Hyvin kiireisenä iltapäivänä pistän kiivaaseen tahtiin tossua toisen eteen. Olen kuin piirrossarjasta Kelju K. Kojootin jahtaama maantiekiitäjä. Kunnes tulee äkkipysähdys.
Chydenia-centerin lasikäytävän ikkunoissa on tauluja. Muistan samassa, että jokin aika sitten lukaisin lehdestä, että ETT:n Erikoistietotoimistolla olisi täällä näyttely. Olin vain autuaasti unohtanut sen. ETT on aktiivinen kotiseutuhistorian kerääjä ja tallentaja. Luen aina heidän lehtiartikkelinsa ja myös nettisivujaan.
Yhtäkkiä ei ollutkaan enää kiire. Oli pakko katsoa näyttely läpi. Ja voi, miten ihania kuvia Suomi 100-juhlavuoden jokaiselta vuosikymmeneltä aihepiirinään Kokkola. Kerrassaan hieno idea tämä näyttely!
Ainut ongelma oli, että minulla oli vain surkea kamera mukana ja käytävä sen verran ohikulkijoita täynnä, että kuvaminen ei kovin hyvin sujunut. No, ajatus tärkeintä, ja hetkien tallentaminen. Tällä kertaa viis kuvien rajaamisesta.
Kuvat on aseteltu ikäjärjestykseen - vanhin vasemmalla edeten kymmenen vuoden harppauksilla kohti nykyaikaa. Ensimmäiset kuvat ovat tietystikin mustavalkoisia. 70-luvulle tullessa tulvahtaa äkisti kuvissakin värikylläinen maailma.
Ensimmäisessä kuvasarjassa silmät nauliutuvat nuoreen poikaan. Kuvatekstissä kerrotaan, kuinka vasta 15-vuotias poika Jonas Jaucken menehtyi Kansalaissodassa. Katson kuvaa kauan, Oma kuopukseni on samanikäinen. Koskettava aloitus.
Kotona tutkin tarkemmin pojan tietoja Suomen sotasurmat- tiedostoista. Sieltä selviää, että Jonas Jaucken kuoli valkoisten riveissä Kansalaissodassa saaden luodin päähänsä. Niin surullista.
Tämän alla olevan kuvan tallensin, koska perheeni miesväki metsästää ja siipan yksi sukuhaaroista menee Kälviälle. Näköjään hirvijahti ollut käynnissä ja joku onnekas saanut melko isosarvisen saaliinja toisen vähän pienemmän. Kiva ajankuva tämäkin, kun vertaa nykymetsästäjän metsästysvaatetusta näiden metsämiesten asuihin.
1910-1919 taulusta nappaan lähemmän kuvan myös Friisin talon pihapiiristä. Siipan toinen sukuhaara on Friisejä. Tietääköhän kukaan, ketä on kuvassa? Päheä auto nuorilla miehillä joka tapauksessa.
1920-1929 kuvissa on monta mielenkiintoista otosta. Valitettavasti tarkemat otokset epäonnistuivat sen verran, että se niistä...
1930-1939 vuosien kuvasarjassa nousee hymy huulille. Näköjään jo silloin on ollut kälviäläisiä pyöräilijöitä...Tästähän vieläkin heitellään huulta. On onni syntyä mieluummin pyöräilijöksi kuin...
Mutta olisipa mielenkiintoista tietää, missä tilanteessa tämä pyöräilykuva on napattu. Miehillä näyttää olevan pyssytkin mukana!
Tämä alla oleva hiihtokuva on aivan hurmaava. Tuomisen neidit siinä opettavat siskon poikaa hiihtämään. Pieni poika pitkine sauvoineen ja puusuksineen on enemmän kuin hellyyttävä. Myös naiset hiihtohameissaan, heh:)
1940-1949 kuvasarja on koskettava sotavuosien vuoksi. Alarivissä ensimmäisenä värikuvana on tosin melkoisenä piristysruiskeena Kaija Jestoin lapsuuskuva.
Tämä alapuolen otos on sotavankisairaalasta Ykspihlajasta. Sotavankisairaalan virkaa toimitti nykyinen Työväentalo. Olen aikaisemmassa bloggauksessa joskus kertonut Työväentalon sotavangeista ja Sergei-kummituksesta.
Seuraavassa kuvassa on venäläisiä sotavankeja Rasmuksen saunan vieressä. Vangit näyttävät pelottavilta tummissa asuissaan. Päähine luo lisää samaa vaikutelmaa. Anoppini lapsuuskodissa oli aikoinaan sotavanki, jolle oli kova paikka muuttaa sodan jälkeen takaisin omaan maahansa. Kaikilla vangeilla ei varmaan olleet yhtä hyvät oltavat. Silti mietin, osaisimmeko me nykyajan ihmiset vastaanottaa vihollisen vangin yhtä luontevasti vastaan kuin anopin vanhemmat aikoinaan? Luottamus oli molemminpuolista.
Kuvat muuttavat kymmenen vuoden aikasyklissä melkoisesti ulkoasuaan. Onhan siirrytty sodan jälkeiseen nousukauteen, Kuvat vuosilta 1950-1959.
Tutkiskelen suurella mielenkiinnolla kuvaa Kokkolan keskustasta. Vaikka kuvatekstissä kerrotaan, että kuvauspaikka on Ristirannankadun ja Pitkänsillankadun kulmaus, en kykene yhdistämään paikkaa...Tiedän kyllä, että taaimmaisena olevan rakenuksen olen nähnyt, mutta en osaa paikallistaa.
Sitä vastoin edustalla matalaosainen rakennus herättää lähes hilpeyttä, "PIGG MED NEGRERPOJKENS KAFFE - PIRISTY NEEKERIPOIKA KAHVILLA. " Nykyään tuosta tulisi syyte kunnianloukkauksesta. Tuohon aikaan kahvi on vain maistunut hyvältä...Kauppakiinteistökokonaisuus kutsuu luokseen. Haluaisin niin kovin kurkistaa sisään putiikkeihin.
Kun aikani pyörittelen kuvaa ja klikkaan itseni Google mapsiin, löydän paikan. Niinpä tietysti! Tuo ylemmässä kuvassa näkyvä rakennus, jonka katolla lukee "NOKIA", onkin nykyinen elokuvateatterimme, Bio rex! Isoa kerrostaloa ei vielä ole ja muutoinkin näkymä on kuin toisesta maailmasta. Koen pienen kaipauksen kipinän aikaan, jossa en ole koskaan edes elänyt.
Ja sitten. karuakin karumpi, hyvin ahdistava kuva. Olen lähiaikoina kirjoittanut blogitekstiä luonnokseksi asti Kokkolan kirkon palosta loppiaisena 1958. Jossain vaiheessa sen julkaisenkin. Tämä kuva on pysäyttävä. Lumen kylmät kinokset ovat paikoillaan ja vain hetkeä aikaisemmin kuumaakin kuumempana riehuneet ahnaat liekit ovat sammuneet ja jättäneet mustan henkäyksensä liekkien nujertamiin hirsiseiniin.
Kuusikymmentäluvun kuvakavalkadi on iloisempi. Keskellä kuvaa on Figarol-kissan mainos, joka yhä edelleen komistaa Kokkolan katukuvaa. Tämä on varmaan ensimmäinen maamerkki minulle Kokkolasta, jonka muistan. Pikkutyttönä asuin pienessä maalaiskunnassa, jossa oli pari, kolme ruokakauppaa. Vaatekauppoja ei lainkaan, muista erikoisliikkeistä puhumattakaan. Kävimme silloin tällöin ostoksilla 80 km päässä kaupungissa. Auton pysäköimme lähelle nykyistä linja-autoasemaa ja tämä ihastuttava kissa näkyi aina heti autosta noustessa. Melkoinen maalaus maalaistytön silmissä. Etenkin, kun mummon velipoika tapasi tarjota siitä jännittävän muotoisesta Figarol-rasiasta niitä valkoisia, pyöreitä pastilleja...Muistaako muutkin ne?
Tässä Figarol-kissaa ollaan maalaamassa. Ennen mainontaa oli vähän ja se oli jotenkin niin viatonta...
Samaan aikajanaan liittyy hupaisa otos. Bussii vierii Sunttiin Mokka Motin edestä 1961. Tämä on varmaan aikanaan ollut päivän puhutuin tapahtuma! Nykyään me tylsimukset paiskomme sinne korkeintaan polkupyöriä.
Mokka Motti sijaitsi nykyisen Seurahuoneen alakerrassa. Se oli kuulemma suosittu kansankuppila. Kuvassa kiinnittää huomion parkissa oleva vene. Siis vielä 1960-luvulla joku on saapunut veneellään kaupunkiin...
1970-1979 kauden kuvissa on puoliksi väriä, puoliksi mustavalkoista. Kuvissa alkaa olla juttuja, joihin itselläkjin on jo kosketuspintaa.
Tällä hetkellä tapetilla Kokkolassa on Urheilutalon huono kunto ja toiveet sen kunnostamisesta. Tuota alla olevaa kuva kun katsoo, niin rakennus on edukseen. Ja idyllisesti Suntissa on edelleeen veneitä parkissa.
Muitakin tämän hetken puhuttuja nimiä kuvissa on. Hymyilevä mies on ollut Kokkolalle todellista hymyä elokuvan muodossa. Olli Mäki oli nyrkkelijä. Kaunis tarina on tämä elokuva ja ihania näyttelijäsuorituksia!Kannattaa katsoa, jos ei vielä ole siihen tutustunut!
Ja tunnelmasta toiseen. Esson suurpalo vuonna 1973. Katsokaa noita mustia pilviä. Kuva on hyvä. 60-luvun keltaiset,leveälahkeiset etualan naiset on kuin kiskaistu mukaan painajaiseen. Muistan tämän tulipalon hämärästi itsekin Olin silloin 6-vuotias. Isäni työskenteli viikot Kokkolassa, kun olin pikkutyttö ja oletan, etttä isä on ajeluttanut perhettämme palon jälkeen alueella. Niin vahvasti sen muistan.
Ja tietysti on matkattava taas Ykspihlajaan. On se niiin omanlaisensa kaupunginosa, että...Kuvassa Rantabaarin omistaja Sirkka Junttila vuonna 1978. Niin kovin harmittelen, ettei tullut kuvattua Pihlajan baareja, kun ne vielä olivat kuvattavissa...
Tämä teräsrouva on täyttä ruutia muuten edelleen!
Sitten 1980-luvulle. Kaikki kuvat on väreissä. 80-luku tuntuu jo vähän liian tutulta. Kuvat eivät ainakaan omassa mielessä ole enää niin dramaattisia.
Keski-Pohjanmaan kamariorkesterin kuvassa on jotain hellyyttävän nuorekasta. Kuvasta tunnistaa muutaman siellä edeleen soittavan ammattilaisen. Juha Kangaskin vaaleissa vaatteissaan on mukana.
1990-luvulle tultaessa kuvissa on kovasti kirjoa. Siellä on sekä huippuhetkiä että alamäkiä.
Lyseon palon muistan itsekin. Tähän aikaan riiustelin viikonloppuisin. Kokkolassa joka viikko.
Tämä hetki oli pysäyttävä.
Kokkolan kuningas ainakin äänen puolesta - tangokuningas Matti Korkeala ja toisen tason kuningas Vintar yhdessä torilla.
Sitten pyörähdetäänkin ihan uudelle vuosituhannelle. Kuvissa taiteilla on iso osa. Matts Holmqvist juttelee Tarja Halosen kanssa. Matts on siipan koulukaveri ja vanhaa sukuakin hänelle. Kuvissa Anders Chydeniuksen roolissa, mutta männä kesänä rahtasi pellolla kotini vieressä paaleja yömyöhään... Monipuolinen mies!
No Krunni-laivan muistavat monet. Olihan se piristys torilla. Nyt pitäisi innovoida jotain uutta...
Bryggan Öjassa edustaa minulle kesää. Tässä kuvassa alla ooppperaesitys Figaron häät Brygganilla . Upea estradi.
Halkokarin kahakasta vieähti 150 vuotta, itseni muistan värjöjttelemässä ulkoilmateatterin esityksessä Halkokarilla. Kyllä rooliasut luo tunnelmaa.
Siten tämä meidän nykyinen vuosikymmenemme. Tulee vaikeammaksi tietää, mitä pitäisi tästä asiasta kuvata. Omalle ajalleen on hetkessä aika sokea. ETT tietotoimisto on valinnut kuviin mm. presidenttiparin vierailun Kokkolassa
Merikokkola on kaunis. Tässsä kuvassa nuorisokeskus Elba kauniissa valaistuksessa.
Hieno näyttely. Kiitos tästä, ETT!
LÄHTEET:
Erikoistietotoimisto ETT:n kuvasarjat.
Google maps. Kokkola.
IltaSanomat. Nyrkkeilylegenda Olli Mäki on nähnyt Hymyílevän miehen seitsemän kertaa - Alzheimeriä sairastava tähti muistaa elokuvan kertovan itsestään. [https://www.is.fi/nyrkkeily/art-2000001942293.html] Luettu 29.9.2017.
Suomen sotasurmat 1914-1922. [http://vesta.narc.fi/cgi-bin/db2www/sotasurmahaku/input?hakuid=24617] Luettu 29.9.2017.
Yle.fi. Kansankuppila Mokka-Motissa kävivät kahvi ja kellot kaupaksi. [https://yle.fi/uutiset/3-6737082] Luettu 29.9.2017.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti