Kokkola Karleby Finland: Kälviän kirkon vaivaisukko

sunnuntai 10. marraskuuta 2013

Kälviän kirkon vaivaisukko

Kälviän kirkon vaivaisukko seioskelee Kälviän pääkadun reunustalla kauniin kellotapulin seinustalla

Vaivaisukon veisti kirkkoväärti Erkki Lassila vuonna 1820. Hän oli kuuluisaa Kälviän kirkkomestareiden sukua Vaivaisukon hinta oli 10 riikintaalaria ja 32 killinkiä.

Ukolla on yllään punainen, nilkkoihin asti yltävä takki. Päässään hänellä on musta lakki, rinnustassa pari nappia ja jalassa saappaat sekä vasemmassa kädessä keppi. Aiemmmin ukon takin väri oli vaaleanpunertava.

Rinnustassa on mustaläppäinen raha-aukko ja sen alapuolella kehotuslause "Joka köyhää armahtaa, se lainaa Herralle."

Kälviän kirkon vaivaisukko kerää edelleen rahaa Kälviän seurakunnan diakoniatyölle.

Vuosien vieriessä ukko on jostain syystä menettänyt sormensa...

Ukko seisoskelee tynnyriholvisen katoksen alla. Takissa on korkea pystykaulus, jota on koristeltu veistämällä.

LÄHTEET:Vaivaisukkojen paluu. Toim. O. Kantokorpi.2013.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kolmekymmentä viimeisimpää vuottani tekivät minusta sittenkin kokkolalaisen, vaikka alkujani Etelä-Pohjanmaalta olenkin ja kannan isoa palasta sitä leveämpää pohjalaisuutta aina mukanani. ..

Kaksikielisen perheen yksikielinen, mutta monimielinen äiti ja fammu.
Koulutukseltani olen erityisluokanopettaja, luokanopettaja ja lastentarhanopettaja. Sellainen tuhannen tuikkiva, hetkittäin jopa roihuava kansankynttilä, joka kirjuuttelee omaksi ilokseen entisestä, nykyisestä ja tulevasta Kokkolasta.

TÄMÄ EI OLE SIIS VIRALLINEN KOKKOLA-SIVU VAAN OMA HENKIREIKÄNI:)

Ote Kokkola opas-tekstistä vuodelta 1936

Matkailija, joka kirkkaana kesäisenä päivänä ensi kerran saapuu Kokkolaan, kohtaa kaupungin, joka verrattain vaatimattomasta ulkomuodostaan huolimatta miellyttää silmää erikoisuudellaan.

Kokonaiskuvassa on vielä entisten aikojen muistoja, huolimatta siitä, että kaupungin järjestely ilmeisesti on noudattanut nykyajan vaatimuksia. Kadut ovat enimmäkseen suoria, etenkin kaupungin vanhemmissa, keskiosissa, missä ne suunnilleen kulkevat pohjoisesta etelään ja idästä länteen, mutta kaikkialla kohoavat lehtevien puiden latvat, puistoja sekä käytäviä koristavat valkeavartiset koivut.

Kaupungin pääkadun, Isonkadun varrella on joitakin suurehkoja kivirakennuksia ja tämän keskuksen ympärille ryhmittyvät monet korttelit, joiden yksikerroksisilla puutaloilla on kullakin oma yksilöllinen viiva- ja värivaikutuksensa.

Siellä täällä näissä kaupunginosissa kohoaa isohkoja nykyaikaisesti rakennettuja julkisia ja asuinrakennuksia. Mutta monin paikoin vallitsee vielä viehkeä, idyllinen rauha pihamailla, missä vanhat puut varjostavat taloja.