Kesä saapui Kokkolaan!

Kesäkuun alku on ollut suorastaan kammottavan kylmä Kokkolassa. Tänään on ensimmäinen päivä,kun lämpömittari taitaa päästä kurkistelemaan yli + 20 asteen.
Olen keikkunut kamera kaulassani harva se päivä, vaikka blogipäivityksiin asti en lomalaisena ole ennättänytkään.

Lisätäänpä tänään muutamia kuvia Kokkolan luonnon  tunnelmista parin viime viikon ajalta.

Kotini ympärillä on paljon peltoja. Kevään koittaessa  joutsenet saapuvat suurina laumoina pelloille. Tänä vuonna linnut viipyivät pelloilla erityisen myöhään. Niiden kaakatusta on kiva kuunnella ja seurailla niiden touhuja muutenkin. Joutsenet ovat viime vuosien aikana muuten lisääntyneet melkoisesti. Aivan kesyjä ne eivät ole.  Kun kävelee kylätietä pitkin ja joutsenet ovat pellolla, ne tuskin välittävät mitään.  Jos haluaa tehdä lähempää tuttavuutta, päästävät joutsenet ihmisen noin 10 metrin läheisyyteen. Sen jälkeen alkaa armoton kaakatus ja koko lauma lehahtaa lentoon...

Kaunista katsella tämän rauhoitetun kansallislintumme  askellusta ja siipien viuhunaa!

Olen vuosikausia harmitellut, ettei kylässämme ole minun asuinaikanani (=kohta 20 vuotta...) nähty ensimmäistäkään siiliä. Surkuttelin tätä eräänä päivänä taas naapurin isännälle. Ja kuinka ollakaan... Seuraavana päivänä isäntä soitti ja käski ottaa kameran mukaan...Siili oli keskellä päivää heidän pihassaan!

Eikä tässä vielä kaikki! Parin päivän päästä heräsin alkuyöstä ulkokoiriemme kovaan räksytykseen. Oli oikein pakko nousta sängystä kurkistelemaan, mille ne niin kiivaasti haukkuivat. Aamutakkini helmat heiluen kiiruhdin pihamaalle ja ennätin nähdä trampoliinin alla kyyristelevän siilin, joka tosin paineli kohti pusikkoa, kun näki minut .:)

Omilta alakouluvuosiltani muistan biologian kirjassa olleen otsikon "Tuomi kukkii, kun koulut loppuu." Siihen aikaan koulut loppuivat toukokuun viimeisinä päivinä, nykyään aina vasta kesäkuun ensimmäisenä lauantaina. Biologian kirjan otsikko pitää silti edelleen paikkansa -etenkin kun asun omaa synnyinseutuani hieman pohjoisempana.En koskaan lakkaa ihastelemasta tuomipuun kukintaa!

Merelläkin on tullut jo käytyä kalastelemassa. Veneemme läheisyydessä Konginkarissa on kovin kesäisen näköistä. Alkukesän luonnonvaraisiin kukkijoihin kuuluu suloinen rantakukkka.

Aaltojen loisketta rantaan ei kai ikinä kyllästy katselemaan.

Avomerellä on kiinnostavaa seurailla lintuja. Kalaverkkoja laskettaessa lokit antavat yleensä työrauhan, mutta kun verkkoja lähtee kokemaan, äityvät lokit härskeiksi ja suorastaan hyökkäilevät merestä nousevia kaloja kohti aterian toivossa.

Ilta-auringon kajo on jotain niin lumoavaa, ettei sitä osaa edes sanoin kuvata. Taivaanrantaan katsoessa voi aistia rahtusen äärettömyydestä...




Kun on iltaisin liikkeellä, saattaa kohdata monenlaisia otuksia. Tällä kertaa venesatamasta poistuessa orava keikisteli keskellä tietä.

 Lapsuuteni kesiin kuului pääskysten seurailu kotipihalla mummon kanssa. Kesän tiesi aina alkaneen, kun ensimmäiset pääskyset tirskuttelivat puhelinlangoilla. Taitavampaa ja nopeampaa lentäjää ei muuten ihan helposti löydä... Edelleenkin kesä-illan suurimpiin nautintoihin kuuluu pihassa toimettomana istuskeleminen ja pääskysten seuraaminen.:) KESÄ!