Vanhat kirkkomaalaukset Kokkolan keskiaikapäivillä, osa I

Kokkolan V keskiaikapäivillä oli siis teemana "käden taidot." Pistäydyin Kaarlelan kirkossa kuuntelemassa Raul Pohjosen esitelmää aiheesta "Kirkkotaide keskiajalla." Sitä olisi ollut kiva kuunnella pidempäänkin, sillä asiasta kertonut tiesi ihailtavan paljon ja hallitsi tiedon ilman muistilappusia! Pohjonen luennoi aiheesta vuorotellen sekä suomeksi että ruotsiksi. Väkeä kirkkoon oli saapunut uskomattoman paljon.

 

Oman  seutumme kirkkomaalausperinne poikkeaa aika lailla Varsinaissuomen  kivikirkkomaalauksista. Kivikirkot on ajallisesti koristeluiältään vanhempia kuin puukirkot, joita on maalailtu vasta 1600-luvulta alkaen.

Ainoastaan suurimmissa kaupungeissa, kuten Turussa, tiedetään olleen koulutettuja kirkkomaalareita. Koulutetut maalarit koettiin muutoinkin kalliiksi, koska heille täytyi maksaa sekä matkat kirkkoihin, ruokailu, asuminen että värit.

Saksalaisen Albetus Pictorin koulukuntansa kanssa  tiedetään tehneen paljon maalauksia etenkin Ruotsissa.

Suomalaisista kirkkomaalareista mainittakoon oululainen Michael (Mikael) Toppelius, joka teki useita kirkkomaalauksia Pohjanmaalla ja Pohjois-Savossa. Toppelius tunnetaan viimeisenä suurena kirkkomaalarina. Hän kuoli 1821. Toppelius oli  muuten kirjailija Sakari Topeliuksen isoisä! Myös Lars Gallenius maalasi kirkkomaalauksia - hänen töitään on esimerkiksi Tornion kirkossa. Alun perin sotilaana toiminut Emanuel Granberg oli tunnetuimmista ainoa täysin kouluttautumaton maalari.  

  

Kirkkomaalauksiin on osaltaan vaikuttanut Kustaa III aikana voimaan tullut määräys, ettei kirkkoja saanut koristella. No, pohjanmaalaiset eivät ihan tätä säntillisesti  noudattaneet...

Mistä sitten juontaa juurensa halu maalata taideteoksia kirkkoihin? Suomen papisto sai koulutuksensa pääasiassa Saksassa. Siellä heille aukeni mahdollisuus tutustua kirkkotaiteeseen ja tätä he halusivat tuoda mukanaan myös Pohjanmaalle. Papisto oli tietoinen, ettei rahvaalla ollut paljoakaan tuntemusta Raamatun asioista. Kirkkotaiteen tehtävänä nähtiin kertominen rahvaalle Raamatusta kuvin, koska kirkkokansa ei juurikaan ymmärtänyt kirkkokieltä, latinaa. Kirkko oli papiston mielestä kuin esitaivas.

Aateliset ja rikkaat porvarit lahjoittivat votiivimaalauksia kirkoille. Esimerkiksi Toppeliuksen tauluissa on näkyvillä taulujen lahjoittajien nimiä.

Varhaiset Saksassa painetut lentolehtiset olivat esikuvina kirkkomaalauksille samoin kuin myös kuvitetut Raamatut.

Vain Isokyrön kirkossa on säilynyt kaikki alkuperäiset maalaukset. Siellä 114 kuvan sarja kiertää kirkkoa. Isokyrön kirkossa voi sanoa olleen onni onnettomuudessa, sillä Isovihan aikana venäläiset käyttivät kirkkoa tallina, mutta maalaukset olivat peitettyinä. Näin ne säilyivät vihollisen käsien ulottumattomissa.

Nämä maalaukset peitettiin vuonna 1666 vanhentuneina. Vuonna 1885 ne löydettiin sattumalta, kun työmies iski lekalla seinään! Maalaukset kunnostettiin 1930-luvulla. Maalaukset tiedetään maalatun 1560-luvulla, mutta maalaajan henkilöllisyys ei ole tiedossa. Myös meidän Kaarlelan kirkossamme on jälkiä keskiaikaisista maalauksista. Näitä  jälkiä näkyy esim. alla olevan kuvan oikeassa reunassa kahtena tummentumana.  Tarkempaa tietoa niistä ei ole säilynyt.

Kirkkomaalauksissa käytettiin yleisimmin liitua, kalkkia ja värejä. Tekniikoita oli erilaisia. Joskus sammutettu kalkki saattoi  olla epäpuhdasta polttaen maalauksen pilalle.

Al secco-tekniikassa maalattiin kuivalle  kalkkipohjalle ja etuna oli,  että työtä pystyi tekemään pitkällä ajanjaksolla. Väreinä käytetään joko kalkkiveteen sekoitettuja maavärejä tai  metallipigmenttejä

Al fresco-tekniikalla toteutetuissa maalauksissa työ maalattiin vielä kostealle laastipinnalle. Se edellytti nopeaa ja kerralla valmiiksi tulevaa työskentelytapaa. Etuna on, että työstä tulee kestävä.

Suurille seinäpinnoille maalaaminen oli suhteellisen helppoa. Pohjonen näytti yleisölle, kuinka työ aloitettiin piirtämällä pakopiste.

Kaareville kattopinnoille  työn tekeminen on ongelmallisempaa. Apuna käytetään kanava - tai säkkikangasta. Kankaalle tehdään suurennos tulevasta työstä. Työ muotoillaan kattopinnalle, jonka jälkeen piirros hahmotellaan hiilikynällä. Osasinkohan  selittää oikein?

Kirkkomaalauksissa käytetään  tiettyjä tärkeitä symboleja. Tärkein elementti on vihkiristi. Vihkiristi on perinteisesti piirretty paikkaan, jossa  piispa on kirkkoa  vihkiessä kirkon seiniin pyhitetyllä öljyllä kastanut peukalolla ristinmerkkejä.  Suurissa kirkoissa  vihkiristejä on 12, koska apostoleitakin oli 12.

pienissä kirkoissa vihkiristejä on neljä kuten evankelistojakin. Pohjonen kertoo tehneensä maalaukset Kokkolan Yli-Sokojalla olevaan   yksityiseen, Suomen pienimpään kivikirkkoon. Sokojan kirkossa käytettiin maalauksissa läpikuultavaa väriä, jotta työn jälki näyttäisi mahdollisimman aidolta.

Kun maalaustyön kohteena oli tärkeä henkilö, hänet maalattiin yleensä tavanomaista suuremmaksi.

Kaarlelan kirkko on omistettu Pyhälle Katarinalle. Pyhä Katarina Aleksandrialainen oli ilmeisesti  Kaarlelan kirkon pyhimys. Tämän vuoksi Pohjonen tekee esitelmänsä lopuksi havainnollistaen maalauksen rungon Katarinasta.

Piirros tapahtuu vapain käsin. Ennen työn aloittamista tehtävä työ on kopioitu  ja suurennettu kopiointiliikkeessä  ja tämän jälkeen piirroshahmon ääriviivat on reiìtetty.

Pyhän Katarinan tunnuksina on kärrynpyörä ja miekka. Nämä juontavat juurensa Katarinan kuolemasta. Hänet tuomittiin ensi vankilaan sotilaiden käännyttämisestä kristinuskoon. Katarina ei luopunut uskostaan ja hänet oli määrä polttaa roviolla. Tuli ei kuitenkaan tarttunut Katarinaan, joten  hänet päätettiin surmata teilauspyörällä., joka kuitenkin pirstoutui palasiksi. Lopulta Katarina mestattiin  miekalla.

Vaikutuin Pohjosen asiantuntemuksesta sen verran paljon, että aion etsiä käsiini hänen kirjoittamansa kirjan.

 Kiitos hienosta ja mielenkiintoisesta luennosta! Alla vielä videolla näyte maalauksen hahmotelman tekemisestä.