Mä niin rakastan tätä alkukesää, kun luonto puhkea kirjaimellisesti kukkaan Olen uutterasti harrastanut käveleskelyä ekan kesälomaviikon aikana, Monenlaista elikkoa tulee vastaan...Osasta ennättää ottaa jopa kuvia. Kuvien laatu vähän huono, kun räpsitty suh koht kaukaa zoomaten...
Päivänä muutamana hoidin lapsenlastani. Pistin hänet vaunuihin ja lykin pitkin kylätietä unien kultalaan. Siinä tiellä käpötellessä havaitsin pari pienen pientä linnunpoikasta. Seistä tönättivät tien molemmilla reunoilla ja ilmeisestikään eivät osanneet vielä lentää, koska eivät lähteneet pakoon. Eipä niillä ollut vielä edes pyrstöä...
Siinä me toljotimme toisiamme. Juttelin ja höpöttelin linnuille, niin että itseänikin huvitti. Näihinhän ei saa koskea, vaikka näyttävät avuttomilta. Aikani höpöteltyäni jatkoin vaunuilua, mutta kun palasin hetken päästä takaisin kotiin päin, olivat linnut vieläkin samassa paikassa. Emo rääkyi viereisten puiden oksalla ja pikkulinnut rääkäisivät joka kerta takaisin. Muutaman kuvan näpättyäni jatkoin matkaa. Räkätit jäivät keskenään säksättämään, ne räkättirastaat. .
Pihapiiriimme on muuttanut punatulkkuja. Mielestäni ihmeellistä, sillä punatulkkuja tapaa yleensä talvisin pihapiirissä lintulaudoilla - meillä niitäkään ei juuri ole ollut. Kesäisinhän nämä linnut ovat yleensä metsikössä, eikä niitä paljoa näe. Vaan nytpä näyttää näkyvän. Entisaikoina jopa uskottiin punatulkkujen katoavan kesäksi. Itse asiassa ne pesivät kuusikoissa - no, talomme takana on pieni kuusikko. Mutta koskaan ennen siinä ei kyllä ole punatulkkuja pesinyt. Yksi koiras ja kaksi naarasta on ainakin linnoittautunut pihapiiriimme. Ehkä enemmänkin...
Luin vanhoista teksteistä, että punatulkun ilmaantumista on pidetty huonona enteenä Tiedä tuota sitten. Ainakin ovat kauniita katsella. Punatulkkua on myös kutsuttu nimellä "pyrylintu" ja se on usein tullessaan ennustanut huonoa säätä. No, tänään jo myrskyääkin...
Karjalaisissa pyhäinsaduissa on muuten kaunis tarina siitä, kuinka punatulkku on saanut värinsä. Tarinan mukaan kun Jeesus oli ristiinnaulittu, linnut lensivät ristin ääreen ja miettivät, miten auttaa häntä. Silloin punatulkku näki, että orjantappurakruunun okaat olivat painuneet syvälle päähän. Se lensi Luojan otsalle nyhtämään niitä vahvalla nokallaan irti. Jokaisesta okaasta pirskahteli verta linnun rinnalle ja siitä asti punatulkun rinnusta on ollut punainen.
Ja sitten kiertelin eilen kovassa kaatosateessa Kälviän keskustassa kotiseuturasteja etsien (niistä myöhemmin luvassa päivitys). Siellä tuli joessa vastaan tällainen otus, olisiko tämä sitten telkkä. Kuva on vähän sumea ja se ui niin äkisti pilioon, etten ennättänyt kauempaa seurailla.
Kun lähdin kotiseuturastien jälkeen ajelemaan kohti kotia, oli pakko kääntää auto parkkiin. 8-tien vierustalla käpötteli tällainen elikko vastaan. Katsoi ensin kurjenpoikaseksi, mutta kyllä vaan tajusinkin sitten tuijottaani kattohaikaraa...Ihka eka kerta elämässäni. Tämäkin kuva on sumea, kun on äkkiseltään napattu auton ikkunan läpi.
Kattohaikara vaikutti aika pieneltä, mutta kun se lähti lentoon, olikin siipiväli aika vaikuttava. Kollega haastoi mut "bongaa sata lintua" - kisaan. Taisto on alkanut!:)
LÄHTEET:Kesällä piilossa, talvella ilo silmälle. [https://plus.iltalehti.fi/kesalla-piilossa-talvella-ilo-silmalle/] Luettu 7.6.2020.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti