Blogihaaste

Tänäänpä päätin vastata blogihaasteeseen, joten ei kun hommiin!

1. Millainen oli lapsuudenkotisi?

Oikeastaan minulla on kaksi rakasta lapsuudenkotia, pienessä punaisessa maalaistalossa asuin ekat vuoteni. Paikka on minulle hyvin rakas ja jonkinlainen sielunmaisemani edelleen. Lapsuuskotini sijaitsi pienen maalaispaikkakunnan pienimmässä kylässä ja sen kauimmaisessa talossa. Talossa asui vanhempieni ja pikkusiskoni lisäksi isänäitini ja hänen vanhapoikaveljensä. Elimme hyvin vaatimattomasti, mutta ympärilläni oli useita välittäviä ihmisiä. Koti sijaitsi korkealla mäellä ja sieltä näki läheiselle järvelle. Lähistöllä asui ainoastaan minua neljä vuotta vanhempi tyttö, jonka kanssa liikuimme aina yhdessä.

Yllä: Eka lapsuuskotini, kuva tosin on jo 50-luvulta, mutta eipä se isosti ollut lapsuudessani erilainen. Kuva varmaan selittää, miksi tarvitsen edelleen  asunnon, josta näen ikkunoista kauaksi. 

Kun olin kahdeksan, muutimme saman maalaiskunnan keskustaan vastarakennettuun omakotitaloon Seuraavana päivänä alkoi koulu ja siirryin kirkonkylän kouluun tokalle luokalle. Se oli iso muutos pienenpienen kyläkoulun jälkeen. Kaikki naapurustossa olevat olivat lapsiperheitä ja niissä asui jokaisessa ikäisiäni lapsia. Muodostimme kiinteän kaveriporukan. Sain oman huoneen uudessa kodissa ja se oli varmaankin aika tavanomainen seitsemänkymmentäluvun koti. Isä oli viikot reissuhommissa ja äiti teki pitkää työpäivää. 

Molemmat lapsuudentalot on myyty, ja ne hetket on olleet minulle kovia paikkoja. Onneksi kumpikin taloista on edelleen olemassa - joka kerta kotipaikkakunnallani (harvoin)  käydessäni ajan molempien talojen ohi ja kuin imen  katseellani irti kaiken minkä saan.. Sana "kaipaus" kuvastaa varmaan hyvin suhdettani niihin. 

2. Mitä harrastit lapsena?

Toisella luokalla lähdin uusien kavereiden mukana partioon. Olin monilla partioleireilläkin ja niistä on hulvattoman hauskoja muistoja.Kerran jollain leirillä majoitumme  erämaakämpässä ja sänkyjä oli liian vähän. Ohjaaja laittoi minut kevyimpänä nukkumaan yöksi makuupussissa  pöydälle:) Kävin myös Pampula-kerhossa, jota veti koulun herttainen naisope - sama, joka veti sitä partiotakin.... Nimen kerholle äänestimme itse. Varmaan kolmannella luokalla innostuimme lapsikuorosta. Sitä veti mieskanttori. Mieleen on jäänyt, kun koulusta kuoli kuorossa ollut tyttö, jäi rekan alle. Samana päivänä oli kuoroharkat ja opettelimme hänen muistolleen laulun "Paljon ois aihetta lapsella kiittää." Yhdistän edelleen tuo laulun kuolemaan. 

Tokalla luokalla isäni ilmoitti, että on hommannut meille kosketinsoittimen. Eka versio oli kaksiriviset, isot urut. Isä ilmoitti minut soittotunneille. En olisi halunnut mennä, sillä olin todella ujo. Muistan itkeneeni ja mököttäneeni pöydän alla. Myöhemmin isä hankki pianon ja pyrin musiikkiopistoon. Lauloin pääsykokeissa laulun "Pieni nokipoika vaan. " Harrastin musiikkia lukion loppuun saakka. Olin laiska harjoittelija ja olisin varmaan lopettanut paljon aikaisemmin, mutta myös parhaat kaverini soittivat, enkä voinut siksi lopettaa. Onneksi niin. "Omasta päästäni" osasin jo pienenä soittaa mitä vain ilman nuotteja.

Aloitin laulutunnit 16-vuotiaana. Isäni kuskasi meitä kaverini kanssa Kaustiselle laulutunneille 30 km matkan joka viikko. Lukioikäisinä saimme kulttuurilautakunnalta stipendin musiikista siskoni ja parin kaverin kanssa. Meitä pyydettiin stipendienjakotilaisuuteen esittämään jotain musiikkia.. Perustimme samalla kansanmusiikkibändin tuon samaisen  tyttönelikon kanssa, joka saikin aika kovaa suosiota ja esiinnyimme  muutaman vuoden paljonkin ympäri maakuntaa. Isäni totesi jälkeenpäin, että lupaaava yhtye loppui, kun pojat tulivat kuvioihin. Niin se taisi olla:)

3. Kaunein kukka?

Tähän tiedän heti vastauksen. Kielo on lempikukkani. Yhdistän kielon koulun loppumisen ja syntymäpäiviini. Isäni rakasti myös kieloja ja istutti niitä lapsuuskotini pihaankin. Kun olin 10 v, äitini toi Hesasta tuliaisina kielohajuveden. Se oli aarre.  Monena keväänä olen poikieni kanssa kerännyt metsästä kielokimpun opelle. Kielo on minulle merkki kesän alkamisesta. 

                        

4. Mikä elementti?

Varmaankin vesi.  Lapsuuteni olen asunut järvien lähellä ja pitkään järvi oli minulle ainoa oikea vesistö. Olen kihlautunut lammen rannalla rantakivillä kauan sitten veden lempeästi liplattaessa vieressä. Pelkäsin Kokkolaan muuttaessani  merta, se edusti  aluksi julmaa suurta ja tuntematonta.  Mutta kaikkeen tottuu. Kyllä meri on minulle se rakkain nykyään. Rakastan uimista, meillä on kotona ulkouima-allaskin. Talvisin yksi isoista nautinnoista on olla suihkussa. 

Yllä: Meri kevättalvella Kokkolassa. 

Yllä: Tämän lammen rantakivillä  - juuri kuvauspaikassa - kihlauduin kauan sitten. 


5. Oletko optimisti vai pessimisti?

Ehdottomasti optimisti. Minussa ei ole oikein rippeitäkään pessimististä. En ole kuitenkaan mikään yltiöoptimisti, vaan ennemminkin jalat maassa kulkeva realisti. Mutta elämänasenteeni on yleensä aina valoisa ja myönteinen. Tätini kuvaili minua jo lapsena sanalla "lyyrinen":)

6. Oletko aamun- vai illanvirkku?

Heh, minut tunteva tietävät, että olen täydellinen iltavirkku, ollut pikkutytöstä asti. Aamuisin rakastaisin nukkua pitkän, ellei työ estäisi. Aamuisin herättyäni en oikein saa mitään aikaiseksi. Luovuuteni puhkeaa kukkaan, kun muut menevät nukkumaan ja saan viettää omaa aikaa. Silloin olen jopa tehokas. 

7. Unelmamatka?

Lähimatkailu on mielestäni kivaa. En pidä   lentokoneella matkustamisesta. Olen kyllä risteilyihminen, joten voisin matkata kohteesta toiseen ympäri maailmaa  laivalla ihmetelelen varmaan kauankin. Tänä kesänä olin suunnitellut meneväni Pietariin etsimään juuriani. No se nyt sitten ikävästi peruuntui koronan vuoksi. Haluaisin myös tutustua toisen maailmansodan aikaisiin seutuihin. Tuulos, Aunus, Syväri, Petroskoi...Kotiväkeäni se ei kiinnosta. Olen naureskellut jo monta vuotta, että täytyy kartuttaa ikää sen verran, että voi ilmottautua eläkeläismatkalle bussiryhmän kanssa sinne. Haluaisin tämän reissun historioitsija Teemu Keskisarjan esitelemänä, kiitos!:)

8. Milloin viimeksi ostit jotain itsellesi – mitä se oli?

Harvoin ostelen muuta kuin ruokaa. Nyt korona-aikana olen kaivannut kovasti kirppareilla kiertelyä.  Eilen kävin ostamassa 24 kappaletta tummia orvokkeja, jotka istutin ulkoruukkuihin uima-altaan terassille.. 

9. Lempikaupunkisi kotimaassa? 

Oikeastaan niitä on kaksi. Turusta pidän jostain käsittämättömästä syystä. Sen historia tietysti  myös kiehtoo minua. Äitini suku on Satakunnan suunnalta lähtöisin ja joskus mietin, onko  minulla jokin henkinen kytkys esivanhempien kautta  Turkuun. Kukapa tietää...

Toinen kiva kaupunki on Helsinki. Siellä käyn satunnaisen säännöllisesti ja pidän Hesasta - etenkin kesäkaupunkina. Parin kurssikaverini kanssa tapaamme säännöllisesti kokoontua yhteen Helsingissä ja nautimme Hesan kulttuuritarjonnasta.  

10. Kolme elämäsi kauneinta asiaa?

Varmaan pojat - lapset ja lapsenlapsi tulee ihan ykkösinä. Olen lähes päivittäin tekemisissä jälkipolveni kanssa, vaikka vain nuorempi pojista asuu enää kotona. Nytkin pikkupoika nukkuu päiväunia luonani ulkona vaunuissa. Minulla on aikaa, enkä koe lapsenhoitoa raskaana.

                                          

Toisena varmaan voisin sanoa sukurakkauden ja kiintymyksen kaikkeen menneeseen. Minulle tarinat menneiden sukupolvien ihmisistä ovat rakkaita. Samoin saatan  uppoutua katseellani johonkin suvun vanhaan esineeseen. 

Kolmanneksi varmaankin laitan tähän luonnon ja kotiseudun. Oma lapsuusmaisema on edelleen rakas, mutta kyllä pidän nykyään lähiympäristöä minulle hyvin rakkaana. Kun katson kodin ikkunasta, näen tasaista silmänkantamattomiin. Lakeus on minulle rakas. Samoin rakastan sitä, että voin kotipihasta kävellä suoraan metsiin. On myös ihanaa seurata luonnon eläimiä, kun niitä liikuskelee pihapiirissämme.