Täällä vietellään Kokkolassa keskikesän juhulaa ihan kotosalla. Tulla tupsahti mieleen, että määpäs päivitänki blogini tällä kertaa kotosasti omalla murteella.
Vanhimmaiseni kysäs eilen ohimenne, että teekkö sä äiti tänää mitään erikoista.
-No en, vastasin.
Ja jou`uin ansaan ja niin sain lastenammapestin juhannusyöks.:)) No nytt`tom`mulla sitte jotain erikoista mullaki!
Pihassa ollaan kirmailtu käkkarapään kans peräperää. Meillä kun on tuo allas pihassa, niin saa ollav`vaan tarkkana, ettei pienet jalat kipase sinne omin päin. Ees ja taas, on menty, Tuli ihan mieleen sanonta lapsuuven kylästäni, että "perävilkkaa, ku haapiset kirkkoon. :)"
Sää on kum`morsian, ihan`non laittoman kaunista. Ja saa ihal`luvan kans ollav`vaan ihan jouten. Moni varmaan pistäs pikkurahansa likoon, että pääsis tämmösestä kesäpäivästä ja maisemista nauttiin, ihte saa nauttia niistä ihan ilimatteeks. Sitä ei oikeen ees taho tajuta, kuinka hyvä täss`son valosassa suvessa kyläteitä teputella puhtaassa ilimassa, eikä lähimaillakaan näy niin ei ristin sielua....
Ukko pystytti juhannuskoivukki porraspäähän. No`n jotenki vaan pakko aina saaja. Pihassa haisoo nyt koivut ja pihilajat ja syreenikkik`kukkii ihan kilivan. Yhen lykkäsin varpaav`väliinki, kun`nolin nii joutem`päite.
Pikkupoikaa lykin päiväsellä tuossa kylätiellä. Se sammahti het pois tieheen ja nukkuki kolomisen tuntii yhteen kyytiin. Mä kipasin tiensyrjästä hakoon koivunoksia, että sain tehä oikeen kunnon vastan. Makkaraaki rillattiin niin ettei jääny yhtääm`mitään tähteeks. Iltasemmalla mä aijon sitte istuu puusaunan ylimmällä lauteella ja ihimetellä koivun hyvää haisua noukkani alla, kunnoon taas saanu epelin untem`maille.
Äskön käväsin uimassa. Oli kyllä nii ihanaa. Koko ruppi oikee riskaantu. Meillä käväs naapurin sakki kans veessä ja tossa istuskeltii pihassa ratiota kuunnellen. Lippuki uinahtelee salossa, on ihan tyven tässä pihassa.
Hyvää jussia kaikille lukijoille tämän Eino Leinon suvelta tuoksuvan runosen myötä.
"Oi, katsokaa, miten lainehet
niin kauniisti rantoja kaulaa!
Oi, kuunnelkaa, miten lintuset
niin kauniisti lehdossa laulaa!
Oi, ootteko nähnehet illan kuun
ja kuullehet kuisketta metsän puun,
min ylitse valkeat hattarat
suvitaivaalla vaeltavat?
pään kesäistä nurmea vastaan,
kun heinäsirkat on helisseet
ja raikunut laulu rastaan?
Sinikellot tokko ne keinuivat,
lepinkäiset tokko ne leijuivat,
ja tuoksuiko kukkaset tuhannet?
-Sitä tuoksua unhota et.
Ja ootteko mennehet milloinkaan
te aamulla järven rantaan,
kun aurinko noussut on aalloistaan
ja paistanut valkosantaan?
Vesi välkkyikö tyynenä heijastuin,
sumun keskeltä nousiko seijastuin
sadun saaret, niemet ne terheniset? -
Sitä utua unhota et."
-Eino Leino: Hymyilevä Apollo-
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti