keskiviikko 21. kesäkuuta 2017

Polttaa kesäkatu...

"Polttaa kesäkatu miestä
kosteaa höyryä nousee tiestä
polttaa asfaltti ja tiili
hengityksen täyttää pölyn sekä hiili
autojen pakokaasuhuumaa
kadulla on kuumaa
kadulla on kuumaa..."

-suom. sanat J.W. Vainio-

Keväään korvilla jo fiilstelin, kun luin netistä, että valtatie 8:ta  päällystetään kesäkuun alkupuoliskolla juhannukseen saakka. Jep, jep, tietysti on hienoa saada uutta, sileää kadunpintaa, mutta minulla läikähtää jo muutoinkin  sydämessä, kun puhutaan tietöistä.

Varmaan tosi harva tietää, että nuorena likkana olin töissä monen monta, pitkää paahtavaa kesää  - ehkä seitsemän (? ) (ja yhden kokonaisen talvenkin) Tielaitoksella. Tai silloin se taisi olla vielä Tie - ja Vesirakennuslaitos. Tein pääasiassa reissuhommmia ruotsinkielisissä paikoissa...Purmo, Edsevö, Lappfors...Se oli myös ensikosketukseni ruotsinkieleen. Toimin mittaushommissa tienpohjia tehdessä sekä murskaamolla ylösottajana, kuormien vastaanottajana ja  vähäsen liikenteenohjaajanakin, mutta myös asfalttiporukoiden rinnalla tuli jokusen kerran hämmennettyä  liikennettä...

Siksipä aina, kun jossain kohtaan asfalttityömaan, koen jonkin ihmeellisen takauman menneisyyteen. Elän paljon aistieni avulla. Monet tärkeät asiat tallennan mieleeni erilaisina hajuina ja tuoksuina.   Asfalttti on yksi niistä. 



Voisin katsella kauan asfaltointia. Musta päällyste valuu levityskoneesta. Lapiomies heilauttaa lanaansa  150-asteisessa asfalttimassassa. Kuorma-autot peruuttavat. Liikenteen kanssa täytyy olla tarkkana. Perämies tarkkailee levityskoneessa kuljettajan mukana   asfalttimassan leveyttä ja paksuutta. Kolamies tasoittaa ohjeistuksen mukaan asfaltin reunoja. Jyrämies tasoittaa täryjyrällä uutta pintaa. Me autoilijat ajamme tässä vaiheessa sitä viereistä kaistaa. Jyrän valsseille valutetaan vettä säiliöistä, jotta valssit eivät tarttuisi kiinni asfalttimassaan. Joka kerta, kun katson liikenteenohjaajien työtä, katson sillä silmällä, etttä missä he käyvät vessa-asioilla. Muistan nimittäin oman nuoruuden piiitkät työvuorot (joskus jopa 16-tuntiset)  ja aakeen laakeet pellot....Välillä juoksin pellonreunaan ja toivoin, ettei kovin moni nähnyt...:)


Jollakulla saattaa tulla aika pitkäksi odotellessa, kun vain toinen kaista on käytössä. Minulla ei. Ehei. Toivon aina, että olisin eka auto, joka joutuu pysähtymään liikenteenohjaajan perään. Siitä on niin oivallista seurailla päällystystyötä. Yleensä veivaan myös ikkunan autosta auki ja nuuhkin asfaltin tuoksun valtaamaa ilmaa...


Päällystysurakan  Kokkolan keskustasta kohti pohjoista Riipankangasta pitäisi olla valmis juhannuksesen mennessä. Aika hyvin aikataulussa ollaan pysytty, sillä jäljellä on enää levikkeitä ja reunoja ja liittymiä päällystämättä. 8-tiellä kun on niin huisisti  liikennettä, niin päällystysyrakkaa on toteutettu yöaikaan. Kesäyö ja kuuma asfaltti, ymmm....

Nyt on ihanaa päästellä sileää baanaa. Vielä tosin ajoratamerkinnät puuttuvat, joten huolellisuutta juhannuksen liikenteeseen!


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti