Paulin kanssa Pihlajan alla

 Ystävän kanssa varattiin jo  viikkoja sitten liput Pauli Hanhiniemen sekä kokkolalaisten Vox Pihlajan , Gamlakarleby Hornorkesterin ja Ykspihlajan Työväensoittajien  yhteisesitykseen "Pihlajan alla." Ei tippaakaan liian aikaisin, sillä kaikki  neljä viikonlopun konserttia olivat lähempänä h-hetkeä loppuunmyytyjä.  

Tungos Ykspihlajan Toimitalon eteisaulassa oli perjantai-iltana melkoinen, kun ängimme itsemme sisään. Katsomokin pullisteli viimeistä paikkaa myöten. Lopun tilan täytti kupliva odotus. Olihan luvassa esiintyjiä lavan täydeltä.

Kokonaisuuden johdosta ja sovituksista vastasi jyväskyläläinen Esko Eirola. Soittajia kokoonpanossa oli peräti kolmisen kymmentä, laulajia vielä  sitäkin enemmän.

Illan sana oli ruutu. Muusikoilla kun näytti ensimmäisellä puoliajalla olevan Hanhiniemen tyylille uskollisesti mukailtuna ruutukuosia.

Konsertti alkoi orkesterien ja kuoron esityksellä Maailma on tyly. Ei ihan niitä tunnetuimpia kappaleita, mutta juontaa juurensa Hanhiniemen Kolmas nainen-ajoilta.

Heti alkupaloiksi saatiin kuulla niitä Hanhiniemen isoimpia biisejä, kuten "Äiti pojastaan pappia toivoi" ja "Tästä asti aikaa." Koska kyseessä oli  ensiesitys, saattoi selvästi vielä huomata, kuinka artisti etsi katseellaan varmistusta, milloin on soolo-osuuksien vuoro. Ihailtavasti kuitenkin onnistui, kun harjoituksia oli takana tosiaan vasta yksi ainut. Veikkaan, että ote paranee esitys esitykseltä!

  

Tällainen usean kokoonpanon massaesiintyminen vaatii jokaiselta yksiköltä oman kentän treenausta valmiiksi ennen kuin yhteisharjoituksiin saakka päästään. Orkesterien ja laulajien ensimmäiset yhteistreenit saatiin polkaistua käyntiin marraskuun lopulla. Hanhiniemi toi oman osuutensa ensimmäisiin harjoituksiin konserttia edeltävänä iltana. Mutta kaiken kaikkiaan tällainen prosessi on pitkä. Jo kesän korvilla sain korviini hiljaisia supatuksia  suunnitelmista allekirjoittaa diili Hanhiniemen kanssa.

"Pihlajan alla piilossa

satelliitin katseilta.

Pihlajan alta maailma

meitä löytäis ei...."

Tämä Hanhiniemen säveltämä "Ikävä" oli minulle ennestään tuntematon. Pidin laulun melodiasta. Myös sovitus oli kiva. Ja klarinettisoolo. Ja erityisesti lyömäsoittimet. Mikä olisikaan sopinut paremmin Pihlajaan:))) 

Muutoinkin esityksissä oli tarjolla useita soolo-osuuksia sekä laulaen että soittaen. Pidin myös kovasti jossakin lauluissa taustalla soineista kellopelin äänistä.

 

  

Koska kokoonpano oli massiivisen iso  lavalle, olisi pitänyt tajuta valloittaa katsomosta paikka keskikohdalta. Nyt emme päässeet juurikaan näkemään oikean reunan puolikasta esiintyjäkaartia.  Ystäväni kanssa muutoinkin  saavuimme saliin tungoksen takaa sen verran hilkulla, että saimme peräkkäiset paikat reunimmaisesta rivistä - toki onnekkaasti aika edestä.

Lauluja kuultiin kaikkiaan reilut 20. Omaan mieleen oli mm. laulu "Vanhanaikainen." No heh, en  tällä kertaa tehnyt konsertista ainuttakaan muistiinpanoa (ja kuvat sekä videotkin ovat poikkeuksellisesti ystäväni otoksia...), joten en enää muista minkä takia siitä pidin. Laulu ei ollut minulle kuitenkaan entuudestaan tuttu. Ilmeisestikin koko kokonaisuus miellytti:)))

Toinen suosikkini illan lauluista oi "Siipeen jos sain."  Kaunis melodia ja pidän myös laulun  sanoista. Myös kuoro oli siinä kiva.  Melankolia puree aina...

"...sinä mahdoitko tuntea koskaan
sitä sellaista ikävää
joka lähtevän laukussa painaa
mitä tuntee se joka jää..."

Hanhiniemen ulkoasu on hellyyttävän nuhruinen. En tiedä onko se ollenkaan oikea sana kuvaamaan, mutta tarkoitan sympaatisen nallekarhumaista olemusta, jossa on ripaus taiteilijamaista boheemiutta. Hyvin empaatinen, tavallinen ja aito kaveri. Osasi ottaa myös yleisönsä lavalla.

Orkesterin nuorimmat pääsivät stagelle haastattelemaan illan artistia. Haastattelu oli kiva lisä illan kulkuun. Hanhiniemi kertoi haastattelijoille koulutodistuksessaan komeilevan kympit sekä kuviksesta että musiikista, mutta matikasta vain nelosen. Siksi hän perusteli liikuntanumeronsa  (7) olevan ihan kohtuullisen hyvä.

 

Lopun raivoisien aplodien jälkeen saatiin Hanhiniemi taustajoukkoineen lavalle vielä kaksi kertaa. Jälkimmäinen esitys oli ex tempore -esitys, sillä Hanhiniemi luikautti suustaan, eikö voitaisi päättää samalla millä orkesteri aloittikin, eli "Maailma on tyly"-biisillä. Tähän illan kapellimestari sutkautti, että vain, jos Hanhiniemikin lähtee lauluun mukaan. Niinpä saimme kuulla  illan kruunuksi railakkaan "Maailma on tyly", jossa Hanhniemi jakoi  soolo-osuudet Kai Ruotsalan kanssa. Aivan olisi luullut, että tätä oli tällaisenaan  treenattu, wau:) Tässä pääsi hyvin esille sekä kuoro, soittimet että solistit! Vox Pihlajan "Maailma tyly on"-lauseet kuulostivat mielessäni kuin revontulien ilottelulta.  Vitsit, omassa mielessäni olisin yhdistänyt tähän vielä vaikka beatboxauksen:)

 

Kiitos taas erilaisesta konserttielämyksestä!

LÄHTEET: KP24.fi. YTS, Voxpihlaja, GHO ja Pauli Hanhiniemi yhteiskonsertissa tammikuussa. [http://www.kp24.fi/uutiset/teemat/1480/402433/YTS-Voxpihlaja-GHO-ja-Pauli-Hanhiniemi-yhteiskonsertissa-tammikuussa] Luettu 16.1.2016.