Maria Åkerblomin toiminta ja åkerblomilaisuus Kokkolassa

Maria Åkerblom - tuo nimi herättää vielä nykyihmisissäkin jännää kohahdusta, Maria (1898-1981) oli eräs Suomen rikoshistorian erikoisimmista ja ristiriitaisimmista tyypeistä. Åkerblom tuli alun perin tunnetuksi unissasaarnaajana.

(Ida) Maria syntyi 14.9.1898 Snappertunassa ja hän oli lähtöisin köyhästä mäkitupalaisperheestä. Hänen äidin suvun puolella tiedetään olleen "sielullisia sairauksia." Myös vanhempien uskonnolliset näkemykset olivat keskenään vahvassa ristiriidassa.

Jo lapsena Maria oleskeli varakkaissa perheissä jonkinlaisena kasvattilapsena ja palvelijattarena sekä enonsa luona, jossa pääsi tekemisiin myös hevosten kanssa. Hänen oleskelunsa kaatui usein konfliteihin. Naapurusto ja talonväki totesivat myöhemmin olleensa tekemisissä erittäin häijyn ja valheellisen ihmisen kanssa. On myös kerrottu, että Maria oli hyvin voimakastahtoinen sekä huomionhakuinen.

Merkittävimmäksi palveluspaikaksi Marialle muodostui Erik Liljestrandin koti, jossa Maria toimi puolen vuoden ajan navettapiikana. Perheen Bertha-tytär antoi Marialle opetusta ja Maria on kuvaillut kasvattiaikaansa näin lämpöisesti: "Se oli ihaninta aikaa mitä elämässäni on ollut. En unohda koskaan miten rouva Liljestrand sanoi: lapseni, tai: pikku-tyttöni - vaikka minä en ollutkaan hänen lapsensa."

Pian Maria kuitenkin sairastui ja oli pakotettu palaamaan kotimökkiinsä. Äitinsä luuli jo hänen kuolevan ja kutsui sairasvuoteen ääreen naapureita. Marian kerrotaan vaipuneen horrokseen 22.2.1917 ja pitäneen tässä yhteydessä ensimmäisen unissasaarnansa. Saarnoja seurasi monena iltana peräkkäin ja Maria vietiin myös Helsinkiin samana vuonna perheineen ja palvelijoineen. saarnaamaan tuttavaperheen asuntoon.

Marian saarnoihin sisältyi profetoimista. Marian kerrotaan puhuneen suuresta ajasta, jolloin suuret joukot kantavat punaisia lippuja ja merkkejä, ja ilmassa on kuulia - ikään kuin rakeita sataisi, ja on vaikeaa ostaa ruokaa.

Marian ensimmäiset julkiset esiintymiset olivat Helsingin seudulla. Erääseen tilaisuuteen tuli vaimonsa mukana myös metsänhoitaja Eino Wartiovaara, joka aluksi suhtautui ilmiöön hyvin kielteisesti. Mutta kävikin niin, että Eino joutui Marian saarnojen lumoihin ja tilaisuuksia pidettiin pian myös hänen kodissaan. Maria sai horroksessa ollessan tiedon korkeammilta voimilta , että hänen tuli muuttaa Wartiovaaran kotiin ja perheen tuli ottaa hänet kasvattilapsekseen. Ja näin myös tapahtui. Tietysti kasvatti-isä hankki Marialle myös 100 000 markkaa maksaneen anglo-arabialaisen hevosen, koska Maria kertoi saaneensa käskyn ylhäältä.

Alussa Maria oli papiston suosiossa ja sai luvan saarnata kirkoissa. Kuulijoita saapui pitkienkin matkojen takaa, eivätkä kaikki mahtuneet sisälle tiloihin. Åkerblom teki puhuessaan käsillään aaltomaisia liikkeitä ja hänen äänensä kuului olleen kaunis ja sanansa liikuttavia. Åkerblom saarnasi useissa kaupungeissa mutta siinä missä Uudenmaan papit suhtautuivat Mariaan myötäillen, vastustivat Kokkolan maaseurakunnan ja Teerijärven papit häntä jyrkästi. Siksi Maria alkoikin saarnata kirkkoa ja sen pappeja vastaan, kääntyi sisäänpäin ja radikalisoitui. Kokkolan maaseurakunnan kirkkoherra piti Mariaa suurimpana uskonnollisena skandaalina, johon oli törmännyt...

Mutta miten Maria sitten liittyy Kokkolaan? Kaarlelan seudun Nuorten Kristillinen Yhdistys kutsui hänet 1918 kuukausiksi Kokkolan seudulle. Jo seuraavana vuonna Maria palasi tänne perheineen ja palvelijoineen. Koko Wartiovaaran perhe muutti Marian mukana Kokkolaan. Maria esiintyi ympäristön ruotsinkielisissä seurakunnissa ja Hakalahden rukoushuoneella. Sanan kuulijoita oli paljon. Maria jätti vähitellen sängyn saarnatilaisuuksistaan pois ja esiintyi yleisön edessä vaipuen välillä horrokseen taaksepäin kaatuen niin, että parin miehen täytyi olla hänen avustajanaan. Puheet lienevät olleet vaikuttavia, sillä ne saattoivat kestää 2-3 tuntiakin. Kerrotaan, että kuulijat saattoivat menettää jopa ajantajunsa.

Marian tiedetään saarnanneen Kaarlelan kirkossa saarnastuolista ainakin kerran. Mutta pian kirkkoesiintyminen kiellettiin häneltä ja hän siirtyi Hakalahden rukoushuoneelle.

Nuori Maria pukeutui nilkkaan saakka pitkään leninkiin ja hän kulki pitkät hiukset auki hulmuten. Kokkolalaisille oli tuttu näky nähdä Maria ratsastamassa naisten satulassa valkoinen hame hulmuten tukka auki. Myöhemmin hänen kerrotaan ratsastaneen oikeassa ratsastuspuvussa ja saappaissa anglo-arabialaisella hevosellaan. Jos Mariaa ei väistänyt, saattoi hän kylmän viileästi sivaltaa edessä olevaa ratsupiiskallaan.

Etenkin kokkolanseudun ruotsinkieleiset hurmaantuivat Mariaan. Siippa kertoi, että myös hänen sukulaisistaan suurin osa haksahti mukaan Marian kelkkaan. Osa suvusta - siipan isoäidin serkkuja - muuttikin tilanteen kärjistyttyä Kokkolassa Marian mukana myöhemmin pääkaupunkiseudulle ja sinne kuuluvat jääneen,. Siippa hieman ylpeänä muistaa aina mainita, että "Uppi", hänen isänäidin isä oli sukuhaarassaan ainoita, joka jääräpäisesti kieltäytyi kääntymästä Marian oppeihin...

                        

Yllä: kansikuva Gustav Björkstrandin kirjasta: Maria Åkerblom. Elämän ja kuoleman lähettiläs

Pian alettiin rakentaa omaa taloa - johon hirret luonnollisesti saatiin lahjoituksina kannattajien metsistä, mutta jostakin syystä ne hakattiin sieltä öisin... Talosta tuli kaupungin keskustaan valmistuttuaan 2-kerroksinen rakennus, joka sisälsi 19 huonetta. Paikkakuntalaiset antoivat sille nimen Marian palatsi tai Tervapalatsi, koska sen seinät aluksi tervattiin. Hengellinen liike sai nimekseen åkerblomilaisuus. 

Mutta sitten alkoivat ongelmat. Mariaa syytettiin erään 14-vuotiaan tallipojan pahoinpitelystä sekä takaa-ajajien ampumisesta. Åkerblomilaiset jäsenet tietysti todistivat Marian syyttömyyttä.

            

Yllä: Kokkola-lehdessä 3.1.1920 ollut artikkeli tallipojan pahoinpitelystä otsikolla "Kiihkouskonnollista kidutuskasvatusta." Lehtijuttu päättyy lauseeseen "Sietäisi nämä paljon pahennusta aikaansaaneet uskonkiihkoilijat jo passittaa täältä omille kotipuolilleen vaikkapa kruunun kyydillä, elleivät muuten lähde."

Myös maamme luterilaisen kirkon ylin johto kiinnitti vuonna 1919 tarkastusmatkallaan huomiota lahkon toimintaan. Marian kerrotaan kuunnelleen arkkipiispa Gustav Johanssonin nuhteet kirkon etupenkissä kannattajineen istuen. Johansson totesi Marialle, että niin nuoren naisen oli sopimatonta johtaa yöllisiä kokouksia, joihin enimmäkseen kokoontui nuoria miehiä. Tilaisuuden jälkeen arkkipiispalla oli pitkä kahdenkeskinen keskustelu Marian kanssa.

Mariasta kehiteltiin myös laulunräpsyjä, kuten:

"Maria Åkerblommi, se vasta oli veikeä mummi, kun se Kokkolan putkasta loikki, niin Hämehessä tie meni poikki."

tai:

"Oottakos kuulunna kummia, tuota Maaria Ookerblummia

Kun on narrattu vanhoja akkoja ja varastettu kangaspakkoja..."

ja:

"Se Maria Åkerblommi

se oli vasta veikeä mummi
kun se poliisia narraili
ja voi voi kun se harhaili.

Se Kokkolan putkasta luikki
mutta Helsingissä tie meni poikki.

Toivolassa tavattiin
siellä kiinni napattiin,
mutta Maria se lauleli vaan:
Kyllä kyllä tässä selvitään
hissun kissun keino keksitään
vuosi pari lusitaan
sitten taasen karataan
kyllä tästä selvitään."

Myös Wartiovaarojen perhe-elämä kiepsahti kaaokseen. Eikä mikään ihme, kun perheen kasvattitytär vaati päästä mm. nukkumaan vanhempiensa kanssa samaan makuuhuoneeseen Rouva Wartiovaara pakeni lopulta palatsista ja yritti saada miehensä holhouksen alaiseksi, koska mies törsäsi perheen rahat Mariaan. Hanke ei kuitenkaan onnistunut ja rouva palasi takaisin kotiinsa ilmeisesti taloudellisista syistä. Kotiin, jossa viettikin seuraavat seitsemän vuotta ankarasti vartioituna saamatta tavata edes lapsiaan. Rouva Wartiovaara onnistuni pakenemaan rakennuksesta lopulta vasta vuonna 1927, kun tilanne oli jo ohi ja rouvan hermot riekaleina.

Marian toiminta oli hyvin suunniteltua. Hän oli jakanut kannattajansa salaseurojen tapaan sisäkkäisiin piireihin. Uloimmissa piireissä olevat saattoivat vain hitaasti, askel kerrallaan, edetä sisempiin piireihin. Sisärenkaassa oli ainoastaan noin kymmenen jäsentä, jotka tottelivat Mariaa sokeasti ja olivat valalla vannoen, kuolemankin uhalla sitoutuneet olemaan mitään ilmaisematta.

Maria sai sopan aikaiseksi myös kotikylässäni - täällä Korpilahdenkylässä. Maria oli syksyllä 1922 ajanut hevosellaan Räbbin talon luota Korpilahdentielle mukanaan kaksi isoa koiraa. Hevosellaan Korpilahdennevan elopellolta pois ajellut Frans Honga otti maasta muutamia kiviä, jotta voisi hätistellä koirat loitommalle hevosestaan, joka pelkäsi jo ennentään koiria tultuaan aikaisemmin koiran puremaksi. Kävikin niin, että toinen koirista juoksi hevosen perään ja Honga heitti koiraa kivellä. Maria kimmastui tästä ja lähti takaa-ajoon. Hevoskärryt kiilasicvat vuoronperään toisiaan, mutta suurempaa vahinkoa ei sattunut. Sitten Maria pysähtyi ja hetken kuluttua ampui pistoolillaan Hongaa. Honga ei asiasta meteliä nostanut,mutta nimismies Weneliukselle lähetettiin asiasta nimetön kirje, jossa kauhisteltiin, ettei sovi pyssyn kanssa tiellä kulkea ja että asia on selvitettävä,. Asiasta tuli oikeusjuttu, jossa Marian hankkimat kaksikymmentä todistajaa vannoivatkin Hångan ampuneen Mariaa!




Valheella on kuitenkin lyhyet jäljet. Ilmeni nimittäin, että todistajat eivät olleetkaan olleet tapahtumahetkellä Korpilahdessa marjoja poimimassa, kuten väittivät, vaan kymmenien kilometrien päässä paikalta,. Niinpä asia muuttuikin oikeudenkäynniksi väärästä valasta. Marian henkinen painostus todistajia kohtaan on ollut ilmeisen kovaa, sillä painostaessaan palvelusväkeä ja todistajiaan, Maria tuli pahoinpidelleeksi Anna-nimisen palvelustyttönsä.

Oikeusjuttua väärästä valasta jatkettiin vielä seuraavana vuonna. Marian todistajat häipyivät kuitenkin vähin äänin Kokkolasta. Oikeuden päätöksellä väärään valaan syyllisiä tuomittiin vankeuteen, mutta päähenkilöt olivat jo kaukana Kokkolasta. Kokkolasta lähti kaikkiaan 220 henkilöä pakomatkalle. Heidän kerrotaan mennessään muuttaneen maatilojaan rahaksi, koska lahko tarvitsi rahaa...Esimerkiksi Helsingin Seurasaarentien varrella oleva Toivola hankittiin näillä rahoilla.

Kokkolan raastupaan tuotu asia sai suuren oikeusjutun piirteitä, sillä vankeja tuotiin paikalle Vaasan lääninvankilasta. Kokkolan asemalla oli vastassa ylväästi lahkolaisten torvisoittokunta. Aamuisin, kun syytettyjä kuljetettiin käräjäpaikalle, oli paikalla tervehdyksensä tuomassa taas torvisoittokunta ja kulkue kantaen taulua, jossa oli teksti:

"Rakastamme toisiamme. Jumala on rakkaus."

Lahkolaiset selittivät oikeudenkäyntejä siten, että tässä maailmassa oli aina Herran omia ahdistettu ja vainottu ja että niin tapahtui nytkin.

Marian vaikeudet jatkuivat: Helsingissä hänet vangittiin myymälävarkauksista syytettynä, mutta toimitettiin pian "raivohulluna" Kammion mielisairaalaan. Hän pakeni sieltä ja onnistui piileskelemään puoli vuotta Toivolassa. Toivolan kerrotaan olleen täynnä piilopaikkoja.

Tapahtumat saivat aina vain hurjempia piirteitä. Oikeusjutussa ollutta syyttäjää, nimismies Weneliusta ammuttiin Kokkolassa ja hän loukkaantui hengenvaarallisesti. Tästä tapahtumasta on tulossa erillinen blogijuttu...

Metsänhoitaja Wartiovaara pidätettin ja tuotiin Kokkolaan vangittuna lopulta vuonna 1927. Myös Maria oli tarkoitus tuoda paikalle pääsyytettynä. Maria kuitenkin hyppäsi aamuhämärissä häntä kuljettaneen junan vessan ikkunasta lumiseen metsään! Marian kerrotaan olleen pakkasaamussa ohuissa sukissa ja ilman päällysvaatteita. Eräs metsänvartija löysi Marian vasta illan pimetessä kuuseen piiloutuneena.

Maria onnistui pakenemaan vielä toistamiseen, kun oikeudenkäynti pitkittyi. Silloin Maria karkasi raatihuoneen kellarin sellistä pienestä ikkunasta Toivolan huvilaan.

Yllä: Villa Toivola. Kuva lainattu täältä.

Vuonna 1927 Maria ja Eino Wartiovaara lopulta tuomittiin yllytyksestä murhaan ja väärään valaan viideksitoista vuodeksi kuritushuoneeseen. Vaasan Hovioikeus alensi Wartiovaaran tuomion 12 vuoteen ja Marian 13 vuoteen. Vankilasta vapautuessaaan Marian edellytettiin lupaavan, ettei hän enää harjoita julkista uskonnollista toimintaa. Kun tuomio oli kärsitty, Maria palasi Meilahteen villa Toivolaan, jossa hän harrasti koirankasvatusta ja ryhtyi kauppiaaksi parkettiliikkeeseen . Ei tosin hirmuisesti yllätä tieto, että parkettiliikkeen Maria otti kieroin konstein haltuunsa kannattajiltaan. Kerrotaan Marian pitäneen myös sikatarhaa. Maria antoi ulospäin itsestään menestyvän kuvan tuomioiden jälkeen, mutta tosiasiassa Maria käytti alkoholia ja huumeita.

Kun Åkerblom ja Wartiovaara istuivat tuomioitaan, tapahtui Helsinkiin muuttaneiden kannattajien keskuudessa murros. Suurin osa heistä sanoutui julkisesti irti toiminnasta ja johtajistaan vuonna 1933. Kannattajat liittyivät Helsingin ruotsinkielisiin seurakuntiin ja toimivat jälkeläisineen niissä aktiivisesti.

Marialla kerrotaan olleen myös valtava vaikutus eläimiin. Hänellä oli kennel, jonka Tanskandogit olivat hyvin koulutettuja. Maine kiiri ja kun Korkeasaaren eläintarhassa jäi orvoiksi kaksi leijonaa, ne sijoitetiin Marialle. Leijoinat kasvoivat Marian hoivissa, kunnes toinen niistä puolustautui luullessaan, että sivullinen uhkaa Mariaa. Leijonat tapettiin ja Maria täytätti leijonat ja säilytti niitä kotonaan...

                                   

Maria Åkeblom kuoli 25.2.1981 ja hänet on haudattu Honkanummen hautausmaalle Vantaalle. Marian kuoleman jälkeen Toivolan huvila muutettiin asuinhuoneistoja sisältäväksi pienkerrostaloksi.

LÄHTEET:

Kokkola.fi. Unissasaarnaaja Maria Åkerblom. [http://www.kokkola.fi/meresta_noussut_kaupunki/itsenaisyyden_aika/itsenaisyyden_ajan_alkutaival/unissasaarnaaja_maria_akerblom/fi_FI/unissasaarnaaja_maria_akerblom/] Luettu 10.7.2017.

Kokkola.fi. Åkerblomilaisuus - 1920-luvun lahkoliike Kokkolan seudulla IV. keskipohjanmaa 7.4.1968. [http://www.kokkola.fi/palvelut/kirjasto/kotiseutuaineisto/wiirilinna/fi_FI/akerblomilaisuus4/] Luettu 11.7.2017.

Kokkola.fi. Åkerblomilaisuus - 1920-luvun lahkoliike Kokkolan seudulla V. Keskipohjanmaa 12.4.1968. [http://www.kokkola.fi/palvelut/kirjasto/kotiseutuaineisto/wiirilinna/fi_FI/akerblomilaisuus5/] Luettu 11.7.2017.

Kokkola.fi. Mikä nainen oli Maria Åkerblom? [http://www.kokkola.fi/palvelut/kirjasto/kotiseutuaineisto/wiirilinna/fi_FI/mika-nainen-oli-maria-akerblom/] Luettu 1.6.2017.

Kokkolan kaupunki. Wiirilinna. Åkerblomilaisuus - 1920-luvun lahkoliike Kokkolan seudulla II. Keskipohjanmaa 18.3.1968. [http://www.kokkola.fi/palvelut/kirjasto/kotiseutuaineisto/wiirilinna/fi_FI/akerblomilaisuus2/] Luettu 10.7.2017.

Loffe.net. Maria åkerblomin valtakunta. [http://www.loffe.net/maria-erblom-mainmenu-68/1353-maria-erblomin-valtakunta] Luettu 10.7.2017.

Rauhan tervehdys. Seurakuntalehti. Naisia herätysliikkeiden johdossa. Maria Åkerblom - jyrkkä julistaja. [http://www.rauhantervehdys.fi/cgi-bin/linnea.pl?document=00011313] Luettu 10.7.2017.

Studio 55.fi. Tämä suomalaisnainen ei pelännyt - otti kotiinsa asumaan kaksi leijonaa! [https://www.studio55.fi/tastapuhutaan/article/tama-suomalaisnainen-ei-pelannyt-otti-kotiinsa-asumaan-kaksi-leijonaa/127308] Luettu 10.7.2017.

Wikipedia. Maria Åkerblom. [https://fi.wikipedia.org/wiki/Maria_%C3%85kerblom] Luettu 10.7.2017.

Yle . Elävä arkisto. Rikostarinoita historiasta: Unisaarnaaja. [http://yle.fi/aihe/artikkeli/2009/03/04/rikostarinoita-historiasta-unisaarnaaja] Luettu 1.6.2017.