keskiviikko 7. kesäkuuta 2017

Pirun perunamaa

Tällä kertaa kävelen jonkin matkaa  Päiväjärven taakse. Sinne ei mene  autotietä, vaan samoilen seuralaiseni kanssa hieman etäämpää. Järven reunat kun ovat osin melko soiset kulkea. Ilta-aurinko lankeaa kauniisti järven helmaan. 


Järven takana on maastossa korkeampi kohta ja se on hyvää metsämaata. Kävelen etäämmäs järvestä. Joku on pitänyt nuotiota kaatuneen kelon vieressä.



Puiden lomasta näen ylöspäin kohoavan kivirinteen. Kartassa paikalla on nimi "Kaihilabacken." Kivikko tunnetaan kyläläisten keskuudessa nimellä "pirun perunamaa." Suomessa on tällaisia samantyylisiä kivikkoja melko paljon. Yleisesti niistä käytetään nimitystä "pirunpelto." Nimi perustuu vanhaan uskomukseen, jonka mukaisesti piru on viskellyt kivet sijoilleen.


Kiviröykkiöt kertovat pohjolan historiasta ja jääkaudesta.  18000 vuotta sitten täällä oli hyvin kylmää ja  jopa kolmen kilometrin paksuinen jäätikkö peitti alleen koko Skandinavian sekä myös Suomen alueet. Jäätikkö ulottui Pohjois-Saksaan ja Englannin pohjoisrajoille asti. Eniten näitä kivikkoisia jääkauden jälkiä on Pohjois-Suomessa.

Kivipellossa ei ole lainkaan kasvillisuutta. Kivikon ympärillä kasvaa lähinnä kuusikkoa. Entisaikoina ihmiset olivat hyvin taikauskoisia. He eivät tietenkään voineet  käsittää, miten kiviröykkiöt olivat muodostuneet. Ihmiset uskoivat pirun tekevän asiat vastoin Jumalan tahtoa. Siksi pirun uskottiin  valinneen jopa pelloikseen louhikoita  savimaiden sijaan.  Louhikoissa kasvoi hädin tuskin jäkälää kivien päällä.

Joidenkin tarujen mukaan piru puolestaan on suutuksissaan paiskonut kiviä pelloille ja kivikasat ovat siitä syystä muodostuneet.


Nämä jääkauden aikaiset kivimuodostelmat ovat ns. muinaisrantamuodostelmia, jotka osoittavat luonnossa vanhan rannan korkeutta. Maankohoamisen myötä Suomen pinta-ala on kasvanut. Tiedetään, että yli puolet Suomesta on   jäätikön vetäytymisen  jälkeen ollut merenpohjaa.


Silloisella rannalla ollut maa-aines on huuhtoutunut veden kanssa. Aallot ovat pirunpellon kohdalla huuhtoneet rannalle lohkareisia kiviä. Veden ihmeellinen voima on aikojen saatossa hionut kiviä pyöreämmiksi. Hienompi  kiviaines  on huuhtoutunut veden mukana pois, jolloin vain suurimmat kivet ovat jääneet rannan tuntumaan.



Karuudessa aika vaikuttavan näköistä, ettenkin kun alue eroaa niin paljon aivan vieressä olevasta seudusta. Kiviröykkiö loppuu yhtä äkisti kuin alkaakin.

Lähiseuduillakin näitä  kivikkoja on useampia - esimerkiksi Saarijärven mäellä. Matkaa näiden kahden pirunpellon  välillä on n. 800 metriä. 






Naavoittunut kelo sopii kuin hattu päähän tähän maisemaan:)


LÄHTEET:

Nuorten luonto. Pirunpelto ja muita jääkauden jälkiä. [http://nuortenluonto.fi/pirunpelto-ja-muita-jaakauden-jalkia/] Luettu 5.6.2017. 

Yle.fi. Opettajalle. Jääkauden jälkiä. [https://yle.fi/aihe/artikkeli/2004/12/07/jaakauden-jalkia] Luettu 5.6.2017.

Wikipedia. Pirunpelto. [https://fi.wikipedia.org/wiki/Pirunpelto] Luettu 5.6.2017.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti