Friisinsaari - Isokari: lintutorni ja luontopolku

Välillä hieman kevyempiä aiheita.....Tämän kertainen postaus tulee Kokkolan Friisinsaaresta. Kuvat tosin ovat jo aikoja sitten, eli lokakuussa 2014, otettuja.

 

Friisinsaari on alkuperäiseltä nimeltään Isokari. Se sijaitsee Ykspihlajan lounaisrannalla.Saari on  nykyään rakentamaton ja kooltaan peräti 5,4 hehtaaria. Saarella on värikäs historia ja nykyään se on  saanut uutta nostetta ulkoilu- ja virkistysalueena. 

Saarelle on  kulku  pengertietä pitkin läheisen teollisuusalueen halki. Ensimmäistä kertaa saarelle ajaessani piti tosin hieman pähkäillä, mistä kohtaa käännyn  saarta kohti päätieltä...Jonkinlainen opastinkyltti voisi olla kova sana! Saarelle johtava tie on rakennettu 1950- ja 1960-lukujen kieppeillä.

Auton saa hyvin parkkeerattua  rannan tuntumaan luontopolun viereen.

Parkkialueen vieressä, pengertien päässä, komeilee massiivinen lintutorni, josta on kiva tarkkailla Ykspihlajanlahden linnustoa ja muutakin merellä tapahtuvaa ympäri vuoden.  Aina kun kiipeän tällaiseen torniin ja katselen ympärillä avautuva maisemia, minut valtaa tunne siitä, että olen osa isoa kokonaisuutta. Sangen pieneksi sitä itsenä tuntee, kun ympärillä aukeaa avara, ääretön maailma...

Isokarissa on matala, ruovikkoinen ranta, joka on omiaan houkuttelemaan rauhaisalle rannalle erityisesti kahlaajia, lokkeja ja vesilintuja.

Vuonna 1993 tehdyn linnustoselvityksen mukaan alueella esiintyy runsaasti naurulokkeja sekä jonkin verran taveja, silkkiuikkuja, heinäsorsia, telkkiä, tukkasotkia, tukkakoskeloja, tyllejä, meriharakoita, lapintiiroja, kalalokkeja,  pajusirkkuja sekä ruokokerttusia.

Saaren luonto on lehtipuuvaltaista ja lehtomaisen rehevää. Puustosta löytyy niin tervaleppiä kuin koivu- ja pihlajavaltaisia metsiä. Siellä täällä on myös kuusia. Metsässä on nähtävissä merkkejä entisaikojen laidunnuksesta. Aikoinaan karjaa uitettiin saarelle mantereelta.  Saaren pohjoisrannalla on  kivikkoista merenrantaniittyä.

Saarelle on rakennettu viime vuosien aikana hieno luontopolku, joka on 0, 8 km mittainen.  Sen lähtöpiste on parkkialueen vieressä. Luontopolun varrelle on kivasti ripoteltu infotauluja koskien saaren menneisyyttä ja nykytilaa. Reitin alkupäätä pystyy esteettömästi kulkemaan  irtolohkareelle saakka vaikka pyörätuolilla. Erityispisteet tästä reitin suunnittelijoille!

Luontopolku alkaa selkeän opastintaulun luota. Puisella kulkureitillä on jopa kaiteet. Jään ihmeissäni päällistelemään, mikä rakennus tulee hetimmiten vastaan... Näyttää pieneltä varastolta tai leikkimökiltä...

...Oven avattuani hymyilyttää...ekokäymälähän siellä - ja kertakaikkisen suuri hyyskäksi!! Hyvin suunniteltu, sillä  tuonnehan mahtuu liikuntarajoitteisetkin kulkupeliensä kera! Voi, kun tämä säilyisi näin siistinä.

Saaren  luoteispuolen rannalla on suuri siirtolohkare. Silittelen kiven  pintaa kaiteen yli. Se tuntuu lämpöisenä syyspäivänä aurinkoisen karhealta käteen. Joku näyttää  raapustelleen kiveen ikuiset nimmarit.

Siirtolohkare eli hiidenkivi on jääkauden jäämassojen mukanaan kuljettama iso kivi. Lohkare on  irtautunut aikanaan emokalliostaan hitaasti liikkuvan jään voimasta kulkeutuen nykyiselle paikalleen joko jään sisällä tai alla.

Lohkareen luota on esteetön näkymä Kokkolan satamaan. Sinne katsoessa tuntuu, kuin katsoisi kahta eri maailmaa samaan aikaan - teollistunutta ja luonnontilassa olevaa...

Ranta on kivikkoinen irtolohkareen lähettyvillä.  

  

Puinen kulkuväylä loppuu ja   jatkan polkua  lehtipuumetsää pitkin  eteenpäin.

  

Maaston  luonnonvadelmapensaat taipuvat tuulessa ohi kulkiessa. Vastarannan keltainen lehtipaljous  näyttää  aurinkoisessa säässä kultaisen kiehtovalta. Jokaisessa vuodenajassa on oma hurmansa.  

Luontopolun varrella on infotaulu Kokkolan satamasta. Siinä kerrotaan Kokkolan sataman olevan suurin pohjanmaan rannikolla sijaitsevasta neljästä satamasta ja yksi kolmesta syväsatamasta. Vuonna 2010 sataman kokonaisliikenne oli ennätykselliset 6,36 miljoonaa tonnia. Kyseisenä vuonna satamassa kävi kaikkiaan 562 alusta lasteinaan metalleja, rikasteita, kalkkia, nestemäisiä bulkkilasteja, sinkkiä, kemikaaleja, puutavaraa, kontteja sekä kappaletavaraa...

Ykspihlajan Potin rantaa vastapäisellä olevalla saaren reunalla on  sopiva taukopaikka pöytineen ja tuoleineen.

Taukopaikan kohdalla rantakivikko laskee veteen jyrkästi.

Seuraava opastekyltti kertoo, kuina Friisinsaarella on 1900-luvun alussa sijainnut Friisien kesähuvila. Huvila on aikojen saatossa purettu, mutta saaresta voi vielä nykyäänkin löytää vanhojen rakennusten kivijalkoja ja kellarin. Tästä Friisin veljesten toiminnasta  saarella tulossa myöhemmin erillinen postaus!

Luontopolun loppupäästä löytyy mainio onkipaikka! Vapaa-ajankalastajien sivustolla saarta mainostetaan onki- ja heittokalastuspaikkana. Alueelta on mahdollista saada koukkuunsa ahventa, säynävää, särkeä, haukea ja lahnaa. Kevättalvisin alueen ranta on tullut suosituksi pilkkipaikaksi. Silloin juuri ennen jäiden lähtöä pilkitään jopa siikaa...Syksyisin alueelta on hyvät mahdollisuudet saada meritaimenta.

Saaren virkistyskäyttöön suuntaava toiminta ei ole vielä valmista. Saari vaatii edelleen siivoamista, vaikka se onkin jo paljon siistiytynyt. Isokarista on myös tehty valtuustoaloite virkistyskäytön edistämiseksi. Kansalaisaloitteessa pyydettiin, että Isokari osoitettaisiin asemakaavalla kokonaan rakentamattomaksi virkistysalueeksi. Ainakin toistaiseksi alue on edelleen kaavassa kuitenkin satama-ja teollisuusalueena...

LÄHTEET:Geocaching. Cito Isokari eli Friisinsaari. [http://www.geocaching.com/geocache/GC5Q718_cito-isokari-eli-friisinsaari?guid=241f66fe-4045-4611-b157-c77314bc8797] Luettu 12.4.2015.

Kokkola.fi.Isokari. [http://www.kokkola.fi/palvelut/ymparisto_ja_luonto/luonnon_virkistyskaytto/ulkoilualueet/fi_FI/isokari/] Luettu 12.4.2015.

Suomen vapaa-ajankalastajien keskusjärjestö. Kalapaikkoja kaupungeissa. Friisinsaari eli Isokari. [http://www.vapaa-ajankalastaja.fi/kalapaikat/?svk=76998] Luettu 12.4.2015.

Yle uutiset. Kokkola rakentaa Isokariin virkistysalueen. [http://yle.fi/uutiset/kokkola_rakentaa_isokariin_virkistysalueen/5964615] Luettu 12.4.2015.

Rangaistuksia entisaikoina, osa 7: kirkkorangaistuksina jalkapuu ja häpeäpenkki

Maallisen esivallan lisäksi myös kirkko rankaisi rikollisia entisinä aikoina. Kirkkorangaistukset ovatkin yksi erittäin mielenkiintoinen osa-alue! Onhan kirkko  - ja etenkin kirkkokuri - säädellyt aikaisempina vuosisatoina  ihmiselämää aivan toisella tavalla  kuin nykyään.

Kirkkokuri  kiristyi 1600-luvulla puhdasoppisuuden aikakautena. Kirkon tehtäviin kuulu kansan opettaminen kirjalle sekä  Vähä-Katekismuksen ulkoa pänttääminen. Yhteisön suhteet olivat tuohon aikaan hyvin kiinteät. Tottelemattomuus Jumalaa kohtaan käsitettiin kauhistuttavana, koska turmion ei katsottu rajoittuvan ainoastaan synnintekijään, vaan  se ulotti vaikutuksia myös ympäröivään yhteisöön. Rikoksen uskottiin vaativan sovitusta ja vetävän Jumalan vihan  koko kylän, pitäjän ja maakunnan ylle.

 

Vuonna 1719 annettiin asetus, missä kiellettiin pelaamasta kellareissa lauta-, noppa- ja korttipelejä. Pormestari Westringin mielestä tuli kieltää myös pallopeli, mikä ilmeisesti tarkoitti keilanheittoa.
Pyhisin kirkon taholta järjestyksen ylläpidosta huolehti  Kokkolan kaupunkiseurakunnassa kellonsoittajista muodostettu  patrulli. Patrulliksi määrättiin  vuoropyhiksi  joku kaupunkilaisista.

17.5.1729 päätettiin yleisessä raastuvassa, että sunnuntaisin kirkonmenojen aikana kellonsoittajien tuli kulkea ympäri kaupunkia  ja pitää silmällä sopimattomia asioita  harjoittavia sekä taloissa että kaduilla. Tällaiset tuli heti panna jalkapuuhun. Vähitellen  nämä määräykset jäivät unholaan....

Kun kaupunkiin oli saapunut kirkkoherraksi Jacob Chydenius, oli sekä uusi kirkkoherra että myös  kirkkoraati sitä mieltä, ettei kaupungissa tehty mitään  sellaisten jumalattomien ihmisten  selville saamiseksi, jotka toimivat vastoin äskettäin annettua rukouspäiväplakaatia. Siinä kiellettiin kortinpeluu, metelöinti pyhäpäivänä ja juopottelu.

Kirkkoraati pyysikin maistraatin apua. Maistraatin tuli huolehtia muutama vahva mies järjestyksenvalvojiksi ja  heidän tuli kulkea ympäri kaupunki pitäen silmällä henkilöitä, joiden olisi pitänyt olla kirkossa ja selvittää, mitä he puuhasivat. Tällaiset rikolliset täytyi heti ilmiantaa joko pormestarille tai papistolle. Juomari ja pelurit oli heti pidätettävä ja vietävä kaupungin vankilaan ja myöhemmin asetettava syytteeseen.

Jos rikos oli henkilön ensimmäinen, saatettiin pöytäkirjoihin merkitä tiedoksi, että syyllinen oli ripitettävä yksityisesti sakastissa.  Pelkällä sakolla saattoi selviytyä ennen ehtoollista tapahtuneesta tupakoinnista tai  saarnan aikana nuuskaamisesta. Kirkolla oli omat rangaistusvälineet.  Esimerkiksi jokaisen kirkon edustalle täytyi hankkia jalkapuu.

 

 Jalkapuuhun määrättiin kirkollisten järjestysmääräysten rikkojat, esimerkiksi avionrikkojat ja muut kovempia  rikkomuksia tehneet.  Sinne päätyivät myös  kirkonmenoja sopimattomalla käytöksellä häirinneet tai jumalanpalveluksen ajaksi kirkon ulkopuolelle jättäytyneet. Kokkolassa vanhin säilynyt jalkapuu on Kaarlelan kirkon jalkapuu vuodelta 1836. Vuonna 1848 jalkapuurangaistus poistettiin.

Alla olevassa kuvassa on jalkapuu, jota säilytetään nykyään Kaarlelan kotiseutumuseossa.  Jalkapuussa  oli neljä reikää kaarevien  jalkakappaleiden varassa.  Molemmissa päissä oli sivulta ulkonevat  pyörösauvaprofiiliset kädensijat. Pituutta tällä jalkapuulla on 1, 91 metriä. Ylemmässä pölkyssä on  kaiverrettuna  18 30 36.
                                                        4



Kirkkoherran tuli tämän jälkeenkin kirkkoneuvoston edessä  varoittaa ankarasti   jumalattomuutta osoittanutta, naapurin tai  sukulaisten kanssa riidellyttä, juopotellutta, kiroillutta tai  jumalanpalvelusta häirinnyttä.

Mikäli kirkkoherran tietoon tuli jokin törkeämpi tapaus, hänen tuli  kuuluttaa kirkossa, mitä oli tapahtunut, mutta ilmeisesti papit tällä seudulla eivät ole olleet tähän kovin innokkaita.

Toinen kirkon rangaistusmuoto oli ns. häpeäpenkki. Se  oli tarkoitettu erityisesti langenneille naisille,  avio- ja siveellisyysrikoksista tuomituille. Häpeäpenkkiin saattoi päätyä myös tottelemattomuudesta vanhempia kohtaan ja myöhempinä aikoina myös varkauksista.  Häpeäpenkki otettiin Kaarlelassa käyttöön  1600-luvun loppupuoliskolla. Muualla  tällaisesta penkistä on käytetty nimeä musta penkki. Kaarlelassa vuonna 1673 puuseppä Hinrich Murichin tekemää ensimmäistä häpeäpenkkiä kutsuttiin myös nimellä  syntipalli! Nimi johtui siitä, että,  oli todella kova häpeä seistä siinä kaiken
kirkkokansan  tuijotettavana. Voi vain kuvitella aikalaisten sipinät ja supinat...Ennen  häpeäpenkin käyttöönottoa synnintekijän oli täytynyt seistä  kirkon lattialla.

Vuoden 1693 kirkkokäsikirjan mukaan julkiseen kirkkorangaistukseen tuomitun tuli  yhtenä sunnuntaina jumalanpalveluksen ajan  seistä häpeäpenkissä aina siitä hetkestä alkaen, kun  soitettiin kirkonkelloilla  toisen kerran kokoon kirkkoväkeä.  Kun jumalanpalvelus päättyi, tuomittua käskettiin astumaan keskelle kirkon lattiaa ja siinä hän sai vastaanottaa synninpäästön seurakunnan edessä.

Olof Mattssonin poika jäi vuonna 1663 kiinni koulupinnauksesta. Vihastunut koulumestari löi ja potki poikaa ja vei hänet jalkapuuhun. Pojan vanhemmat pelästyivät, että poikaa kuritettaisiin liiaksi ja he kävivät vapauttamassa pojan puukko ja kirves aseinaan. Tästä hyvästä vanhemmat tuomittiin myös ruoskittaviksi.

Varkauksia Kokkolassa tapahtui verraten vähän, mutta huonoina aikoina, esimerkiksi nälkävuosina 1696-1697,  niiden määrä jonkin verran lisääntyi. Vuonna 1697 11-vuotias lohtajalainen poika näki porsaan syömässä Kaarle Matinpojan aitan alla. Nälissään ollut poika meni aitan viereen ja kaivoi tikulla reikää aitan lattiaan, niin että  jyviä valui reiästä ulos ja hän täytti niillä kintaansa. Tämän vuoksi poika-poloinen tuomittiin pariksi tunniksi  istumaan jalkapuuhun.

 

Tämä uudempaa tuotantoa oleva jalkapuu komeili vuoden 2014 keskiaikapäivillä Kokkolassa:)

Eräs talollinen oli vuonna 1705 esiintynyt kirkossa juovuksissa. Hänet tuomittiin tämän vuoksi  maksamaan 2½ hopeatalaria  sakkoa sekä myös istumaan jalkapuussa hartaushetken ajan.

Vuonna 1711 tuomittiin kaksi puolalaista sotavankia Kokkolassa salavuoteudesta kujanjuoksuun. Tämän lisäksi heidät tuomittiin myös kirkkorangaistukseen.  Koska puolalaismiehet olivat katolisia, heidät tuomittiin istumaan jalkapuussa  jumalanpalveluksen ajan kirkon ulkopuolella.

 

Vuonna 1741 säätyjen toimesta päätettiin, ettei syntipallia enää käytettäisi rangaistaessa siveysrikoksista. Sitä kuitenkin käytettiin tämän jälkeenkin, sillä  Kaarlelassa syntipalli mainitaan vielä vuonna 1784. Kirkossa suoritetun tarkastuksen jälkeen tuomiokapituli määräsi, että  seurakunnan tuli hankkia sekä uusi häpeäpenkki että jalkapuu.

Uusi kirkkolaki annettiin vuonna 1869 ja silloin sekä häpeäpenkki että  kirkkoherran julkinen varoitus poistettiin käytöstä. Vuoden 1868 Kaarlelan kirkon kalusteluettelon reunassa  lukeekin vapauttavasti   sekä jalkapuun että häpeäpenkin  kohdalla: poistettu!

Yllä: Musta penkki  eli Pecca Torum Tammelan kirkossa.

 

Vaikka nämä kirkkorangaistukset tuntuvat aika julmilta, pidettiin historioitsijoiden mukaan vielä pahempana rangaistusta, jossa kiellettiin ehtoollisella käynti. Tätä voitaisiin verrata jopa katolisella ajalla käytettyyn kirkonkiroukseen. Ehtoolliselta kieltäminen mainitaan Kokkolassa ensimmäisen kerran vuonna  1665 kun kirkkoherra Erik Falander kielsi eräältä porvarilta ehtoollisella käynnin. Syynä oli, että porvaria syytetiin noituudesta. Oikeus kuitenkin ilmeisesti kumosi tuomion todistellen hänen rehellistä ja kristillistä vaellusta.

 

Erästä sotilasta puolestaan syytettiin Kokkolassa tullitupaan murtautumisesta ja rangaistukseksi langetettiin ehtoolliselta pois sulkeminen huhtikuusta marraskuuhun. Sotilas pyysi maallisen tuomioistuimen tuomiota kirkonrangaistuksen sijaan. Niinpä sotilas tuomittiinkin maksamaan  varastetun esineen arvo kolminkertaisena sekä korvaamana rikkomansa  lukon ja lasin ja tämän lisäksi  kestämään vielä julkisen kirkkorangaistuksen...


LÄHTEET:

Kaarlelan pitäjän historia I. 1969, s. 136 ja  155.

Kokkola.fi. Kustavilainen aika. Rangaistuksia ja järjestyksenpitoa. [http://www3.kokkola.fi/historia/meresta_noussut_kaupunki/rangais.htm] Luettu 10.1.2015.

Kokkolan kaupungin historia, osat 1-2. 1984,s. 76-77, 79, 169 ja 292-293.

Wiirilinna, A. Herätysliikkeiden vaiheita maassamme. Kalajokilaakson herätysjohtaja Jonas Lagus. [http://lib.kokkola.fi/wiirilinna/Jonas%20Lagus.htm] Luettu 28.2.2015.

Wiirilinna, A. Onko Kokkolassa poltettu noita? Rangaistuksetja rangaistuspaikat "vanhaan hyvään aikaan. [http://lib.kokkola.fi/wiirilinna/poltnoi.htm] Luettu 28.2.2015.

Rangaistuksia entisaikoina, osa 6:puuhevonen

Lisää vanhoja rangaistustapoja...Kokkolan torilla oli rangaistusväline, jota nimitettiin puuhevoseksi. Laitteesta on käytetty myös nimeä terävä puu. Puuhevonen oli lempeästä nimestään huolimatta häijy rangaistusväline. Se oli teline, johon oli veistetty terävä lankku. Tuolla kiilamaisella lankulla rikollisen täytyi istua hänelle määrätty tuntimäärä. Jos rangaistusta haluttiin vielä koventaa, se tapahtui sitomalla raskaita painoja -esimerkiksi aseita - rikollisen jalkoihin!

Puuhevosta tiedetään Kokkolassa käytetyn ensimmäisen kerran vuonna  1705. Silloin muutama talonpoika koki tämän rangaistuksen, koska olivat erehtyneet juovuspäissään  solvaamaan palovartijoita. Rangaistavia istutettiin puuhevosessa tällöin pari tuntia.



Kuva yllä on Mantykankaan alueelta läheltä vanhaa kaupungin "pimeää rajaa", jonne puuhevonen oli raahattu.

Kerrotaan, että kerran yöllä tuo puuhevonen oli raahattu lähellä olevan tulliaidan  ulkopuolelle Karjaportin taakse - niin, poissa silmistä, poissa mielestä.... Työn takana oli ilmeisesti  neljä henkilöä, joista yksi oli puolalainen sotavanki.  Vaan puuhevosen raahaajien omatuntoa lienee yön hämärissä tehty teko kolkutellut,  sillä  aamun koitteessa hevonen oli raahattu takaisin omalle paikalleen:) Rangaistukseksi tästä teosta heille lankesi  40 markan hopearahasakko tai vaihtoehtoisesti  kaupungin vankilassa  viruminen vedellä ja leivällä.

 

Tämäkin kuva Mäntykankaan seudulta.


Myöhempinä aikoina puuhevosen säilytyspaikkana pidettiin raatihuoneen takapihaa. Tätä puuhevosta ei käytetty lainkaan naisiin kohdistuneissa rangaistuksissa, ainoastaan miehille.


LÄHTEET: Kokkola.fi. Kustavilainen aika. Rangaistuksia ja järjestyksenpitoa. [http://www3.kokkola.fi/historia/meresta_noussut_kaupunki/rangais.htm] Luettu 10.1.2015.

Kokkolan kaupungin historia, osat 1-2. 1984, s. 77.

Wiirilinna, A. Onko Kokkolassa poltettu noita? Rangaistukset ja rangaistuspaikat "vanhaan hyvään aikaan." [http://lib.kokkola.fi/wiirilinna/poltnoi.htm] Luettu 28.2.2015.

Siirtoviemäriurakka Kokkolassa

Pitkin talvea on 8-tien varressa näkynyt työmaakoneita ja kaikenlaisia kaivauksia. Kyseessä on mittava hanke, johon sisältyy sekä siirtoviemärin  että syöttövesijohdon rakentaminen. 

Itse asiassa urakka on alkanut jo vuonna 2012. Ensimmäinen vaihe sisälsi alueen Kokkolan Vanhansatamanlahdelta Puntuksentielle saakka ja oli pituudeltaan 2,9 kilometriä. Rakentamista toteutettiin vaiheittain ja se kulki pääosin  Pohjoisväylän kevyenliikenteen väylää seuraillen. Rakennuttajana on Liikelaitos Kokkolan Vesi. Uuteen viemäriin liitettiin matkan varrella myös Halkokarin ja Puntuksen uudet asuinalueet.

Hankkeen kokonaispituus on noin 30 kilometriä. Nyt käynnissä olevan hankkeen kakkosvaiheeseen  sisältyy alueet Kajaanintien risteyksestä Kälviän kautta  aina Lohtajan Karhinkankaalle saakka. Tällä hetkellä työmiehet urakoivat  Ruotsalon tien läheisyydessä. 8-tien varsi näyttää osoittautuneen hyvin kiviseksi, mikä varmaankin tuo lisää haastetta projektiin.

Siirtovesiviemärin rakentaminen korvaa sekä Kälviän, Marinkaisten että Lohtajan  vanhat jätevesipuhdistamot, jotka olisivat muutoin vanhuutensa  ja kiristyneiden lupaehtojen vuoksi vaatineet miljoonien eurojen saneerauksen. Uuden siirtoviemäriputken myötä jätevedet puhdistetaan jatkossa isommassa yksikössä Hopeakivenlahden puhdistamolla.

         
Siirtovesiviemärin kanssa samaan kaivantoon liitetään yhdysvesijohto. Näin jatkossa pystytään johtamaan talousvettä Lohtajan Karhinkankaalta aina kanta-Kokkolaan saakka. Tällä hetkellä  kun ollaan pelkästään Patamäen  pohjavesialueen varassa. Kasitieltä vedetään yhdysvesijohto myös Kälviän vesitornille ja  tulevaisuudessa saatetaan  rakentaa yhdysvesijohto myös Lohtajalta Kannukseen.

Uusi vesijohto on halkaisijaltaan 225-400 mm ja jätevesiviemäri puolestaan 400 mm. Mikään halpa urakka tämä ei ole, sillä kokonaiskustannuksiltaan vesihuoltotyöt  tulevat maksamaan noin 10 miljoonaa euroa! Noin 2,5 miljoonaa euroa tästä kokonaissummasta  uppoaa puhtaan veden kustannuksiin.

Koko rakennusurakan on arvioitu kestävän vuoden 2016 loppupuolelle saakka.

 

LÄHTEET: Kokkola.fi. Mittava siirtoviemärihanke alulle Kokkolassa. [http://www.kokkola.fi/palvelut/asuminen_ja_rakentaminen/kokkolan_vesi/tiedotteet/fi_FI/siirtoviemari/] Luettu 12.4.2015.

Kokkola.fi. Kokkolan kaupungin tiedotuslehti. Siirtoviemäriurakassa alkamassa toinen vaihe, 02/2015, s. 10.

Rangaistuksia entisaikoina, osa 5: kaakinpuu

Häpeäpaalu eli kaakinpuu oli entisajan  rangaistuksista lievin. Häpeäpaalu sijaitsi Kokkolan torilla raatihuoneen edessä. Tätä rangaistua käytettiin myös naisille. Rangaistava sidottiin tyypillisesti kiinni paaluun ja sen jälkeen alkoi ruoskiminen...Häpeäpaaluun päästäkseen riitti  pienikin rike - esimerkiksi kirkonmenojen väliin jättäminen tai käveleminen jumalanpalveluksen aikana.

Kokkolalaisille tarjoutui ylimääräistä huvitusta pari kolme kertaa vuodessa, kun he pääsivät seuraamaan torilla kaakinpuuhun määrättyjen rangaistusten täytäntöönpanoa. Lievemmissä tapauksissa Kokkolassa ruoskiminen tapahtui raatihuoneen portailla. Ruoskinnan toteuttamiseen oli usein vaikea löytää vapaaehtoisia.  Alkuaikoina piiskuriksi lainattiin kihlakunnan piiskuri, mutta 1740-luvulta lähtien kaupunki palkkasi piiskurin itse.  Ainakin kerran tiedetään rangaistusta täällä lykätyn, koska piiskuri eli profossi oli matkoilla.  Talvella vuonna 1867  Kolumäellä rangaistiin  raipoilla erästä romaania, joka oli saatu kiinni hevosvarkaudesta.

Kokkolasta löytyy tieto, että Kristiina-niminen nainen  nimitteli anoppiaan, Elisabeth Antintytärtä,  haukkumanimillä ja oli jopa työntänyt savupiipun anoppinsa eteen kumoon! Kristiina joutui  teoistaan oikeuden eteen. Rikosnimikkeeksi löytyi tottelemattomuus vanhempia kohtaan, sillä myös anoppi voitiin laskea äidiksi avioliiton kautta.

Oikeuden eteen tuotaessa  Kristiina todettiin niin humalaiseksi, ettei  hänestä saatu ensin mitään tolkkua. Hänet vietiin  vankilaan aluksi selviämään.  Myöhemmin Kristiina nöyrtyi polvillaan anelemaan armoa oikeuden edessä tuomiosta päätettäessä, mutta  oikeudessa hänelle huomautettiin, ettei polvilleen lankeaminen ollut soveliasta.  Noustessaan ylös Kristiina kiisti syyllistyneensä rikokseen. Todistajat olivat kuitenkin eri mieltä.

Oikeus joutui pohtimaan, tuliko miniän kohdella anoppiaan kuin äitiään ja  käsitettiinkö Kristiinan solvauksia torailuksi, jolloin voitiin Jumalan lain mukaan tuomita kuolemaan.  Lisäksi oikeus keskusteli,  oliko mahdollista lieventää rangaistusta anopin pyynnöstä. Oikeus päätyi ratkaisussaan siihen, että kahteen ensimmäiseen pohdittavaan asiaa vastaus oli kyllä, ja kolmanteen ei. Tätä oikeus perusteli Mooseksen kirjojen teksteillä.

Ensin Kristiinalle langetettiin kuolemantuomio, mutta hovioikeus muutti rangaistuksen sakoiksi. Kristiinalla ei kuitenkaan ollut varaa maksaa sakkoa ja niinpä hän sovitti rikoksensa raatihuoneen torilla kaakinpuuhun sidottuna ja ruoskittuna.




Häpeäpaalun kuva lainattu täältä.

LÄHTEET: Kokkola.fi. Kustavilainen aika. Rangaistuksia ja järjestyksenpitoa. [http://www3.kokkola.fi/historia/meresta_noussut_kaupunki/rangais.htm] Luettu 10.1.2015.

Kokkolan kaupungin historia, osat 1-2. 1984, s.78-79 ja 289-290.

Kokkolan kaupungin historia, osa 3. 1970, s.  296.

Wiirilinna, A. Onko Kokkolassa poltettu noita? Rangaistukset ja rangaistuspaikat "vanhaan hyvään aikaan." [http://lib.kokkola.fi/wiirilinna/poltnoi.htm] Luettu 28.2.2015.

Hyvää pääsiäistä!

Tällä kertaa hyvän pääsiäisen toivotukseni tulee koulun pääsiäishartaudesta. Meidän koululla se on perinteitä kunnioittava, kaunis ja  loppuun asti mietitty ohjelmakokonaisuus. Vuosien mittaan on tullut tavaksi, että tilaisuudesta vastaa yksi ja sama opettaja sekä seurakunnan työntekijä. He yhdessä suunnittelevat juhlan jo viikkoja aikaisemmin.

Oppilaiden kanssa opettelemme juhlan laulut huolella, sillä jo  juhlaan valmistautuminen on osa juhlakokonaisuutta. Juhlasta tulee mielekkäämpi kun saa laulaa äänensä kyllyydestä hyvin  opittuja lauluja ja yhteisöllisellä tavalla olla toteuttamassa juhlaa  koko koulun kanssa.

Juhla alkaa siitä, kun saavutaan saliin. Sinne ei tulla ryminällä tai hälisten, vaan niin kuin juhlatilaisuuteen yleensäkin. Juhlien ohessa on hyvä viljellä myös tapakasvatusta...

Minä toimin juhlan säestäjänä. Jo oppilaiden ja paikalle päässeiden perheenjäsenten saapuessa soitin pääsiäiseen liittyvää musiikkia. Mikäpä siinä oli soitellessa, kun kollegat olivat koristelleet pianoni liinoin ja kukkasin. Heh, sanon pianoni, vaikka kaupungin omaisuuttahan tuo taitaa olla - olen vain niin ihastunut vielä uutuuttaan kiiltelevään Yamahaan:)

Alla olevat kursivoidut tekstit ovat lainauksia Pekka Björnisen "Kohti pääsiäistä"-laulusta, joka kertoo tyhjentävästi koko pääsiäisen sanoman.

                                                  "Laskiainen lasketaan.
                                                   Paaston aika alkaa.
                                                   Messias on matkalla.
                                                   Paaston aika alkaa.
                                                   Tien me sinne tiedämme.
                                                   Tien me sinne käymme."

Tänä vuonna hartauden juonnosta vastasi seurakunnan työntekijä. Hän kertoi aluksi, kuinka Jeesus oli matkalla pääsiäisjuhliin Jerusalemiin aasilla ratsastaen. Tien vierustassa oli paljon kansaa odottamassa häntä ja ihmiset heittelivät palmun oksia tielle.

                                           "Palmunoksat käsissään
                                             kansa Messiaalle
                                             laulaa kiitosvirsiään
                                             taivaan Kuninkaalle.
                                            Tien me sinne tiedämme.
                                            Tien me sinne käymme."

Opettaja oli järjestänyt seitsemän  oppilasta  2.-luokalta lukemaan  hartaudessa olleet tekstinpätkät. Voi, kuinka hienosti heistä jokainen tyttö ja poika  tehtävästään suoriutuikaan! Siistin tekstilapun takaa lukija toisensa perään muisti myös ottaa välillä katsekontaktin yleisöön ja vieläpä lukea hitaasti, selkeästi ja kuuluvasti lause kerrallaan. Aivan niin kuin oli  harjoiteltukin:)

 

.

                                                "Jeesus jalat puhdistaa
                                                 ehtoollisen juhlaan.
                                                 Armoansa tarjoaa
                                                 vaikka lahjaa tuhlaan.
                                                 Tien me sinne tiedämme.
                                                 Tien me sinne käymme."
                                                  



                                                           "Getsemanen puistossa
                                                             Jeesus tuskaa kantaa.
                                                             Isä kuulee rukouksen
                                                             yöhön voimaa antaa.
                                                             Tien me sinne tiedämme.
                                                             Tien me sinne käymme."

 En voi olla juhla toisensa perään ihastelematta armaan kollegani juhlaorganisointitaitoja. Sen lisäksi, että oppilaat  on ohjeistettu esiintymään hyvin, on erityisesti jaksettu panostaa kaikkeen visuaaliseen.

Nuo alla olevan kuvan lampaat... Voi ihanuutta! Minun oli pakko ottaa käsiini hypisteltäväksi tuo harmaa päkäpäkäpää-pässi.  Idea oli sama kuin entisaikojen käpylehmissä -tikkujalat ja kaikki. Lampaan naama oli tammenterho:) Koin lapsellisen liikutuksen hetken!

 

 

Tähän yläpuolen kuvassa olevaan "Golgataan" kollegani sai idean (ja luvan idean kopiointiin)  tunnelmoituaan Sundin puutarhassa Pietarsaaressa.  Kollegan puolison kerrotaan näperrelleen iltapuhdetyönään  ristit... Moni ei naimisiin mennessä tiedäkään, mihin kaikkeen opettajan puolisona voi joutua:)

 

Tässä alla useampia kuvia hartaushetken pöydästä. Oma silmä rakastaa katsella kaikkea kaunista. Voin vain kuvitella mitä liikkui pienten kuulijoiden mielissä, kun he paikaltaan katsoivat tätä kaunista asetelmaa... Oppiminen on parhaimmillaan elämyksellistä.

 

                                                     "Perjantaina hiljaisuus
                                                       synkän taivaan alla.
                                                       Murhe täyttää sydämet.
                                                       Ollaan Golgatalla.
                                                       Tien me sinne tiedämme.
                                                       Tien me sinne käymme."

 

                                                   "Vapahtaja tuomitaan
                                                     kuolemaan hän kulkee.
                                                    Valtakuntaan rakkauden
                                                     meidät kaikki sulkee.
                                                     Tien me sinne tiedämme.
                                                     Tien me sinne käymme."

Kipsiveistoksia. Pidän niistä erityisesti. Ne ovat pienimpiä yksityiskohtia myöten kauniita ja jaksan aina ihailla, kuinka kauniisti  kankaan tuntu saadaan hahmojen ylle  laskostettua. Kipsiveistoksissa on myös jotain kiven karuutta ja ikuisuutta. Kauneimmillaan ne ovat juuri näin, maalaamattomina. Muistan  lapsena hankkineeni kauniin kipsienkelin joulumyyjäisistä. Pidin sitä vuosikausia korulippaassani, vaikka toinen siivistäkin oli vuosien kuluessa murtunut. Kun lapsuuskotini myytiin, nakkasin kanssani kulkeneen enkelin pois. Ei olisi varmaan pitänyt...

 

 

 "Suuri kivi poissa on,

tyhjä, kirkas hauta.

 Murheisia lohduta,

Jeesus meitä auta.

          Tien me sinne tiedämme.

       Tien me sinne käymme."

   

 

"Vapahtaja  läsnä on,

taivas meille hohtaa.

Tämä ilouutinen

kaikki kansat kohtaa.

Tien me sinne tiedämme.

Tien me sinne käymme."

 

Kaunis tilaisuutemme päättyi musiikkiin. "Täältä kun me lähdemme kulkemaan, pääsiäinen jatkua saa. Toiveikkaasti astumme tulevaan, pääsiäinen jatkua saa..."

 

Tahdon toivottaa sinulle, lukijani pääsiäisen iloa ja valoa!

 

Rangaistuksia entisaikoina, osa 4: kujanjuoksu ja vitsarangaistus

Ja lisää vanhoja rangaistusmuotoja...

1600-luvulla kujanjuoksu rangaistusmuotona tuli hyvin tavalliseksi. Alun perin se oli sotilaiden keskuudessa yleinen rangaistusmuoto. Kokkolassa on käytetty kujanjuoksurangaistuksia sotajoukkojen oleskellessa seudulla. Kokkolassa tiedetään kujanjuoksua käytetyn rankaisumuotona ensimmäisen kerran vuonna 1692. Tuosta lähtien sen käyttö lisääntyi aina isoonvihaan saakka. Kokkolassa  kujanjuoksuun päädyttiin ainakin 27 kertaa.

Kujanjuoksu oli julkinen tapahtuma. Rangaistuksen päätarkoitus oli tietysti kurittaminen rikoksesta, mutta rangaistuksen  julkinen toteuttaminen  nähtiin myös varoituksen antamisena muille ihmisille. Ja tietysti tällä tapahtumalla tyydytettiin myös ihmisten sensaationälkää...

Naisia tällä kujanjuoksulla  ei kuritettu, heille riitti torilla suoritettava vitsarangaistus. Vitsarangaistuksessa  oli pari vitsoja, joilla kullakin lyötiin kolme iskua. Tuo vitsarangaistus vastasi arvoltaan  2½ hopeatalarin suuruista sakkoa.

Jos haluttiin erityisesti korostaa raipoilla rankaisemisen häpeällisyyttä, suoritettiin rangaistus kaakinpuun  vieressä, vaikka yleensä rangaistus tapahtui raatihuoneen portailla.

Kujanjuoksussa sotilaat  tai muu miesrivi  komennettiin kahteen riviin. Syytetty riisuttiin vyötäisiin asti alasti. Tuomitun täytyi juosta  rangaistuksen määräämä määrä  miesrivien keskellä jokaisen rivissä seisovan iskiessä häntä ruoskallaan selkään niin lujaa kuin jaksoi.

Kujanjuoksu rangaistusmuotona yleistyi kuolemanrangaistusten harventuessa. Kujanjuoksua käytettiin myös silloin, kun tuomitulla ei ollut varaa maksaa sakkoja. Wiirilinna mainitsee artikkelissaan, että edestakaisin juoksu kahteen riviin asetettujen sadan miehen välitse vastasi arvoltaan kahdeksan hopeataalarin sakkoja. Tosin Kokkolassa  saatiin kujanjuoksuun yleensä vain viisikymmentä, joskus ainoastaan  kolmekymmentä miestä. Tällaisissa tapauksissa
rangaistavaa juoksutettiin kujaa useampaan kertaan...
                   
                                

Yllä:Puolalais-saksalaisen Daniel Nikolaus Chodowieckin (1726-1801)  työ rangaistuskäytännöistä.
                                     
Yleisesti raippa- ja vitsarangaistuksista vastasi profossi eli kaupungin piiskuri. Rangaistus suoritettiin vitsoilla tai raipoilla pareittain. Jokaiselle parille tuli antaa kolme lyöntiä. Lisäksi rangaistuksen aikana rikollinen oli sidottuna kaakinpuuhun. Rangaistuskäytännöt olivat 1600-1700-luvuilla vielä hyvin mielivaltaisia. Vuonna 1707 kaksi kokkolalaista  renkiä oli erehtynyt varastamaan isännältään. Tämän teon seurauksena heidät tuomittiin ensin juoksemaan  seitsemän kertaa kujanjuoksu ja tämän jälkeen heidät vielä lähetettiin kuudeksi vuodeksi pakkotyöhän Ruotsiin Marstrandin linnoitukseen...

Joskus rangaistus otti fyysisesti todella lujille. Rangaistava saattoi jopa tuupertua maahan jääden puolikuolleena makaamaan torille, ennen kuin kykeni selvittämään koko rangaistuksensa loppuun saakka. Kokkolassa kujanjuoksurangaistukseen tuomittiin mm. eräs  talonpoika, joka  oli rikkonut tupakkakauppaa koskevia lakeja. Torin sijasta rangaistus suoritettiin myöhempinä aikoina Suntin haassa.

 

LÄHTEET: Kokkola.fi. Kustavilainen aika. Rangaistuksia ja järjestyksenpitoa. [http://www3.kokkola.fi/historia/meresta_noussut_kaupunki/rangais.htm] Luettu 10.1.2015.

Kokkolan kaupungin historia, osat 1-2. 1984, s. 74, 76.

Wiirilinna, A. Onko Kokkolassa poltettu noita? Rangaistukset ja rangaistuspaikat "vanhaan hyvään aikaan." [http://lib.kokkola.fi/wiirilinna/poltnoi.htm] Luettu 28.2.2015.

Rangaistuksia entisaikoina, osa 3: sakot

 Sakottaminen on hyvin vanha rangaistustapa. Ja voimissaan tietysti edelleen...Ihminen ei ole juurikaan muuttunut - omasta rahasta luopuminen kirpaisee...Tästä on itsellänikin kuukauden takainen muistutus, kun sain parkkisakon, 40 euroa, unohdettuani parkkikiekon. Kummasti sakon maksu taas virkisti muistia!

 1600- luvulla sakkorangaistusta käytettiin lähes kaikenlaisiin rikoksiin tuomittaessa. Moni  tuomio myös muuttui lievemmäksi sakkorangaistukseksi. Jos kuolemaan määrätty jostain syystä selvisi kuolemanrangaistuksesta, hän joutui maksamaan 40 markan sakon. Usein tavallisista rikkomuksista selvisi maksamalla sakon, esimerkiksi puolen markan varastamisesta pääsi maksamalla...

 

   

Yllä: Kuva Sievistä muinoin  pellosta löytyneestä vanhasta rahasta.

Jos syytetyllä ei ollut varaa maksaa sakkoja, hänet määrättiin kujanjuoksuun tai raipparangaistukseen, naisten kohdalla vitsarangaistukseen.  Näistä rangaistusmuodoista myöhemmin lisää rangaistussarjakirjoitusten  täydentyessä:)

Vuonna  1694 kokkolalainen Antti Veteläinen tuomittiin salakapakan pidosta. Hän  oli pestannut palvelukseensa  kuusi irtolaista, jotka olivat tarjoilleet kapakassa olutta sekä lipeäkalaa (uff...).Antti tuomitiin maksamaan palkollisasetukseen vedoten  40 markkaa. Lisäksi pidettiin raskauttavana asiana, että hän oli antanut vieraidensa pelata korttia, mikä oli kiellettyä. (Tuosta kortinpeluusta omakohtainen muisto; se  lienee ollut entisaikoina todella syntistä, sillä vielä oma mummoni 1970-luvulla piilotteli pelikortteja vaatepinojen alle, ettei lapsenlapset niitä löytäisi käsiinsä. Samoin muistan, että paheksuttiin, kun kerran erehdyimme kaverin kanssa kaivamaan kortit esiin hautaisisista tulon jälkeen. Vuosi taisi olla niinkin paljon kuin 1977... )

Wiirilinna kertoo rangaistuksista Kokkolassa vuonna 1702 esimerkkinä kokkolalaisesta talonpojasta, joka oli metsällä liikkuessaan  todennut "linnut tosin ovat Jumalan luomia, mutta noista jäniksistä, "Hiien linnuista", en oikein tiedä.". Tätä lausumaa pidettiin karkeana herjauksena, josta olisi pahimmillaan voinut olla seurauksena kuolemanrangaistus! Oikeuden harkittua asiaa päädyttiin lopulta siihen, ettei hän ollut syyllinen noituuteen, vaan pääsi pälkähästä  viiden hopeataalarin sakolla. Kannattaa miettiä mitä suustansa lipsauttaa:)

Pyhäpäivänä suoritetut rikokset olivat erityisen vakavia. Kirjuri Martti Hinzig erehtyi heittämään  lumipallon sekä  käyttämään rumia haukkumasanoja ja rikkoi näin joulurauhaa. Tästä syystä hänet tuomittiin suuriin sakkoihin...

Eräs talonpoika Kokkolassa  oli tullut kirkkoon juopuneena ja vielä vilkuttanut silmää kirkossa olijoille. Lehterillä olleet ihmiset olivat jääneet hänen silmäniskuja seuraamaan ja  tulleet tarkkaamattomiksi. Myöhemmin talonpoikaa syytettiin tästä ja hän oli perin katuvainen  ja kertoi juoneensa kotona paloviinaa ainoastaan kolmen äyrin edestä. Kalliiksi tuli se juonti, sillä talonpoika tuomittiin  50 hopeatalarin sakkoihin ja lisäksi julkiseen kirkkorangaistukseen. Summa oli mittava, sillä samalla rahalla olisi saanut 20 tynnyriä rukiita...

1600-luvun ihmiset olivat mitä ilmeisemmin hyvin kiivaita ja kävivät herkästi käsiksi toisiinsa. Myös nimittely oli yleistä. Milloin nimitettiin toista hunsvontiksi, milloin ajokoiraksi tai jopa  peltokanaksi. Tällainen solvailu koettiin hyvin loukkaavana.  Pahoinpitelyistä aiheutuneet rangaistukset oli tarkasti määritelty. Tukistamisesta tai korvapuustista sai  sakkoa kuusi hopeamarkkaa, haavasta jopa 12. Jos pahoinpitelyn uhriksi sattui pormestari tai raatimies,  kasvoi sakkojen määrä korkeaksi.

Kuokkavieraat häissä 1700-luvulla olivat ankaran  Kokkolan pormestari Noreenin syynin alla. Noreen ilmoitti julistuksen avulla, että pidoissa  oli kutsuttujen vieraiden lisäksi niin piikoja, renkejä, kuin oppipoikia ja lapsiakin, jotka haittasivat palvelusta suorittavia ja kutsuttuja. Kuninkaallisen asetuksen perusteella jatkossa pitoihin tai  väkirikkaisiin kokouksiin luvatta saapuva olisi velvoitettu maksamaan sakkoa kuusi hopeatalaria. Isäntä joutui maksamaan sakkoa kaksinkertaisen määrän, mikäli  salli lastensa tai palvelijansa juosta  tällaisissa tilaisuuksissa. Maistraatti tahtoi langettaa alaikäisille rangaistukseksi sopivaa työtä joko paljaan taivaan alla tai lukittujen ovien takana.

Maistraatti  myös kielsi poikien omaksuman tavan käydä uimassa Suntissa Pitkänsillan lähellä. 15 vuotta täyttäneitä poikia uhattiin sakkorangaistuksilla, pikkupoikia sitä vastoin rangaistaisiin antamalla vitsaa. Lasten vanhempia kehotettiin valvomaan, ettei heidän lapsensa osallistuisi säädyllisyyttä loukkaavaan menettelyyn. Määräys sisältyi myös vuoden 1837 poliisijärjestykseen.

Yllä oleva kuva Kokkolan keskiaikapäiviltä 2013.

Ajan tapa oli, että ilkivaltaa tekevät esiintyivät usein naamioituneina. Heille tahdottiin langettaa nelinkertaiset sakot, jotka varattomilla voitiin muuttaa joko raippa- tai vitsarangaistuksiksi. Vuonna 1777 Antti Lindebäckin  hääjuhlissa saapui pihalle naamioituja miehiä, jotka eivät varoituksista huolimatta poistuneet. Niinpä sulhanen ampui laukauksen kohti miesjoukkoa ja luoti surmasi kauppias Petter Pelanderin. Raastuvanoikeus tuomitsi sulhasen kuolemanrangaistukseen, koska ei voitu toteennäyttää oikeata hätää ja syytä. Vaasan hovioikeus muutti rangaistuksen kuitenkin 100 hopeariksin sakoiksi.

LÄHTEET: 

Kokkolan kaupungin historia, osat 1-2. 1984, s.80-82, 170 sekä  297-298.

Kokkolan kaupungin historia, osa 3. 1970, s. 426.

Viljanen, H. Kuolemantuomiot ja niihin liittyvät hautapaikat  1600- ja 1700-luvun Suomessa. Proseminaariesitelmä. 2011. [https://kalmistopiiri.files.wordpress.com/2014/09/heidiviljanen_kuolemantuomiot_ja_niihin_liittyvc3a4t_hautapaikat.pdf] Luettu 28.2.2015.

Wiirilinna, A. Onko Kokkolassa poltettu noita? Rangaistukset ja rangaistuspaikat "vanhaan hyvään aikaan." [http://lib.kokkola.fi/wiirilinna/poltnoi.htm] Luettu 28.2.2015.

Kevätsää lämmittää, luonnon kaiken herättää...

Oolalaa, kevätihminen herää auringon paisteessa huterasti tolpilleen! Jos katupöly ei vähän tasoittaisi hurmostani, liitelisin kai jo pilvissä...

Terminen kevät kuulostaa sanana rumalta, mutta ajatuksena ihanalta. Ilmatieteenlaitoksen karttakäppyröiden mukaan nyt ollaan reippaanlaisesti etuajassa kevään suhteen..
.






























Viikko takaperin käytiin poistamassa mereltä talviverkot sen jään alta, mitä vielä oli jäljellä. Sula  vesi tuli esiin hetkessä. Tässä kuvaa Päiväniemestä Poroluotoon päin. Tuttu mies kelkkaili etäämpänä  vielä rannan tuntumassa -verkkoja poistamassa hänkin. Taitaa olla aivan aikaisimpia aikoja, kun jäät häipyvät...

Metsässäkin tuli pyhinä kuljeskeltua. Itse metsiköissä ei ollut paljonkaan lunta, mutta varjoisilta metsäautoteiltä sitä sentään vielä löytyi. Aivan huippua oli, että oli loistava hankikeli! Kävelimme umpihangessa ja se jaksoi kantaa meitä. Toista oli hirvillä, jotka olivat kulkeneet samaa reittiä.  Niiden sorkanpainanteet näkyivät syvällä  hangessa. Ihmettelin ensin, miksi ihmeessä hirvet ovat valinneet lumisen tien kulkureitikseen, mutta selvisipä sitten sekin. Lumen painosta lehtipuut olivat kumartuneet talven aikana ja nyt hirvien oli helppo napsia  oksienpäitä suihinsa. Näkyipä jänisiskin käyneen apajilla. Papanakasan jätti käyntikortiksi.

 

Eilen kävin Ruotsalon Konginkarissa. On  kiva haaveilla taas jo ajasta, milloin saa veneen vesille. Sielläkin näkyi kaunis, sininen merivesi etäämpää. Sellaista näkymää voisi tuijotella loputtomiin.

Kotikulmille ovat uljaat joutsenet jo saapuneet. Tiistaiaamuna  (10.3.-15) töihin körötellessä neljä ihanaista valkosiipeä lensi autoni yllä. Tämäkin on todella aikaisin. Paitsi että puolisoni näki joutsenia vielä päivää aikaisemmin eli 9.3...Olen pitänyt päiväkirjaa kevään tapahtumista useamman vuoden ajan. Aikaisin merkintäni joutsenista tähän saakka on  ollut  vuodelta 2012. Silloin näin joutsenen 21.3.

Pihamaata on kiva kierrellä ja kurkkia, mitä lumen alta paljastuu. Perennapenkissäni on vielä viimevuotiset lehdet suojaamassa uutta kasvustoa pakkaselta - ja näyttää siltä, että täytyy ne siinä vielä visusti pitääkin. Uutta vihreää nimittäin puskee jo kovaa kyytiä ja öisin on  kuitenkin pakkasta...

 

Kukkapenkin viereiseltä nurmelta paljastui myös, että lumen ja maan alla on ollut talvellakin elämää - koko pihapiiri täynnä myyrän kaivauksia:/ En muista koskaan aikaisemmin nähneeni pihassani moista. Kun taistelutanner kolmekymmenvuotisen sodan jäljiltä...

Ehkä kutkuttavinta tällä hetkellä on ajatus haravoimaan pääsemisestä! Vuosi takaperin lääkäri kielsi  moisen puuhastelun, kun käsi ei ollut ihan kunnossa, mutta nyt ei taida   estää mikään... Vuoden aikana kertyneet roskat, lehdet ja murskeenrippeet kun on saatu maltillisesti aurinkoisessa säässä rapsittua pihasta pois, niin ah autuasta:) Älköön kukaan uskaltako uhitella minulle mistään takatalvesta!