Kesä säilötty!

Alkaa olla lomakesä ohi. Koulussa olen ollut jo pari päivää valmisteluhommissa ja maanantaina saapuvat sitten oppilaatkin. Kiva aloittaa uusi lukuvuosi. Ihana, ihana, ihana palata töihin ja saada kunnon päivärytmi ja vipinää päiviin!

Vaikkei kesä kuuma ole ollutkaan, minulla on ollut hyvä kesä. Edellisen kesän vastapainona kesä, johon ei ole mahtunut isoja harmeja. Voiko parempaa edes toivoa. Reissuunkin päästiin tänä vuonna useamman kerran - viime vuonnahan ei päästy juuri kotipihaa pidemmälle...


Yllä: Kroatian Tucepi ja Adrianmeri. 

Kroatia -  kaunis, puhdas maa. Lomalla lämpöä riitti yli + 30 koko ajan, joten tukalaa kuumuuttakin tuli annos. Keräilin rannalta kauniita, sileäksi hioutuneita kiviä ja  hankin myös isoja, upeita simpukoita.  Asettelin  niitä  eilen luokkani ikkunalaudalle. Kiva katsoa, kuka oppilaista biongaa ne ekana:)

Omalla autolla fiilisteltiin  pitkin Norjaa. Ajoimme hurjat 3000 km. Pidän norjalaisista. Pidän myös heidän kauniista maastaan. 


Yllä: Näkymä Norjassa Preikestolenin päältä vuonoon.

Loppukesän must- juttuihin kuuluu tietysti muikun pyynti. Oli varmasti kesän aurinkoisin päivä, kun viimeksi muikkuverkot laskimme ja seuraavana aamuna lähdimme niitä kokemaan. Useampi sata muikkua oli käynyt verkkoihin. Kalaa oli sen  verran paljon, että katsoimme parhaaksi nostella verkot veneen pohjalle kaloineen päivineen. Ajoimme sitten Poroluodon rantamille ja ankkuroimme veneemme useiksi tunneiksi. Siippa irrotti kalat verkoista ja minä perkasin ne saman tien. 

Loman lopuksi ajelutin vanhempia äitini synnyinseudulla. Sinne on sen verran matkaa, ettei ole tullut käytyä moneen vuoteen. Sukulaisia on elossa siellä enää harmillisen vähän. Muutoinkin pieni maaseutukylä on lähes autoitunut. Ensin lähti kyläkoulu, sitten kauppa. Nuori polvi häipyi jo 70-luvulla Ruotsiin. Kylässä asuvista suurin osa on vanhuksia. Reissu oli tärkeä vanhemmilleni ja itsekin halusin nähdä seudun, joka lapsuudessani oli minulle kovin rakas.

Yllä: Äidinäitini lapsuuskoti. Isovanhempiani en valitettavasti  koskaan tavannut, mutta  onneksi suku on pitänyt upean maalaistalon hyvässä kunnossa ja  vaalinut suvun vanhoja aarteita huolella. 

Pääsin myös fiilistelemään entiselle kesämökillemme. Vanhempani möivät sen jo kauan sitten pois. Tähän paikkaan yhdistän nuoruuden kesäni. Aivan parasta olivat onkireissut saunan lämpeämistä odotellessa sekä radion kuuntelu siipan kanssa öisin kesäöitä valvoessa:. Pekka Saurin hulvatonta yöradiota kuunnellessa vierähti yö jos toinenkin. :))) Menin kuulkaas muuten myös  kihloihin liki 30 v sitten taustalla näkyvän lammen  rannalla,..

Mutta on tässä ihan konkreettisestikin säilötty kesää tulevaa talvea varten. Vanhempani ovat aina olleet kovia keräämään marjoja. Nyt he eivät enää itse  voi marjoja poimia, mutta säilömisestä ei ole silti  luovuttu.  Tänä vuonna marjojen kanssa puuhastelu vain on tapahtunut myöhemmin kuin tavallisesti kylmän kesän vuoksi. 

Äidin mansikkamehua parempaa en tiedä. Joskus yritin tehdä sitä itsekin, mutta ei se samalta maistunut. Niinpä nykyään ostan marjat ja kannan ne suosista vanhemmilleni. Olen panostanut enemmän tähän valmistamisprosessin alustamiseen, sillä huolehdin vanhemmilleni kaiken asiaan liittyvään mehumaijasta, pulloista ja sokereista lähtien. Todellista ulkoistamista.

Ensin marjat mehumaijaan, sokeria vähän kyytipojaksi. 

Ihana hetki se, kun pian ensimmäiset mehunorot  tirisevät ämpäriin...

Valmis mehu sitten kattilaan ja taas sokeria. Tällä kertaa reippaanlaisesti.

Äiti on tarkka säilömiensä marjojen  säilymisen suhteen. Mehuun mukaan Atamonia ja lasipullot kuumennetaan aina uunissa. Hyvin säilyy sitten mehut!

Tämä on se  yksi kesän kuningashetkistä, kun kuljetan valmiit mehupullot omaan pieneen  kellariini. Kuulostaa varmaan hassulta, mutta minulla on valtava tunneside noihin mehupulloihin. Tähän asti pulloissa on ollut aina etiketti, jonka isäni on kirjoittanut.  Se on ollut traditio niin kauan kuin muistan. Tämä kesä oli ensimmäinen, kun hän ei enää siihen kyennyt. Äiti kertoi "mutta teippirullasta halusi vielä itse leikata palat valmiiksi." No -  aavistin tämän jo vuosia sitten ja varauduin. Niinpä olen tallettanut muistikirjaani isän etikettejä eri vuosilta. Ei uskoisi kuinka paljon tunnetta voi muutamaan maalarinteipinpalaan mahtua!