden vuoden kävin myös opettamassa musiikkia myös toisessa alakoulussa. Minua pyydettiin siirtymäänkin sinne kokonaan, mutta pari kollegaani piti minusta niin kovin kiinni, että jäin Pihlajaan. 

Olin haaveillut jo pitkään erityisopen opinnoista. Kerran näpyttelin jo hakemuksen, mutta jouduin vetämään paperit pois, kun siippa sairastui vakavasti. Ajattelin silloin, että se juna meni sitten siinä. Mutta kuinkas ollakaan, myöhemmin erityisopekoulutus tuli pariksi vuodeksi uudelleen Kokkolaan. Pohdin rehtorilleni, kannattaako näin vanhana enää lähteä opiskelemaan. Hän katsoi pitkään ja vastasi "Niin... "No tietysti hain! Ikä on vain numeroita.

Olin laskenut, että suoritan opintoni vuodessa niin, että jatkan samalla opettamista omassa luokassani ja olen kerran kuukaudessa virkavapaalla työstä - siis ajan, jolloin on aina lähiopetusta. Eipä se sitten niin mennytkään. Koska kaupunki maksoi koulutukseni, se myös edellytti, että ottaisin saman tien epäpätevänä vastaan erityisopen hommat. Niinpä kouluuni perustettiin lähes lennosta kehitysvammaisten toiminta-aluettainen ryhmä. Siinä sitä sitten perustin uutta ryhmää ja luokkaani tuli lisäksi alaisikseni neljä uunituoretta ohjaajaa. Ja minä opiskelin. Muut kurssikaverit olivat järkevimpinä anoneet opintovapaata.  Huhhuh, kaikesta näköjään selviää. Tässä vaiheessa siunasin, että onneksi olin silloin nuorena ollut siellä hoitokodissa sentään, joten työ oli aika tuttua...

Kun valmistuin, esimieheni ilmoitti, että toi-ryhmä muutetaan toiseen kouluun "mutta sinä jäät tänne. " Niinpä olin heti valmistuttuani taas perustamassa uutta luokkaa, tällä kertaa pienluokkaa. Eli uusin virkani on edelleen samasssa koulussa. Olen nyt työskennellyt Pihlajassa kaikkiaan 27 vuotta, joten ehkä tämä on jo eläkevirkani...

Neljä ohjelmaa, joita seuraan tv:stä

Tämä taitaa olla haasteen hankalin osio, sillä en juurikaan seuraa nykyään telkkua. Usein se toki on taustalla päällä, mutta osaan uppoutumisen taidon niin hyvin omiin mielenkiinnon kohteisiini, että en sitä juurikaan seuraa. Jos olen yksin kotona, telkku pysyy kiinni. Nautin hiljaisuudesta. Varmaan hektisen työni vastapainoksi.

1. Uutiset

En seuraa politiikkaa tai sotia juurikaan telkusta, vaikka usein katsonkin uutisia. Jos joku kysyy minulta noihin asioihin liittyen jotain, en välttis osaa vastata mitään. Uskoakseni minulla kuitenkin on melko hyvä yleistieto asioista.Ja pidän asiaohjelmista. 

2.3. ja 4. Idols, Voice of Finland ja Tangomarkkinat ja öö - ehkä pari muutakin

Tehdäänpä näin ja niputetaan tähän muutama musiikkipainotteinen ohjelma. Pidän tällaisten kisojen katsomisesta, niihin jään koukkuun. Oppilaiden kanssa juttelen paljon näistä ja samalla yritän opettaa ilmaisutaidon merkitystä. Arvostan esiintymistaitoja kovasti. Yksi parhaista ystävistäni on muuten tangokuningatar. Tutustuimme erityisopekoulutuksessa ja laittelemme päivittäin hänen kanssaan ääniviestejä. En viitsi paljastaa nimeään. Hänen kauttaan olen päässyt kurkistamaan vähän kulissien taakse. Kiinnostavaa! Julkkisten elämä on loppujen lopuksi tavallista työtä iloineen ja suruineen, mutta kyllä artistin työ vaatii veronsa, sen olen oppinut huomaamaan. Työhön liittyy tietty glamour, joka saattaa sokaista artistiksi ajautuneen...

Muuta kivaa ajanvietettä on katsoa Amazing race-Suomi-ohjelmaa tai Elämäni biisiä. Ja peruskestosuosikkini on yllättäen  Kumman kaa, josta jotenkin löydän aina itseni. :) Tämä viimeinen on melkein vitsi meidän perheessä mun hömppäviihdeaddiktion kanssa. 

Neljä paikkaa, joissa olen käynyt

1. Englanti, Oxford

Ensimmäinen ulkomaanmatka kahdestaan lapsuuskaverini kanssa. Lähdin kielikurssille lukion toisen luokan käytyäni kesällä 1985. Me asuttiin kahdestaan Mrs Williamsin talossa ja meidän kurssilla oli todella erikoinen yhdeksän hengen porukka. Meitä oli kolme tyttöä ja loput poikia. Kesä oli aivan huippu. Koin suuren rakastumisenkin siellä (hys, hys, lapsuusperheeni ei vieläkään tiedä). Se ei tietystikään ollut kukaan ryhmästä, vaan niinkin eksoottinen kuin kuwaitilainen komeus! Hän tosin opiskeli Englannissa pysyvästi, joten oli aika länsimaalainen. Vanhempani olisivat varmaan saaneet sydärin, jos asia olisi paljastunut!

2. Portugal

Matkustin Portugaliin vuonna 1991. Se oli silloin, kun olin juuri valmistumassa ekaan ammattiini. Kurssikaverini kanssa, jonka kanssa yövyinkin, saatiin lentoasemalla kuulla, että lopputyömme oli hyväksytty arvosanalla 5/5. Oltiin oltu aika yltiöpäisiä ja keksitty erään lehtijutun perusteella haastatella chileläistä tutkijaa, Helene Todd De Barraa, kun hän oli työmatkalla Helsingissä. Barra tutki erityislasten kuntouttamista, joten ehkä mulla on ollut suuri kiinnostus kaikkeen erityisyyteen jo tuolloin! En ymmärrä, mistä saimme rohkeuden tähän työhön, mutta se oli menestys!

Tuolta matkalta jäi muistoiksi kalastusmatka, mauste Piripiri, upee aurinko ja lisko asunnossamme, jota paikalliset siistijät ja vahtimestari tulivat kiireesti ajamaan pois luudanvarsilla. Se oli siis ollut yön yli sänkymme alla! Meinasi mennä loppulomasta unet ja joka ilta kurkistettiin tarkkaan sängyn alle, onko uusia liskoja näkyvissä...

3. Norja

Onpa vaikee valita. Halusin nyt tarkoituksella valita tähän maan, joka ei ole rantakohde. Norja on mulle rakas maa. Lapsena liikuin paljon perheeni kanssa Pohjois-Norjassa. Perheeni kanssa olen kolme kertaa lomaillut Norjassa. Yhden kerran etelässä, yhden keskiosassa ja yhden pohjoisosassa. Pohjoinen on tietysti kaunein, mutta ihania matkoja on olleet muutkin. Erityisesti vuoden 2017 matka Norjaan oli jotain käsittämättömän hienoa. Oli siinä varmaan sekin, että siippani oli ponnistanut takaisin elävien kirjoihin vuotta aikaisemmin teho-osastolta ja tämä oli kammottavan sairasteluvuoden jälkeen todistus eloonjäämisestä...

4. Kap verde

Kun siippa täytti pyöreitä, lähdimme nuorimmaisemme kanssa hiihtolomaviikolla lomailemaan tuonne ihastuttavalle saaarelle. Sen ilmasto oli meille täydellinen, siis ei liian kuuma. Kiva pieni tuulenvire joka päivä. Eihän saarella sinällään kovin erikoista nähtävää ollut, hiekkaa ja luksushotellialueita, mutta minulle oli merkityksellinen erityisesti safarimatka, jonka aikana ajoimme myös slummialueen läpi. Se on yksi koskettavimmista muistoistani maailmalta kaikessa kurjuudessaan.

Neljä ruokaa, joista pidän

Öö, olen lähes kaikkiruokainen. Lapsena olin varmaan aika pihtikurkku, mutta nykyään uppoaa lähes mikä tahansa.

1. Poronkäristys

Sen verran Lappi-ihminen kai olen, että täytyy listata poronkäristys, perunamuusi, puolukkahillo ja suolakurkkusuikaleet tähän.

2. Mutti

Mummo teki aikanaan maailman parasta muttia. Yritin sitten joskus aikuisena itsekin, mutta eihän siitä mitään tullut. Mutta mutti isolla voisilmällä ja maidollla, ahh! On tosi monta vuotta, kun olen sitä viimeksi syönyt.

3. Siippani tekemä hirvipalapaisti

Joo, ei kahta sanaa. Silloin kun siipalla on vapaapäivä, hän mieluusti laittaa lihaa tai kalaa. Minä en ole niin pitkäjänteinen, että useinkaan innostuisin. Ja tiedän, että hän saa ne onnistumaan paremmin. Monen tunnin haudutus ja upeat mausteen on kai se juttu!

4. Pizza

Hyvä, tarpeeksi tulinen pizza, johon on ämpätty esimerkiksi aurajuustoa ja valkosipulia, saa sydämeni sykkimään. Pizzaa syön silloin tällöin pääasiassa sellaisina perjantaina, kun siippa on töissä, enkä viitsi itselleni alkaa ruokaa laittamaan. 

Neljä juomaa, joista pidän

1. Kahvi
Aamuni alkaa aina kahvilla. Minulla on iso kuppi, josta kahvi on ihaninta juoda. Se on juuri oikean mallinen. Itse asiassa mulla oli niitä kaksi, mutta siippa tipautti toisen lattialle. Töissä juon kahvia parisen kertaa päivän aikana. Kotona enää harvemmin illasta.

Mun kahvissa pitää aina olla maitoa.Miespuolinen kollegani nauraa välillä, että kupissani on lähes pelkästän maitoa...

2. Vichy-vesi

Juon vissyä päivittäin. Siitä on oikeastaan tullut ihan juurtunut tapa. Minulla on aina ostettuna 24 pullon pakki kotonani. Työpaikallakin minulla on vesipullo aina pöydälläni. Näin puhetyöläiselle se on hyvä juttu. Huomaan, että oloni on pökkyräinen, jos olen juonuit liian vähän.

3. Piimä

Pidän happamista juomista. Siksi siis piimäkin. Kotiin harvoin viitsin piimää ostaa, koska kukaan muu ei sitä meillä käytä. Työpaikalla on aina piimää saatavilla ja ruokailun yhteydessä juon sitä aina pari lasillista päivättäin.

 
4. Konjakki

Kun haluan nautiskella, on valitani konjakki. Se täytyy ehdottomasti juoda kunnollisesta konjakkilasista. Pidän siitä, kun olo on kiireetön ja saan pyöritellä lasia kädessäni...

Tällaisilla jutuilla mentiin tällä kertaa. Ihanaa isäinpäivää oppilaani tekstin toivotuksin teille kaikille!

Ps. Tällä viikolla blogiini tuli uusi lukija 106. maasta. Terveisiä Bangladeshiin, kuka ikinä oletkin!