Kaikki läheiset lapsuuden- ja nuoruudenystävät asuvat minusta etäällä. Yksi Ruotsissa, toinen Amerikassa, pari kaveria Hesassa ja yksi Etelä-Pohjanmaalla. Tapaan heitä harvoin. Parin kanssa pidän harvakseltaan yhteyttä. Lapsena minun oli helppo saada kavereita. Nykyään olen niin omissa oloissani, että vähän jopa huvitti esikoiseni sarkastinen kysymys "onko sulla edes kavereita?" Työni on sen verran sosiaalista, että vapaa-aikana en kontakteja juurikaan kaipaa.
Mutta nyt haasteeseen.
1. Pituutesi ilman korkkareita? Se on 167. Joka kerta kun ostan housuja,toivoisin olevani 5 cm pidempi. Silloin lahjepituus olisi just eikä melekeen.
2. Lempinimesi ja mistä se on peräisin? Minzu. Meitä oli yläkoulussa vuosikurssillani 7 Minnaa. Vanhempani voivottelivat jälkeenpäin, että ajattelivat keksineensä harvinaisen nimen -no,olin toiseksi vanhin Minnoista paikkakunnallani...Ja nimeni juontaa itse asiassa isän isän äitiin, Miinaan, joka oli melkoinen persoona. Sain lempinimen Minzu rippileirillä,kun rippipappini ei erottanut meitä Minnoja. Lempinimi on käytössä vieläkin nuoruudenystävilläni, mutta nykyiset tuttuni eivät sitä tiedä..Työpaikalla minua kutsutaan Piipariseksi. Tällä nimellä on pitkä tarina, mutta jonkinlainen yhteys sillä on Tv-sarjaan Peräkamarin pojat. Myöhemmin Piiparinen lyheni vielä Piippikseksi.
3. Minkä ruuan valitset lauantai-illalle, jos ei tarvitsisi miettiä kaloreita? Siis rakastan kaikkea suolaista ja tulista. Täytteitä tursuava valkosipulipizza höystettynä aurajuustolla saa hyvälle tuulelle, mutta periaatteessa käy ihan purkista popsien suolakurkkuviipaleetkin. En ole ranttu. Olen nykyään kaikkiruokainen. Suuri nautinto on myös kouluruokailu arkipäivisin. . Turhaan parjattu. Ainakin omassa yksikössäni ruokailu on usein elämys parin piimälasillisen kera. Makean ystävä en niinkään ole,mutta toki joku ihana leivos uppoaa kahvin kera.
4. Top 4 asiaa, joita arvostat ystävyydessä? Kuten sanottu, en ole mikään seurapiirikukkanen nykyään. Rakastan itsekseni oloa,kun ei ole kiire mihinkään ja saan puuhailla omiani. Nuoruudenystäväni paljastuivat lähes kaikki aikuistuttuaan opettajiksi,joten puheenaiheet on aika lailla omien intressien mukaisia nykyäänkin, kun tapaamme. Tosin enemmän pidän yhteyksiä netin tai kännyn kautta. Välimatkat on aika pitkät. Se joskus harmittaa, ettei lapsuupaikkakunnalla asu enää ketään läheistä ystävää. Mutta vastaus kysymykseen: rehellisyys, kielellinen ja tilannesidonnainen huumorintaju, hyvät keskustelut ja se, että toinen muistaa,mitä on sovittu.
5. Telkkarista: Pärjäisin mainiosti ilman telkkaria. Toisaalta se on usein kotona päällä samassa huoneessa, missä paljon oleilen. Joskus suorastaan ärsyynnyn telkusta, kun äänet jatkuu ja jatkuu. Nautin rauhasta työn vastapainona. Toisaalta silloin kun juutun jotain seuraamaan, haluan, että äänet kuuluu. En juurikaan katso elokuvia enkä suomalaista lauantai-iltojen viihdettä. Ei vaan uppoa. Pidän dokumenteista, luonto-ohjelmista,uutisista...Ja jos elokuvaa, niin draamaa tai historiaa, kiitos. Ja on minulla yksi pahe: Nautin viikonloppuisin yömyöhään itsekseni katsella ikivanhoja "Kumman kaa"-ohjelmia. :))) En tiedä ketään muuta,joka katsoo.:)
6. Rakkaimmat harrastuksesi, ja onko sinulla haaveissa aloittaa jotain uutta harrastusta? Hassua, mutta moni rakkaista harrastuksista kulminoituu tietsikkaan. Kirjoittelen paljon- blogia, mutta myös muutakin. Valokuvauksesta pidän ja kuvat käsittelen tietysti läppärilläni. Yksi tärkeimmistä on sukututkimus. Minussa asuu tutkijasielu ja arkistojen ystävä,. Tämä on aikaa ja näkökykyä verottava harrastus. Sitä ei jaksa tehdä kiireisenä eikä stressaantuneena tai väsyneenä.Pidän myös lukemisesta. Minulla olisi tuhat ja sata asiaa, joita voisin haluta kokeilla, muttä tällä hetkellä elämäntilanteeni ei jätä aikaa millekään uudelle. Tai ajattelen, että haluan paneutua hyvin vanhempieni hoivaamiseen ja fammun roolini. Jälkimmäinen voi tuoda mukanaan monta uutta asiaa.
7. Haaveita, joita toivot toteutuvan lähitulevaisuudessa? En haaveile mitään isoja. Kantapään kautta olen tajunnut sen,että jos lähipiirissä on asiat hyvin, niin on vapaata hengittää. Ympärilläni on asioita joihin en voi vaikuttaa ja jotka on otettava vastaan, vaikka ei haluaisi. Toivon, että pystyn olemaan mukana läheisteni elämässä niin,että heillä levollinen olo.Ja että arki olisi pitkästä aikaa tasaista sitten joskus.
8. Hattaraa vai pehmistä? Ehdottomasti pehmistä,bvaikka onnistunkin todennäköisesti sotkemaan sitä jonnekin. Kyllä hattaraakin voi palan maista,muttei se oikeen koukuta.
9. Ripsiväri, kestoripset vai au naturel? Ripsiväri on kaunis hyvin laitettuna. Ja sitäkin harvakseltaan,yleensä au naturel. Herkät silmäni eivät tahdo kestää meikkausta ja nykyään meikkaan ainoastaan erityisiin tilaisuuksiin. En esim. töihin. Onneksi itsetuntoni kestää...
10. Mottosi? Mikä ei tapa, niin se vahvistaa.Tätä olen hokenut itselleni pahimpina päivinä.No,ei se ihan niin taida mennä,mutta eipä tuu nyt muutakaan mieleen.
Ps.Tällä kertaa ei kuvan kuvaa- otin ja rikoin vuoden vanhan läppärini...
Hyvää ystävänpäiväviikkoa!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti