sunnuntai 30. maaliskuuta 2014

Kansalaissodan muistomerkki Kokkolassa

Pitkäaikainen suunnitelmani käydä Kansalaissodan muistomerkillä toteutui lopultakin!


 
 Tehdasalueen  vierestä  erkani hiekkatiessä  risteys muutaman sadan  metrin päästä. Esiin tuli uusi opastekyltti. Tässä on myös virallinen pysäköintipaikka muistokivelle matkatessa.



Koska oli lumeton pakkaskeli, jatkoimme matkaa autolla kapenevaa metsätietä pitkin.
 Esiin tuli kyltti, jossa kerrottiin matkaa muistokivelle olevan 1,3 kilometriä.



 
Viimeiset  400 metriä oli käveltävä tasaista metsämaata. Jos olosuhteet olisivat olleet lumisemmat, olisi kävelymatkaa tullut vajaat pari kilometriä ampumaradan ja muistomerkin tienhaarasta jossa on virallinen parkkipaikka. ...

Lumettomaan aikaan autolla pääsee ns. kesäparkkiin 400 metrin päähän muistokivestä. Kesäparkin kohdalla tiessä on levennys, jossa auton pystyy kääntämään. Kylteistäkin huomaa, että tämä reitti käy myös patikointireitistä!



Suomen sisällissodan taustalla oli  I maailmansota, joka johti 1917 Venäjän keisarikunnan hajoamiseen sekä eri ryhmittymien väliseen valtataisteluun. Lokakuun vallankumouksessa nousivat valtaan bolševikit, joita johti Vladimir Iljitš Lenin. Tämän jälkeen Suomi julistautui 6.12.1917 itsenäiseksi. Suomessa ajauduttiin kuitenkin levottomuuksiin, jonka seurauksena muodostui kaksi osapuolta, jotka olivat molemmat varustautuneet aseistuksin. Kriisi kulminoitui 27.1.1918- 16.5.1918 välisenä aikana Suomen sisällissodaksi.


 
 
Sotaa käytiin hallituksen eli Suomen senaatin ja Suomen kansanvaltuuskunnan välillä. Hallituksen joukot saivat nimekseen valkoiset ja kansanvaltuuskunnan joukkoa kutsuttiin Suomen punaiseksi kaartiksi eli lyhemmin  nimellä punaiset.



Punaisia tuettiin Venäjän neuvostotasavallan toimesta ase- ja ammustoimituksin ja valkoisia puolestaan Saksan keisarikunnan järjestämällä sotilaskoulutuksella. Valkoisten rinnalla taisteli myös 2 pataljoonaa Saksan Itämerendivisioonasta sekä vapaaehtoinen Ruotsalainen prikaati.

Molempien osapuolten taholta syyllistyttiin julmuuksiin. Punaisia tai sellaisiksi epäiltyjä vangittiin kaiken kaikkiaan lähes 76000. Tähän lukuun mahtuu myös lapsia ja naisia. Yhteensä sisällissodassa menehtyi noin 37000 ihmistä, joista 75 prosenttia oli punaisia.




Sisällissodan julmuudet ulottuivat myös Kokkolaan. 29.1.1918 käytiin Kokkolassa taistelu, johon liittyi kaupungissa oleilleen venäläisen varuskunnan aseista riisuminen. Taisteluun osallistui valkoisten joukkoja  Kokkolasta sekä naapurikuntien suojeluskunnista.

Taistelun jälkeen venäläiset allekirjoittivat 30.1.1918 antautumissopimuksen, jonka kaupungin pormestari vahvisti sinetillään.

Samana päivänä valkoiset marssivat vastarintaa kohtaamatta kaupunkiin. Punakaartiin liittyneitä kokkolalaisia vangittiin ja heidät kerättiin ruotsinkieliselle lukiolle perustettuun vankileiriin jo ennen varsinaisia kahakkoja. Kokkolan leirillä oli vankeja lähes tuhat. Joillekin vangeille puollettiin vapauttamista, etenkin jos kotiseudun suojeluskunta puolsi sitä.

Sodan jatkuessa tuotiin  punaisia vankeja myös muualta Kokkolan vankileirille. Osa heistä teloitettiin , osa vietiin Tammisaareen vankileirille.



Kokkolassa teloitettujen määrä vaihtelee eri lähteissä. Esimerkiksi  seurakunnan pitämässä kuolleiden ja haudattujen luettelossa  mainitaan vuonna 1918 ainoastaan 3 teloitettua.

 Kokkolan  kaupungin historia, osa IV kertoo 1918 sisällissodan  kuolleista ja kadonneista tehdystä selvityksestä. Sen mukaan kaatuneita, ideologiselta vakaumukseltaan valkoisia, oli 11. Yhden valkoisen kohtalosta ei ole tietoa. Punaisista ketään ei laskettu kaatuneeksi, mutta 8 arvioidaan tulleen teloitetuksi, 5 joutuneen teloitettavaksi ja 1 kadonneen...

Kerrotaan, että iso osa teloitettavia oli muilta paikkakunnilta kotoisin, esimerkiksi 5  Harlun pitäjästä Karjalasta. Otaksutaan että tuntemattomien ihmisten teloituksista oli helpompi päättää...



Noin sadan metrin päässä kilometripylväästä 545 suoritettiin 47 vangitun punaisen  joukkoteloitus konsuli Rodenin johdolla. Vangit oli kuljetettu  junalla ampumapaikalle. Valkoiset ampuivat  vangit Norrmossenin alueella Kokkolan kaupungin eteläpuolella.

Uhrit peiteltiin ampumapaikalle noin 10 metrin pituiseen joukkohautaan.


Vuonna 1932 punaisen haudalla paljastettiin muistopatsas, ns. kansalaissodan muistokivi, Patsaan on valmistanut Taavetti Halonen mallin mukaan, jonka tekijä oli  Kustaa Hakala. Hakala ja Halonen olivat molemmat kaupungin suomenkielisen työväenyhdistyksen jäseniä.




Vasta 1960-luvun lopulla Kokkolan kirkkoherra Johannes Sillanpään aloitteesta punaiset vainajat siirrettiin ja uudelleenhaudattiin Marian hautausmaalle siunattuun multaan. Vaasan lääninhallitus myönsi kaupungille oikeuden siirtää 56 surmatun henkilön jäännökset Marian hautausmaalle 27.12.1967.

Kaarlelan  pitäjän historiassa kerrotaan, että paikalta siirrettiin 56  surmansa saaneen jäännökset. Näistä vainajista 23 oli Kokkolan kaupungin ja maalaiskunnan miehiä. Muut vainajat olivat muilta paikkakunnilta kotoisin olleita punaisia.  Kokkolan kaupungin historia, osa IV taas kertoo, että varmuudella hautojen avaamisen yhteydessä löytyi 46 vainajaa.

 Vakaumuksena puolesta kaatuneiden haudalle pystytettiin lisäksi muistomerkki.


Sisällissota päätyi valkoisten voittoon ja se on edelleen Suomen historian riitaisin tapahtuma. Sodan  vaikutukset ovat  vaikuttaneet pitkäkestoisesti suomalaisiin sekä suomalaiseen yhteiskuntaan.
 


LÄHTEET: Geogaching. Teloituspaikka v. 1918. [http://www.geocaching.com/geocache/GC4QQQY_teloituspaikka-v-1918-avrattningsplats-1918] Luettu 9.3.2014.

Kaarlelan pitäjän historia III. 2002. S. 570-571.

Kokkolan kaupungin historia, osa 4. 1994. S. 338-339.

Merestä noussut kaupunki. Punaisten kohtalo. [http://www3.kokkola.fi/historia/meresta_noussut_kaupunki/punkohta.htm] Luettu 9.3.2014.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti