Elokuun hämärtyvä ilta Kokkolan venetsialaisviikonloppuna kietoi ylleen jotain uutta veden, valon ja tulen juhlaan. Suntin varren toinen puoli oli täpötäynnä uteliaita ja odottavia katselijoita vauvasta vaariin. Kaupunginpuoleinen alue Suntin rannasta oli suljettu.
Olen viime aikoina viehättynyt Suntinvarresta useaan otteeseen. Ruman ankanpoikasen rannoista on kehkeytymässä sadun uljas joutsen! Väriltään "vähän" onnettoman värinen Suntti ei olekaan enää kaupunkimme häpeäpilkku, vaan uusin matkailuvalttimme!
Monikymmenpäisen esiintyjäjoukon voimin Suntin keskellä olevaan Esko saareen oli loihdittu poikkitaiteellinen esitys, jossa osansa saivat niin musiikki, liike, kuin valotaidekin. Teos mahdutti itsensä aina torin kalahallilta Anders Chydeniuskadun laidalle.
Teos sai ideansa pyrotekniikan ammattilaisen, Suomen Ilotulituksen pääpyroteknikon, Sami Saaren visiosta ja hulvattomasta ideasta tehdä pyrotekniikan avulla jotain ennenkokematonta. Kuin onnenkantamoisena ideasta kehkeytyi yhteisprojeksti, joka hyväksyttiin Suomi 100-juhlavuoden ohjelmaan ja sai näin taloudellista tukea esityksen järjestämiseen.
Suntin ranta oli valjastettu monenlaisilla efekteillä. Tuliveistoksia syttyi siellä ja täällä pitkin vajaan tunnin mittaista esitystä. Vene, ankkuri, tykki, kirkko...Tuliveistokset olivat saaneet näyttäviä muotoja ja niiden valaiseminen pyrotekniikan avulla oli uskomatoman kaunista ja näyttävää. Illan tummuessa esitys oli kerrassaan oikealla hetkellä toteutettu.
Veden, valon ja tulen juhla. Hmmm. Niitä kaikkea oli tarjolla hyvin tässä esityksessä. Minua jopa huvitti, kun kesken esityksen alkoi vesisade, joka kasteli katsojakunnan. Tämähän on myös veden juhlaa - tällä kertaa sadepisaratkin riehakoituivat vesileikkiin mukaan!:) Viisaimmat olivat varautuneet sateenvarjoin, minä sitävastoin kärvistelin märissä vaatteissa...
Jokaisella tuliveistoksella oli oma tarinansa kerrotavanaan. Ne ilmensivät kaupunkimme historiaa, kulttuuria ja ihmisiä. Tarina sai kuitenkin muodostua aika vapasti katsojan omassa mielessä, sanoja ei paljoa ollut. Taustalla soi harmonikka, jota soitti Teemu Haapaniemi. Myös musiikki oli hänen omaansa.
Valitettavasti minulla oli mukana vain kännykkäkamera, mikä osoittautui vesikelissä onnettomaksi. En myöskään saanut kuvia ihmismassan takaa esiintymislavalta Eskon saaren kupeesta ja sankimman sateen aikana jouduin jättämän kuvauksen, kun kännyn näyttö lähes lainehti...
Soiton ja tulen ohessa tapahtui teoksessa koko ajan. Keskeisessä osassa oli myös liike, jota meille tarjoiltiin Kokkolan Jymyn avittamana. Harmonikan lisäksi esitykseen mahtui pari rumpua ja Kokkolan lauluveikot gregoriaanisen laulun kera yhtenäisyyttä luovissa mustissa kaavuissaan. Niin, eikä tietenkään voi olla mainitsematta Marianne Tunkkarin yllättävää esiintymistä italiankielisen oopperan kantajattarena nosturin harjalta korkeukseista. Juuri kun laulu pääsi ilmoille, toi se mukanaan sateenkin...
Tuliteokseeen on valahtanut noin 80 litraa polttonesteitä. Teokset olivat upeita ja kukin niistä paloi ja valaisi riittävän kauan. Onneksi oli sopivan tyyni ilma, ettei savupatsaat tuppautuneet yleisöä liian liki. Jokunen tykin jysähdys tuli melko voimalla ja vierestäni poistuikin muutama perhe pikkulapsien itkun säikäyttämänä. Ainakin itse tunsin jopa liekkien lämmön joka kerta, kun isompi valomeri nousi ilmoille. Hyvin suunniteltu esitys, sillä teostahan ei oltu mitenkään voitu etukäteen harjoitella. Silti kokonaisuus toimi.
Silmiähivelevän kaunista, kun katsoo kuvista, kuinka värimaailma eli eri väriskaaloissa!
LÄHTEET:
KP24 uutiset. Illuminata on ennennäkemätön spektaakkeli. [https://kp24.fi/uutiset/516776/illuminata-on-ennennakematon-spektaakkeli] Luettu 26.8.2017.
Suomi 100 Finland. Taide ja kulttuuri.Illuminata. [http://suomifinland100.fi/project/illuminata/] Luettu 26.8.2017.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti