Voi, voi, sitä nuorisoa! Luulisi, että tuo olisi tämän ajan hokema, vaan ehkei sittenkään. Sama valitusvirsi oli näköjään jo 1800-luvulla! Lueskelin Kaarlelan seurakunnan pitäjänkokousten pöytäkirjoja vuodelta 1803. Kirkossa kuului olevan ongelma, jota kirkon kokouksessa sakastissa yhteistuumin ratkottiin.
17.4.1803 pidetyssä kokouksessa emäkirkon sakastissa oli koolla kirkkoneuvosto. Tärkeänä asiana ja huolenaiheena oli nuorison sopimaton käytös kirkossa.
Eräs ajattelematon ja ylimielinen nuorukainen oli pitkäperjantaina, 8.4.1803 väkisin pyrkinyt tunkeutumaan kirkon penkkeihin virsien laulamisen aikana. Penkki oli ollut jo lähes täysi ja sen vuoksi oli aiheutunut paljon hälinää nuorukaisen puuhista. Tällaisia välikohtauksia oli viime vuosien aikana sattunut usein etenkin kirkon eteläisessä penkkiosassa, sisäänkäynnin puolella. Siis suoraan saarnaajan silmien edessä. Saarnaajan tehtävänä oli toimittaa jumalanpalvelusta alttarilla ja hänellä oli penkkirivistöihin suora näköyhteys.
Nuorukaiset, jotka saapuivat myöhässä kirkkoon, yrittivät tunkeilemalla ja tönimällä tehdä itselleen tilaa etummaisissa penkeissä. Näin siitä huolimatta, että heti niiden takana olevat penkit olivat tyhjiä.
Ne, jotka olivat jo ehtineet ajoissa asettua etummaisiin penkkeihin, koettivat häpeämättömästi selin, kyynärpäin ja polvin tehdä saapuville kaikkea mahdollista vastarintaa, vaikka penkit eivät olleet aina edes puolillaan väkeä. Näin penkissä jo istuvat aiheuttivat suurta hämminkiä, jota koko muu seurakunta joutui levottomana todistelemaan.
Kirkkoneuvoston puheenjohtaja oli sen vuoksi kutsunut koolle kuudennusmiehet neuvottelemaan, kuinka tällainen Jumalaa loukkaava epäjärjestys voitaisiin vastaisuudessa estää ja samalla kuitenkin säästää ymmärtämätöntä nuorukaista, ennen kuin hän joutuu asiasta lain ankaran rangaistuksen alaiseksi.
Puheenjohtaja ehdotti kirkolliskokoukselle, että harkittaisiin, että ensimmäisellä kerralla väkisin täyteen penkkiin tunkeutujalle tai sellaiselle, joka esti toista astumasta sisään niin kauan kuin penkissä on tilaa, voitaisiin sakottaa kirkon hyväksi 16 taaleria, toisella kerralla yhden riikintaalerin. Yksi riikintaaleri vastasi noin kuutta hopeataaleria. Kolmennella kerralla asiasta haastettaisiin maalliseen oikeuteen ja määrättäisiin sakkoa jo sadan hopeataalerin verran.
Kuudennusmiehet hyväksyivät puheenjkohtajan ehdotuksen ja ottivat käyttöön sovitut rangaistukset, koska läki sääti järjestyksen rikkomisesta ja pahennuksen aiheuttamisesta kirkossa. asetus astuisi voimaan heti, kun se olisi emäseurakunnassa seurakunnalle julkisesti kuulutettu.
Kuudennusmiesten tehtäväksi määrättiin, että heidän tuli pitää jokaisena pyhäpäivänä tarkkaa kirjaa ja yhdessä silmälläpitää asiaa. Niin pian kuin rikkomus sattuisi, tulisi ottaa todistajat asialle ja hetimmiten ilmoittaa rikolllisen nimi myös pastorille. Tuolloin seurakunnassa oli kappalaisena Fredrik Juvelius.
Puheenjohtaja tahtoi myös mitä hartaimmin kehottaa kaikkia vanhempia, kasvatusvanhempia sekä talon isäntiä ahkerasti ja vakavasti neuvomaan nuoria, että he Herran huoneessa käyttäytyisivät sopivasti ja hartaasti.
Mitäpä sitä muuta voisi tänä päivänäkään toivoa!
Asian käsittelyä jatkettiin vielä. Koska edellä mainittua, rangaistavaa käytöstä, oli havaittu myös läktarissa eli yläkatsomossa nuorten keskuudessa ja toisinaan jopa vielä tavallista pahemmin, niin myös lehteritiloissa oli sama sääntö voimassa sopimattoman käytöksen osalta.
Koska rikkomukset lehterillä oli helpompi salata kuin itse kirkkotilassa, tuli siellä tästä lähtien olla erityinen ja luotettava tarkkailija, joka käy siellä kaksi tai useampia kertoja vuodessa. Tarkkailijan nimi pidettiin ainoastaan pastorin tiedossa.
Tarkkailijan velvollisuutena oli omantunnon mukaan ilmoittaa jokainen, joka jollain tavalla oli loukannut Jumalan seurakuntaa, sekä tarvittaessa nimetä todistajat, jos ystävälliset varoitukset eivät auttaisi.
Kaikki tämä tuli tapahtua siinä järjestyksessä ja kristillisessä tarkoituksessa, ettei sapatin, kikon ja Jumalanpalveluksen häpäisemisen kautta tulisi Korkeimman viha maan ja kansan ylle.
Asia luettiin seurakunnassa ja sen todisti Carl Jan Nordling.
LÄHTEET:Www.sukuhistoria.fi. Kaarlela tietokannassa. Kaarlela pitäjänkokouksia 1803-1861 AP II Ca:3 [https://www.sukuhistoria.fi/sshy/sivut/jasenille/paikat.php?bid=44842&pnum=4] Luettu 4.1.2026.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti