perjantai 20. lokakuuta 2017

Rahvaan tarinasta ja muistakin historioista

Lokakuun alkupäivinä astelin kirjakauppaan. Ajatuksenani oli löytää kiinnostavaa lukemista lahjaksi lapsuudenystävälleni, joka täytti pyöreitä. Ajoitukseni oli huono, sillä kauppa sulkeutui jo 20 minuutin päästä sisäänastumisestani. En löytänyt hänelle mitään. Tosin itselleni löysin - poistuin kirjakaupasta onnellisena kaksi lapsille - tai koko perheelle -  suunnatua kirjaa kainalossani yli 70 euroa köyhtyneenä...


Kunnaksen teos on sitä tuttua Kunnasta. Olen koulussa lukenut kirjaa oppilaille ja  vaikka teksti on  asiapitoista ja haastavaakin, kiinnostaa se silti kuvitukseen yhdistettynä kovasti.  Oppilaiden kanssa kirjaa tutkiessa välillä teksti  (pienine epätarkkuuksineen) jää  altavastaajan asemaan, koska  kuvituksesta löytyy mielettömästi tarkkoja yksityiskohtia keskusteltavaksi. Aikuisen näkökulmasta minulle tuli jonkin sortin infoähky, niin paljon kuninkaita ym.  oli tarjolla. Ehkä olisin hieman kaivannut rahvaampaa otetta. En tiedä, pysyykö asiaan vihkiytymätön niistä kaikista kunkuista  selvillä.  Toisaalta - oppilaani olivat kiinnostuneita kuninkaista. 

Mauri Kunnaksen uutukaisin, Koiramäen Suomen historia, hohkasi ostohetkellä vielä uutuuttaan niin paljon, ettei sitä löytynyt kaupan hyllyistä.. Bongasin kirjan myyjän kärryistä ja kysyin, onko se jo mahdollista ostaa. Oli. Kunnas on sukututkimusfriikki ja se näkyy kirjan ekalla aukeamalla, kurkatkaahan hauskaan sukupuuhun! Tosin minua keski-iän kynnyksellä häiritsi liian pieni fonttti...Linkki kirjailijan pään sisälle yläpuolella olevaa linkkiä klikkaamalla on mielenkiintoinen!

Kunnaksen kirja käsittelee Suomen historian keskeisiä asioita aina uskonpuhdistuksesta Kustaa Vaasaan Suomen sotaa tai keisarivallan alkuvuosia unohtamatta. Ja en voi mitään sille, että Kunnaksen värimaailma yksityiskohtaisine kuvituksineen ja  sinisen sävyineen kolahtaa minuun. Enemmän kuin teksti. 

Toinen hankkimani  kirja oli kirjailija  Kirsti Mannisen Suomen lasten Suomi. Kuvittajana Carlos da Cruz, joka oli minulle entuudestaan melko tuntematon. Itse kirja en ole vielä kokonan lukenut läpi, joten vaikea ihan tarkkaan arvioida...

Googaamalla selviää, että kuvittaja on ranskalaissyntyinen kuvittaja, joka nykyään asuu Suomessa. Huomaan, että hänen vahvinta alaansa ovat sarjakuvat, joissa työt ovat vaikuttavia. Tässä nimenomaisessa kirjassa koen, että kuvittajan kylläisessä värimaailmassa on vaikutteita keskieurooppalaisesta kuvataiteesta, ei niinkään suomalaista väriä. Muutoin kuvitus on kyllä ammattitaitoista ja siinä on tehty kovasti työtä. Hieman vieroksun mielestäni liian voimakkailla väreillä tehtyä kuvitusta. Tekstit sen sijaan ovat monipuolisia ja kiinnostavia, tarjoavat hyvin paljon tietoa.

Suomen lasten Suomi  on melkoisen kattava lasten tietokirja ja arvostan kovasti, että tällainen vaivannäkö on tehty. Kirja käy läpi Suomen maantieteellisessä järjestyksessä. Suomen ja suomalaisuuden lisäksi kirjassa käydään läpi myös suomalaisia vähemmistöjä. Kirjan kieli on rikasta ja hyvää.  Lisänä on puhekuplia, joissa eri aluiden lapset  käyttävät paikallisia murteita. Kirja on sen verran tuhti teos, että itse lukisin sitä muutama aukeama kerrallaan infoähkyn varalta. 

No, kun olin kertaalleen käynyt kirjakaupan ovia kolistelemassa, palasin sinne seuraavana päivänä uudelleen. Taas etsimään ystävälleni lahjaa. Johan osasi olla vaikeaa. Tunnen ystäväni kirjamaun aika hyvin, mutta valinnanvaikeus oli liian  suuri. Tunnin liikkeessä kierreltyäni marssin tiskille ja ostin lahjakortin. Tiskin ohi kävellessäni huomio kiinnittyi vielä Suomi 100-juhlavuoden vuoksi  pöytään  nostettuihin uusiin Suomea ja suomalaisuutta käsitteleviin teoksiin. Ja taas meikäläistä vietiin, kuin pässiä narussa!:)


                       SuomenRahvaanHistoria

Silitin kädelläni kauniin, hyvin suomalaisen kirjan vahvaa kantta. Perttu Immosen Suomen rahvaan historia. Jo kirjan kannen kuhilaat herättivät nostalgiankipinän sisälläni. Ehkä joku muukin tunnistaa tunteen, kun kädellään sipaisee painotuoreen kirjan kiiltävän tasaista kansilehteä. 

-Olisipa mielenkiintoisen näköinen kirja, muistan olleen ensimmäinen ajatukseni.

-Mutta nyt en osta enää yhtään mitää, oli toinen.

Kolmas ajatus meni niin, että kurkkaanpa yhdelle sivulle, miltä mielenkiintoinen kirja näyttää summittaisella otoksella. JA VOI LUOJA!

Siinä minä tuijotin hämmästyksestä kalvenneena satunnaisotoksella valittua 639-sivuisen historianjärkäleen sivua. Ensimmäiset sanat, jotka sivulta puskivat vastaan: Mårten Huhta! Siippani varhaisin tunnettu esi-isä yhtä haaraa! Kirja kertoo kolmesta suomalaisesta talonpoikaissuvusta. Ja siis eräs näistä kolmesta suvusta oli yksi haara siippani isänpuoleista sukua. Turha varmaan kertoakaan, että taas lähdin kirja kainalossa kotiin...

Kirja on yksinkertaisesti koukuttava. Tutkija Perttu Immonen kuvaa teoksessaan, kuinka suomalaisen rahvaan osa oli kärsiä aina keskiajalta 1800-luvulle monista haasteista, kuten kulkutaudeista, sodista, katovuosista ja ylimysten mielivallasta. Teoksen taustalla on Immosen oma sukuselvitys, joka on laajennettu kolmen suomalaissuvun vaiheiden kuvaukseksi monen vuosisadan ja noin 12 sukupolven ajalta. Teksti etenee kymmenen vuoden sykleissä. 

Kirja tekee mielenkiintoisen katsauksen kolmeen sukuun eri puolella Suomea. Osansa saa niin Sastamalan Teukkulan kylän Teukku-Sopan, rantasalmelaisen Kiiskinen-Eronen-Lybäckin kuin Kokkolan seudun Sursill-Korpilaisen suku. 

Vaikka on tehnyt sukututkimusta ja tietää kuta kuinkin esipolvien elämänkulun, tuntuu koskettaavalta lukea toisen kirjoittamana esimerkiksi Korpilaisen tilan Lisa-emännän elämästä. Kohtalona oli synnyttää 20 lasta, joista puolet kuoli ennen rippikouluikää. Vuonna 1804 omassa nykyisessä asuinkylässäni vietettiin kirjan mukaan hautajaisia niin tiuhaan, että kirkonkello meni säröille surusoitoista. Hurjalta tuntui myös lukea, kuinka venäläiset sotilaat ovat sotien aikoina asuttaneet kyläni taloja, jotka ovat sopivasti olleet silloisen valtaväylän varrella. Tällaisia asioita harvoin nykyään tulee edes ajatelleeksi.

Malttamattomuuksissani kahloin kirjan Kokkola-osuuden kahdessa illassa läpi. Ei tahtonut malttaa laittaa kirjaa yön ajaksi käsistään pois. Hyppelin surutta rantasalmelaisten ja tyrvääläisten elämäntarinoiden ohi (anteeksi), kun en vain maltanut olla keskittymättä Kokkolan suvun tarinaan. Nyt aloitin kirjan uudestaan ja luen sitä rauhassa sivu kerrallaan. Kirjan hinta 26,90 tuntuu naurettavan edulliselta verrattuna siihen tiedon määrään, mitä kirja tarjoaa. Ja vielä kun aihe kytkeytyy läheisesti omien sukujen vaiheisiin. En voi kuin suositella!

Tässä tekstinäyte kirjasta, kertoo poikieni esivanhempien elämästä 1730-luvulla, yhdeksän sukupolvea taaksepäin:

"Anna Korpilaisen ja Matts Vitickin avioliittoa ei lyöty lukkoon hetkessä, vaan se vaati monipolvisen rituaalien ketjun. Varhaisia yöstelyitä seurasi puhemiehen avustama kosinta, kihlajaiset ja kuulutukset. Kuuliaisjuhlat, kratulit, olivat Kokkolassa hyvin iloluontoisia. Papin pakinoilta palaavien matkan varrelle järjestettiin pieniä kepposia, ja kotikylässä kuuliaispari otettiin vastaan äänekkäästi kattiloita, lehmänkelloja tai muita käypiä pellinpaloja soitellen. Juhlissa nuoripari sai lahjaksi pienoiskokoisia kainalosauvoja, jotka kuvainnollisesti tukivat ensimmäisiä yhteisiä askeleitaan ottavia nuoria, jotka olivat kuuliaisten yhteydessä ikään kuin loukkantuneet. Uskaliaimmissa taloissa saatettin jopa hyppiä kirkon paheksumia kainalosauvatansseja (kryckdans). Ne jäivät kuitenkin pienen ruotsinkielisen piirin erikoisuudeksi..." 

Hyviä lahjavinkkejä nämä muuten moneen lähtöön, eikö!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti