Käpytikkaa kuikuilemassa

Jälleen luontojuttuja!

Syksyisen lenkkitieni varrella olen harva se päivä seuraillut käpytikan elämää. Ensinnäkin on aina jännittävää saapua samalle metsätielle, josta tietää harva se päivä linnun löytävänsä. Suurin jännitysmomentti onkin siinä, mistä päin sitkeä naputus kulloinkin  ilmaantuu... 

 

Käpytikka sinänsä on helppo tunnistettava ja myös Suomen yleisin tikka. Alla olevissa kuvissa huhkii urostikka, jonka erottaa naaraasta punainen täplä niskassa.

 

Jos mietit, eikö tikan päätä jomota moinen naputtelu, niin ehei! Tikan niska ja kallo ovat rakentuneet siten, että ne  muodostavat kokonaisuuden, joka vaimentaa iskuja ja estää aivojen iskeytymistä pääkopan seinämiin. Pääkallon huokoiset rakenteet puolestaan toimivat kuin kunnon iskunvaimentimet konsanaan. Lisäksi kun tikkaa seuraa, niin sen hakkausliike on edestakaista -pää ei tee silloin kiertoliikkeitä.

Niin kuin nimestä voi päätellä, syö käpytikka kävyistä siemeniä, etenkin talvisin.  Kävyn se osaa asetella puunrunkoon hakkaamaansa koloon pystyyn. Sitä on sitten helpompi naputella kävyn peitinsuomuja ruoaksi.

Kävelyreittini vanhoja puhelinpylväitä onkin hauska tapitella tarkemmin. Lähemmin tutkittuna joka ainoassa pylväässä on koloja ja vanhoja käpyjä! Eli alla olevassa kuvassan tikan paja! Kävyt se jälttää risaisiksi.

Tikka nimittäin jättää jo hakkaamansa kävyn paikoilleen koloon kiinni. Takaisin pajalleen palatessaan, sen täytyy taituroida aluksi uusi käpy koloon kiinni. Se  käy  kätevimmin niin, että tikka asettaa kävyn rungon ja itsensä väliin. Näin sen nokka jää vapaaksi ja se kykenee tipauttamaan vanhan kävyn maahan.

Olisi tietysti kaikin puolin kätevämpää tipauttaa ensin vanha käpy ennen uuden kävyn noutoa pois edestä, mutta ilmeisesti käpy on sille merkkinä vanhasta paikasta. Samoin  paikallaan pysynyt käpy on osoitus siitä, että käpylovi on hyvä ja käpy pysyy siinä napakasti.

Sinnikkältä duunilta näyttää...Mites se lastenlaulu menikään... "Tikin takin tikka hakkaa puuta nokallansa..." Näyttää uskomattomalta tuo sen jaloilla kiinni pitäminen - kaksi varvasta eteenpäin, kaksi taaksepäin, eli tikoilla on erityinen kiipimäjalka.

 

Alakuvassa puhelinpylvään vierustalla olevia  käpyjä... Käpytikan käsittelemät kävyt tunnistaa siitä, että ne ovat muodoltaan epäsäännöllisiä ja repaleisia. Tämänkin pajan juurella oli melko kasa jältättyjä   männyn- ja kuusenkäpyjä...

Aika ylvään näköinen heppu...Kuin  vuoren valloittanut. En tiedä, onko tämä tikan lempibiisi. Joka tapauksessa oodi välisoiton pianokuviolle -  ihan selvää tikan naputusta:)))

 

LÄHTEET: Ikkuna Suomen luontoon. Käpytikan ateria. [http://www.ikkunasuomenluontoon.fi/node/26660] Luettu 21.10.2013.

Umami. Tikkametsällä.[http://umami.fi/vapaa-aika/jyrki/tikkametsalla/] Luettu 21.10.2013.