lauantai 19. syyskuuta 2015

Ratatosk Kokkolan keskiaikapäivillä

Ja vielä yksi päivitys liittyen jo menneisiin V keskiaikapäiviin. Lauantai-iltaan kaipasin kiireettömyyttä, kun olin koko päivän rientänyt Kokkolan V keskiaikapäivillä tapahtumasta toiseen. Kirkko edustaa minulle rauhoittumista, hiljentymistä, elämyksiä... Nautin suunnattomasti kirkkojen historiasta, runsaasta symboliikasta, maalauksista, valoista, akustiikasta...

Hieman vähälle mainostamiselle mielestäni jäi Ratatosk-yhtyeen kirkkokonsertti illan hämärässä. Väkeä olisi niin tasokkaaseen konserttiin voinut saapua enemmänkin. Tämä konsertti hyvitti edellispäivänä missaamani saman kokoonpanon konsertin Raatihuoneella. Tosin kirkkokonsertti soitettiin akustisesti.

 Konsertti alkoi klo 20.00 Kirkossa oli valaistuksena ainoastaan elävät tulet  kyntteliköissä sekä lampeteissa.  Upeaa! Kun tilaisuus alkoi, ulkona oli vielä valoisaa.  Tilaisuuden päättyessä oli jo hyvin hämärää. Kuvaus ilman salamaa ei konsertin loppupuolella onnistunut. Salaman käyttäminen olisi ehdottomasti särkenyt tunnelman.


Ratatosk on ruotsinkielinen kokonpano suoraan Pietarsaaresta. Kokoonpanossa soitta 3 naista ja 3 miestä. He soittavat keskiaikavaikutteista musiikkia. Kaikki musiikki ei suinkaan ole keskiajalta, mutta soitintyyli  sitä vastoin on. Samoin pukeutuminen ilmentää keskiaikaa ja elävöittää ryhmän yhtenäisyyttä. Tapahtuman juonto oli ruotsinkielinen.

Tilaisuuden alkaessa pistin huvittuneena merkille, että meitä oli useampi ihminen, jotka olimme kaikissa samoissa tilaisuuksissa päivän aikana.:)  Vähemmistö keskiaikapäivien yleisöstä osallistui kuitenkaan  näihin käymiini tapahtumiin. Heihin olisi ollut aika nastaa tutustua...


Yritin ynnäillä kirkon penkissä, mitä soittimia erotin kuulemani perusteella - en nähnyt paikaltani kuin puolet...Oletan tunnistaneeni rummut, kampiliiran, kontrabasson, akustisen kitaran, munniharpun , erilaisia puuhuiluja, nokkahuilun ja poikkihuilun, suhistusputken, polkuharmonin, akoko-kellon (tai jonkin vastaavan) ja ehkä myös tamburiinin...


Suurin osa esitetyistä kappaleista oli minulle ennalta tuntemattomia. Mukaa mahtui ainoastaan kaksi minulle tuttua. Toinen oli  Gammal fäbodpsalm från Dalarna (Suom. Vanha virsi Taalainmaalta), joka on yksi lemppareistani jo vuosien takaa. Olen  tainnut joskus esittääkin sen kirkossa yksinlauluna...'

Alimaisena videokooste tästä ihanaakin ihanammasta Ratatoskin esityksestä. Kylmiä väreitä meni läpi sitä kuunnellessa...

Toinen oli Konsta Jylhän "On viulu vaiennut", joka esitettiin miessoolona suomeksi. Sovitus oli mielenkiintoinen, eikä sitä olisi tunnistanut alkuperäiseksi ilman sanoja. Taustalla säesti rummut, huilut, basso ja taustalaulajana naisääni.

Kirkko pimeni loppua kohden. Oli tavattoman kaunista. Ei nähnyt lukea enää ohjelmalehtistäkään. Kynttilöistä, lampeteista ja pihavaloista hohtanut valo loisti upeasti saarnastuolin  ylle. Voisipa useammin nauttia tällaisesta valaistuksesta. Jokaisen  pitäisi saada se kokea!


Ja tässä se kylmien väreiden video:

video

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti