Pieni Nokipoika Kokkolassa

Kiva ylläripylläri -postilaatikossa makeili arpajaisvoitto: kaupassa puolihuolimattomasti täytetty arvontakuponki antoi palkinnoksi lipun maanantai-illan  Pieni Nokipoika-oopperaan! Niinpä menoksi vesisadetta uhmaten...

 

 

Pieni Nokipoika-oopperan tekstin on alunperin tehnyt Benjamin Britten. Paikallisiin Kokkolan oloihin ja etenkin Kokkolan Vanhaan Kaupunkiin soveltuvaksi sitä on muokannut Ari-Pekka Lahti, joka myös vastasi ohjauksesta. Kosketuspintaa yleisöön löytyi, kun puheessa vilisi niin Suntti kuin paikalliset tehdasalueet  Talvivaaraa  tai Kälviää unohtamatta...

Oopperan puhekohtauksissa olikin vahva kotoinen  sävynsä, sillä kieli oli tyypillistä paikallista puhekieltä -osin myös Kokkolan ruotsin murretta eli Karleby språåtsia:).Yllättävän hyvin paikallinen murre taipuikin suomenkielisten esiintyjien suihin. Tietysti tekstistä saa enemmän irti, kun hallitsee toisenkin kotimaisen, mutta toisaalta  nämä kohtaukset olivat vahvasti tulkittuja, joten  sanoma tuskin jäi keneltäkään sen vuoksi tavoittamatta.

Aikuisten rooleissa nähtiin sopraanot  Heli Huuki, Annami Hylkilä ja  Karita Jungar, tenori Jouni Nikula, baritoni Hannu Ilmolahti sekä  teatterinjohtaja, näyttelijä Jarkko Lahti. Musiikillisesti osat olivat haasteellisia niin aikuisilla kuin lapsillakin. Silti kantavana teemana oopperassa oli tietynlainen kepeys ja humoristisuus, joka antoi mahdollisuuksia myös vähemmän oopperaa tunteville.

Kapellimestarina oopperassa toimi Erkki Lasonpalo. Hänellä oli kapellimestariksi  poikkeuksellinen rooli tässä oopperassa, sillä hän oli myös isohkossa  puheosuudessa näytännön ensimmäisellä jaksolla opastaen yleisöä laulamaan  ns. yhteisöoopperassa eli hoilottamaan mukana lasten lauluosuuksissa...

Ja kuten aina - haltioiduin taas orkesterista. Tällä kertaa kokoonpanossa oli  nuoria viulisteja, sellisti, pianisteja sekä minun aina kolahtava percussionisti:) Tunnen yleensä tällaisissa esityksissä oloni lähes jakomielitautiseksi, kun en  tiedä, keskittyisinkö  itse näytelmään vai soittajiin:/ Siksipä valitsinkin paikan näyttämön vasemmasta reunasta, josta pystyi seuraamaan soittajienkin työskentelyä läheltä...

Lavastus oli Markku Hernetkosken luomusta. Täytyy sanoa, että itse pidin vähäeleisestä, mutta kauniista lavastuksesta. Etenkin vanhan kaupungin maalaukset olivat hyvin aidon tuntuisia koivukujineen.



 Puvustus oli Henna Mustamon harteilla ja valosuunnittelun  hoiti Tobias Lönnqvist. Esityksessä oli mukana myös liuta kokkolalaisia lapsia. Lasten osuus  liki parituntisessa näytelmässä oli suuri ja vaati lavalla olleilta nuorimmilta alakoululaisilta paljon jaksamista. Muutama hellyyttävä haukotus lapsien olemuksessa ei haitannut,  pikemminkin teki  esityksestä ilmeikkään:)

Maanantain esityksessä iso Snellmann-sali ei ollut läheskään täynnä. Sen sijaan katsomossa oli ilahduttavan paljon pieniäkin  -alle kouluikäisiä -  katsojia, jotka hiiskumatta jaksoivat seurata  väliaikoineen koko session kitisemättä! Osansa lienee ollut lapsinäyttelijöillä ja sillä, että lapsiyleisö ohjattiin katsomossa   eturivin paikoille:)

Mielenkiintoisimpia kohtauksia näytöksessä ainakin katsojien ilmeistä päätellen oli esimerkiksi nokipoika Samin pelastautumisyritykset savupiipusta ja samaisen Samin pesu lavalla ihka aidolla vedellä:)

Tässä näyte lasten laulamasta yölaulusta. Itse pidin tästä laulusta sen kauniin melodian vuoksi eniten...




Esitys päättyi kiehtovaan patarummun pärinään ja esiintyjien pokkaamiseen useampaan kertaan lavalla.

Nokipoika- ooppera on nähtävissä Kokkolassa Snellmansalissa  3.-6.11. klo 19.00 sekä Pietarsaaressa Schauman-salissa 7.11. klo. 19.00 ja 9.11. klo. 12.00. Esityksiä on siis yhteensä 6 kappaletta.



LÄHTEET:West Coast Opera Kokkola. Kokkola Opera Festival 3.-10.11.2013. [http://www.kokkolaopera.com/] Luettu 3.11.2013.