lauantai 15. maaliskuuta 2014

Kälviän toinen kirkko

Kun Kälviän ensimmäinen kirkko kävi vuosien saatossa ahtaaksi ja huonokuntoiseksi, ryhdyttiin  uutta kirkkoa suunnittelemaan  1763. Uutta kirkkoa pidettiin hyödyllisenä siksikin, että  Kälviällä oli vielä runsaasti puuta laivanrakennuksesta ja tervanpoltosta huolimatta.

Seurakunta päätti talollisten äänestyksen jälkeen uudesta kirkosta ja lähetti hankkeesta tiedon tuomiokapitulille sekä maaherralle. Varsinaista  kirkonrakennuslupaa ei kuitenkaan pyydetty...1764 Kälviälle saapui tieto, että Turun tuomiokapituli vaati kirkon piirustuksia tarkastettavakseen. Maaherra puolestaan määräsi paikalle katselmuksen.

Jo ennen tätä Kälviän miehet olivat kuitenkin alkaneet toimiin. 1763 päätettiin uuden kirkon kivijalkakivien  sekä puutavaran ajamisesta kirkolle. Kukin isäntä oli velvoitettu tuomaan paikalle rakennustarvikkeita talonsa koon mukaan. Rakennustyöt päästiin aloittamaan heti toukokuussa 1764, kun vanha kirkko oli  purettu  vapunaattona!

Rakennustyötä johti kirkonrakentaja Jaakko Suonperä (1726-1797) ja jo syyskuussa 1764 kirkko oli lähes valmis! Kirkko vihittiin käyttöön Mikkelinpäivänä 1765 ja se sai nimekseen Pyhän Kolminaisuuden kirkko. Pastorina Kälviällä oli tällöin  Martin Peitzius.


Alapuolen kuva on alun perin Museoviraston historian kuva-arkistosta. Kirkon seutu on kuvattu vuonna 1896.


Click to view full size image

Tämä toinen kirkko oli ns. ristikirkko. Kirkon pituus ja leveys  olivat  noin 30 metriä.

Kirkko laudoitettiin  ulkoa  vasta vuonna 1769. Vaikka siihen muutoin oltiin tyytyväisiä, moitittiin kirkon pimeyttä. Toisinaan pimeys esti jopa virrenveisuun virsikirjasta. Kirkkoherra Elias Alcenius panikin toimeen ikkunaremontin, kun hänet oli valittu kirkkoherraksi.

Kirkon paanukatto oli hyvin jyrkkä. Kirkon harjalla komeili pallojalalla varustettu ja paanutettu  viiritanko, jolla oli korkeutta lähes 12 metriä.  Väriltään kirkko oli punaiseksi maalattu.

Kirkkomaalari Thomas Kiempe (1752-n. 1808) teki kirkkoon maalauksia seurakunnan lahjoitusvaroilla.  Suurin osa näistä  maalauksista tuhoutui kirkon purkamisen yhteydessä myöhemmin.

Tätä toista kirkkoa  kunnostettiin jonkin verran  1800-luvun puolivälissä.  Mitään isompaa remonttia kirkko ei ulkoasuunsa kuitenkaan saanut.


Alla oleva kuva on kopio Museoviraston hallussa olevasta valokuvasta. Kuvan kopio on tallessa  Kälviän kunnanarkistossa. Kuva on otettu vuonna 1896 ja siinä on Kälviän toinen kirkko.

Click to view full size image

 
1885 Kälviällä pidettiin rovastintarkastus, jossa  todettiin kirkon olevan huonokuntoinen.  Uutta kirkkoa laitettiin vireille vuodesta 1886 lähtien. Tällöin läänin arkkitehti Aminoff
teki virkamatkan Kälviän kirkkoon.  Kirkko ei ollut hänen mielestään kuitenkaan kovin huonokuntoinen.


Kirkkokokouksessa vuonna 1900 keskusteltiin  kirkon kunnosta tarkemmin.  Lauri Heikki Kuorikoski (1831-1906) toi kokoukseen  valmistamansa korjauspiirustukset ja niin päätettiin ryhtyä  seuraavana vuonna kirkon korjaamiseen.


Hanke tuli ongelmallisemmaksi, kun arkkitehti  Lars Sonck (1870-1956)  lupasikin laatia ilmaiseksi  kirkonkorjauspiirrokset... Lausunnossaan hän oli sitä mieltä, että kirkon  korjaus tulisi suorittaa niin vähin muutoksin kuin mahdollista. Tätä hän perusteli sillä, että kirkko sellaisenaan oli 1700-luvun pohjalaisten puukirkkojen  aito ja esikuvallinen edustaja.


Parin vuoden odottelun jälkeen Sonckin valmistuneisiin piirroksiin oltiin kuitenkin niin tyytymättömiä, että seurakuntalaiset valittivat Turun tuomiokapitulille, joka mitätöi kaikki korjauspiirustukset.  Niinpä pyydettiin uusia  suunnitelmia useammalta rakennusmestarilta, mutta niissäkin ilmeni puutteita.

Myöhemmin Lars Sonckia pidettiin kansallisromanttisen tyylin mestarina. Hänen taidonnäytteitään on esim.  Tampereen tuomiokirkko, Turun Mikaelin kirkko sekä Mikael Agricolan ja Kallion kirkot Helsingissä sekä Maarianhaminan  Pyhän Yrjön kirkko ja Kultaranta Naantalissa, Kordelinin siunauskappeli Raumalla sekä  Sibeliuksen Ainola Järvenpäässä...

Lopulta rakennusmestari Odert Vilho Renell velvoitettiin  laatimaan tilattujen piirustusten pohjalta vielä paremmat suunnitelmat, jotka hyväksyttiin kirkonkokouksessa 1904. Kirkon kunnostaminen päätettiin alkaa heti.

Talvella 1905 vanha kirkko tyhjennettiin ja osa irtaimistosta siirrettiin tapuliin, osa kirkonkylän kansakoululle. Siellä pidettiin myös jumalanpalveluksia korjausten aikana. Vaikka asiakirjoissa puhutaankin kirkon korjaamisesta, niin tosiasiassa  vanha kirkko purettiin kokonaisuudessaan alas ja tilalle rakennettiin uusi, kolmas kirkko!


Seurakunta sai virallisesti kuulla uuden kirkon olevan valmis 10.12.1905. Samassa yhteydessä paljastui myös, että arkkipiispa tiedusteli jyrkkäsävyisesti, kenen luvalla ensimmäinen  kirkko oli purettu...
Muinaistieteellinen toimikunta oli nimittäin ilmoittanut tuomiokapituliin luvattomasta purusta ja marraskuussa 1905 päivätyssä kirjeessä arkkipiispa Gustav Johansson  pahioitteli asiaa näin:

"- - - koska Kälviän seurakunnan vanha kirkko on revitty ilman että siitä oli asianmukaista tiedonantoa toimitettu Muinaistieteelliselle toimikunnalle, on Tuomiokapituli katsonut tarpeelliseksi tänne saada ilmoituksen siitä, kenen luvalla on ryhdytty mainitun kirkon repimiseen ja otteet niistä pöytäkirjoista - - -".

Toimikunta piti vanhaa kirkkoa erinomaisena esimerkkinä suomalaisesta 1700-luvun kansanomaisesta rakennustaiteesta ja arvosti Kiempen kirkkomaalauksia. Seurakuntalaiset puolestaan pitivät Kiempen maalauksia töherryksinä ja vanhaa kirkkoa  ränsistyneenä rakennuksena...

Seurakunta päätyi lahjoittamaan tämän jälkeen  Muinaistieteelliselle toimikunnalle sekä vanhan saarnatuolin, että ainoan talteen otetun Kiempen maalauksen vanhasta kirkosta. Maalaus oli alttaritaulu ja se oli tallella irrallisina   lautoina.  Nykyään vanha alttaritaulu  ja saarnatuoli ovat  nähtävillä Kansallismuseossa!

Tämä alla oleva kuva on kopioitu Museoviraston nettisivulta. Kuvan on ottanut Sari Lintula.  Kuvassa Alexandre Kouprianov konservoi Kansallismuseon luterilaisen kirkkosalin seinämaalausta, joka on juuri tämä Kälviän toisen kirkon alttaritaulu eli Thomas Kiempen maalaus vuodelta 1802!


Konservaattori konservoi Kansallismuseon luterilaisen kirkkosalin seinämaalausta. Kuva: Leena Tomanterä.



LÄHTEET:
Kälviän ja Ullavan kirja. Jaakko Suonperä toisen kirkon mestarina, s. 392-396.
 
Kälviän seuraunta. Kälviän kirkko. [http://www.kalvianseurakunta.fi/tilat/kirkko] Luettu 31.12.2013.
 
Wiirilinna. Maineikas kirkonrakentaja ja  rakennusmestari Jacob Rijfsuunnitteli Kälviän kellotapulin [ http://lib.kokkola.fi/wiirilinna/kellotapuli.htm] Luettu 31.12.2013.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti