Tämä blogijuttu tulee muutaman viikon takaa. Kiireisen ja tapahtumia täynnä olleen Kokkolan V keskiaikapäivän loppuhuipennuksena palasin keskiaikaisesta kirkkokonsertista kotiin klo. 21.15. Kotona ees ja taas käväistyäni sain siipan puhuttua ympäri ja lähtemään lopulta kanssani Ullavaan. Kyllä - matka Ullavaan syysillan pimeydessä klo. 21.30:)))...Silmiini nimittäin oli viikon varrella osunut pieni ilmoitus Maarit ja Sami Hurmerinnan ilmaiskonsertista Ullavalaisen kaupan pihalla! Tämä oli pakko kokea!
Maaritin musiikkiin liittyy tarina, kuten moneen muuhunkin minulle läheiseen musaan. Muistan Maaritin nostalgiset laulut omilta varhaisvuosiltani. En niille silloin sen kummemmin lämmennyt. Rakkauteni Maaritin musiikkiin juontaa juurensa 25 vuoden taakse. Opiskelin silloin ensimmäiseen ammattiini Jyväskylässä. Lastentarhanopen opintoihin kuului pakollisena joko kitaran tai pianon soitto. Heh, nuorena tein monta juttua alta riman. Sieltä mentiin, mistä aita oli matalin. Niinpä valitsin instrumentiksi tunneille laiskuuttani pianon, koska osasin sitä jo soittaa .
Mutta joskus onnistaakin, vaikka yrittää lusmuilla...Minulle sattui kaksi varsin lahjakasta musiikin opintojaan viimeistelevää soitonopea. Kun he oivalsivat, että osaan jo enemmän kuin alkeet, he pistivätkin minut todelliseen prässiin. Jouduin tekemään huomattavasti enemmän töitä kuin kurssikaverini, joka naureskeli, että yrittää soittaa kitaralla tunti toisensa perään "Piio piio piio, pikkuinen kananpoika", eikä siitä koskaan tule valmista...
Etenkin jäi mieleen se miespuolinen ope - taisi olla vakituisen openi sijainen, joka oikein nosti minut suosta. Ope oivalsi, että vapaa säestys onkin minun juttuni. En ollut tajunnut, että soitan harvinaisia, vaikeitakin sointuja ja kaiken maailman sointukäännöksiä, vaikka olin niitä muka joskus opiskellutkin. Soitin vain ajattelematta mitä soitin, koska soinnut kuulostivat korvaani siten ainoilta oikeilta... Eräällä tunnilla ope laittoi eteeni Maaritin nuotin "Ei vaadi paljon vaan kaiken." Ope kertoi, että Maarit on hänen lemppariartistinsa. Kohta oli minunkin. Hurahdin täysin tuohon kappaleeseen ja löysin samalla palasen itsestäni! Musiikin opiskelu tuntui lopultakin mielekkäältä...
Maarit ja Sami esiintyivät kaupan pihalla kuormurin lavalta. Taisi olla aika extreemiä soittaa viileässä illassa. Tiedän, kädet kohmeisena soittaminen on enemmän kuin haastavaa. Tiesin toki, että Sami Hurmerinta on melkoinen kitarataituri, mutta yllätys oli, että myös Maarit soitti koskettimia taiturimaisesti! Googlailun jälkeen selvisi, että molemmilla on taustallaan klassisen musiikin opintoja. Maaritin isoisä muuten oli italialainen ammattimuusikko...
Saimme kuulla paljon tuttuja biisejä.
Pariskunta osoittautui sangen empaattiseksi ja aidoksi, tavallisiksi ihmisiksi. Juuri sellaisia ovat mielestäni ne suurimmat taiturit! Osasivat todella ottaa yleisönsä. Maarit kertoi suurella lämmöllä rakkaudesta puolisoonsa. Myös perhe-elämän arvostus nousi juonnoissa esiin.
Aloitettiin Villiviinillä.
"Haravoin,kaivan, peitän ja kastelen.
Auringon valoa ootan ja rukoilen.
Iltakasteen tuoksua pihalla haistelen ja nuotion loimua mä katson..."
Miten niin tulikaan ystäväni mieleen, joka on epätoivoisesti koko kesän kylvänyt ja kastellut ja sitten jänikset tulivat ja söivät koko sadon -amppelimansikoista lähtien.:)
Uudempia biisejä edusti "Joidenkin kaa."
"Joidenkin kaa on samantien helppoa.
Miten se voi olla sellaista?
Vaikka ei ois tuntenut kauaakaan.
Tuntuu ihan niinkuin olis tuntenut jo vuosia.
Sillä joidenkin kaa on samantien helppoa.
Johtuuko se siitä, mitä heille voi sanoa?
Johtuuko se siitä, mitä voi jättää sanomatta?
Kun mä näin sut, sut tunsin yksintein.
Kun tapasin sut, mä sanoin itsellein:
Sun seurassa maailma, se näyttää niin kauniilta.
Sillä joidenkin kaa on samantien helppoa..."
Maarit kertoi olleensa täysin uskonsa menettänyt 19-vuotiaana. Luuli, ettei löydä unelmiensa miestä koskaan. Joskus olen lehdestä lukenut heidän love storynsä, se oli rakkautta ensi silmäyksellä. Tämän alustuksen jälkeen tuli "Laakson lilja, yksi niistä upeimmista. Voit kuunnella sen livenä alta:) Sori, innostuin itsekin ihan vähän :)))
Laakson lilja (1973)-nauttikaa!
Kuultiin monta muutakin hyvää biisiä. Lainaa vain-laulusta Maarit kertoi, että se konkretisoitui sekä hänelle että puolisolleen lähtemättömästi 23.8.-15 vietettyjen Janna-tyttären häissä.
"...Harhaan sua mä ohjaan, teet itse valinnat.
En tahdo tietäs kaventaa, kun nään sun kasvavan.
Sulta opin paljon ja riittää kun muistan sen.
Oi pienokainen, oot lainaa mulle hetken vain.
Lainaa vain, lainaa vain
Oi pienokainen, oot lainaa mulle hetken vain..."
Niin totta.
Kuultiinhan me se Jos tahdot tietää ja Jäätelökesäkin. Moni sitä odotti. Kitara erityisesti oli siinä upea!
Kun lapset kiirehtii kouluun
Posken rusketus häviää
Illat pimenee jouluun..."
Hetken jo luulin, että lempparibiisini jää tällä kertaa väliin. Vaan tulihan se taputusten jälkeen vielä loppuun! Täydellinen päätös hienolle konsertille! I-HA-NA!
"Ei rakkaus soita viuluaan
ei juota lemmenjuomaa
ei taivaan kuuta se anna
vaan enemmän
Eihän rakkaus yöstä voimaa saa
ei näytä paljasta pintaa
ei pöytään hunajaa kanna
vaan parempaa
Rakkaus on tuoksu vain
tai menneisyys
huokaus muistoille myös
Tulisena katsella toista vain silmiin
unisena olkaan joskus painaa pää...
Ei rakkaus laske aamujaan
ei katso miehen mittaa
ei toisen puolesta kuole
vaan enemmän
Sillä rakkaus pieneen ihmiseen
ei vaadi paljon vain kaiken
sen kaiken jos voisin antaa,
ei parempaa
Rakkaus on tuoksu vain
tai menneisyys
huokaus muistoille myös
rakastuneen sieluun se pelkoja heittää
lakastuneen tunteen joskus herättää
Ei rakkaus kiedo pumpuliin
ei laula iltoja tähtiin
ei vaadi paljon
vain kaiken."
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti