Tällä kertaa kävelen jonkin matkaa Päiväjärven taakse. Sinne ei mene autotietä, vaan samoilen seuralaiseni kanssa hieman etäämpää. Järven reunat kun ovat osin melko soiset kulkea. Ilta-aurinko lankeaa kauniisti järven helmaan.
Järven takana on maastossa korkeampi kohta ja se on hyvää metsämaata. Kävelen etäämmäs järvestä. Joku on pitänyt nuotiota kaatuneen kelon vieressä.
Puiden lomasta näen ylöspäin kohoavan kivirinteen. Kartassa paikalla on nimi "Kaihilabacken." Kivikko tunnetaan kyläläisten keskuudessa nimellä "pirun perunamaa." Suomessa on tällaisia samantyylisiä kivikkoja melko paljon. Yleisesti niistä käytetään nimitystä "pirunpelto." Nimi perustuu vanhaan uskomukseen, jonka mukaisesti piru on viskellyt kivet sijoilleen.
Kiviröykkiöt kertovat pohjolan historiasta ja jääkaudesta. 18000 vuotta sitten täällä oli hyvin kylmää ja jopa kolmen kilometrin paksuinen jäätikkö peitti alleen koko Skandinavian sekä myös Suomen alueet. Jäätikkö ulottui Pohjois-Saksaan ja Englannin pohjoisrajoille asti. Eniten näitä kivikkoisia jääkauden jälkiä on Pohjois-Suomessa.
Kivipellossa ei ole lainkaan kasvillisuutta. Kivikon ympärillä kasvaa lähinnä kuusikkoa. Entisaikoina ihmiset olivat hyvin taikauskoisia. He eivät tietenkään voineet käsittää, miten kiviröykkiöt olivat muodostuneet. Ihmiset uskoivat pirun tekevän asiat vastoin Jumalan tahtoa. Siksi pirun uskottiin valinneen jopa pelloikseen louhikoita savimaiden sijaan. Louhikoissa kasvoi hädin tuskin jäkälää kivien päällä.
Nämä jääkauden aikaiset kivimuodostelmat ovat ns. muinaisrantamuodostelmia, jotka osoittavat luonnossa vanhan rannan korkeutta. Maankohoamisen myötä Suomen pinta-ala on kasvanut. Tiedetään, että yli puolet Suomesta on jäätikön vetäytymisen jälkeen ollut merenpohjaa.
Silloisella rannalla ollut maa-aines on huuhtoutunut veden kanssa. Aallot ovat pirunpellon kohdalla huuhtoneet rannalle lohkareisia kiviä. Veden ihmeellinen voima on aikojen saatossa hionut kiviä pyöreämmiksi. Hienompi kiviaines on huuhtoutunut veden mukana pois, jolloin vain suurimmat kivet ovat jääneet rannan tuntumaan.
Karuudessa aika vaikuttavan näköistä, ettenkin kun alue eroaa niin paljon aivan vieressä olevasta seudusta. Kiviröykkiö loppuu yhtä äkisti kuin alkaakin.
Lähiseuduillakin näitä kivikkoja on useampia - esimerkiksi Saarijärven mäellä. Matkaa näiden kahden pirunpellon välillä on n. 800 metriä.
Naavoittunut kelo sopii kuin hattu päähän tähän maisemaan:)
Nuorten luonto. Pirunpelto ja muita jääkauden jälkiä. [http://nuortenluonto.fi/pirunpelto-ja-muita-jaakauden-jalkia/] Luettu 5.6.2017.
Yle.fi. Opettajalle. Jääkauden jälkiä. [https://yle.fi/aihe/artikkeli/2004/12/07/jaakauden-jalkia] Luettu 5.6.2017.
Wikipedia. Pirunpelto. [https://fi.wikipedia.org/wiki/Pirunpelto] Luettu 5.6.2017.
Hei,
VastaaPoistaValitettavasti pitkospuiden loppumisten jälkeen laavulta ei pääse järkevää reittiä pitkin pirun perunamaalle. Mitenkäs tänne pirunpellolle pitäisi päästä? Suota pitkin on vaikea kulkea tähän määränpäähän.
Terveisin,
J-P
Joo, sitä kautta en kyllä itsekään lähtisi..:)Silloin kun itse viimeksi kävin, menin järven 8-tien puoleisesta päästä suhteellisen hyväkuntoinen kulkuväylä, koska PÄiväjärven takaa oli silloin hakattu metsää. Eli kulku oli ns. "Haraveijin" metsäautotietä pitkin....Tie lähtee 8-tieltä, muutama sata metriä samalla puolella tietä Ruotsalon risteyksestä kaupunkiin päin. Ja siinä ennen Päiväjärveä käännyttiin oikealle ja kuljettiin metsänpohjaa jonkin matkaa. Oli aika vaivaton reitti silloin, mutta nyt en ole käynyt katsomassa, missä kunnossa maasto
VastaaPoistaon.