Eräs rentoutumiskeinoistani on ajella yksikseni kevätiltaisin metsäautoteillä, seurailla ja kuvailla kaikenlaista luontoelämää. Sitä näkee hieman syrjemmällä monenmoista. Kiireettömyys, yllätyksellisyys ja löytämisen riemu kuvaavat sanallisesti noita retkiä parhaiten.
Alkuviikosta tällaisella iltaretkellä ajelin hiljaista metsäautotietä eteenpäin, kun sivuikkunasta selkeästi vilahti jotain lähes näkymätöntä, muta jotain kuitenkin, niin että olin varma, että joku liikkui. Jep, olen aika mestari havainnoimaan pientäkin ympärillä tapahtuvaa. Tien vierustassa oli haapa, jossa oli kaksi linnun muokkaamaa koloa. Sieltä ylemmästä selkeästi vilahti jotain...
Peruutin autoani ja havaitsin hieman jo kelottuneen puun, jossa oli pari linnun tekemää koloa. Ja juu - yläkerran kolosta joku selvästi kurkki ja katsoi suoraan minuun kadoten välillä kokonaan koloonsa. Minulla oli mukana vain kännykamera, joten päätin palata joskus myöhemmin...
Käpytikka tekee pesäkolonsa huhti-toukokuussa lehtipuuhun, mieluusti haapaan, koska se on pehmeää puuta kolopuuksi. Tämä pesäkolo oli haavassa, joka oli jo päällepäin alaosastaan lahon näköinen. Puussa oli metrin korkeudella vanha pyöreä kolo ja tämänkeväisen pesäkolonsa tikkapariskunta oli naputellut parin metrin korkeudelle. Tikoilla tiedetään olevan taito koputuskaiun perusteella löytää lahoimmat puut. Tikka naputtelee kolon niin korkealle kuin mahdollista huomioon ottaen lahottajasienen kiipeämisen rungossa. Kolon nakuttelu kestää 2-4 viikkoa ja puu vastaanottaa jopa sata iskua minuutissa pariskunnan vuorotellessa työssä! Tikat rakentavat joka vuosi uuden pesäkolon, mistä hyötyy sitten moni muukin lintulaji.
Huomioikaahan muuten alapuolen kuvassa, että tikka on naputellut myös nykyisen kolonsa yläpuolelle pesänalkua - lienee ollut vielä ei-niin-laho, joten on päädytty tähän toisen kerroksen asuntoon tänä vuonna. Ehkä sitten ensi vuonna kerrosta ylemmäksi!
Ja kiinnostavuuden huippu, että käpytikkojen soidinmenoihin kuuluu, että kumpikin tikoista kovertaa aluksi oman kolonsa ja seuraavina vuosina niitä saatetaankin käyttää oikeana pesäkolona! Tällä linnulla näkyy niskassa punainen laikku, mikä kertoo, että kyseessä on uros. Koiraalla on valkoinen otsa, musta päälaki ja pieni punainen täplä niskassa. Naaraan päästä ei löydy punaista.
Pesäaukon halkaisija on noin 4.5 senttimetriä. Tuntuu lähes absurdilta ajatukselta, että tikka pääsisi suhahtamaan tuollaisesta vaatimattoman pienestä kolosta sisään. Mutta hei, voin kertoa, että se käy kuin tanssi. Tässä alla näkyy, kuinka kesken kaiken kuvailuni naarastikka suhahti paikalle. Mennessään se nokki puusta kirvoja tai jotain sinnepäin. Keväisin ja kesäisin tikkojen ravintona on kirvat ja niiden toukat, jotka ovat puille vahingollisia. Lisäksi muurahaiset, lintujen munat ja poikaset kuuluvat näiden herkkuhetkiin. Muulloin tikka naputtelee käpyjä, joskus olen sitäkin läheltä syksyn saavuttua seuraillut!
Melkoista elämää ja taidonnäytettä! Todella kiehtova luonto taas kerran! Jätin linnut auvoisesti haudontahommiin - tosi rentoutunut iltaretki oli tämä tällainen!
Pihatikan päiväkirja: Luontokuvaaja Juha Rahkonen seurasi tikkaperheen elämää - Upeat kuvat [https://www.apu.fi/artikkelit/pihatikan-paivakirja-luontokuvaaja-juho-rahkonen-seurasi-tikkaperheen-elamaa-kuvat] Luettu 21.5.2022.
Tikat kolojen rakentajina. [https://harjureitti.fi/luonto/muu-reitinvarsi/tikat-kolojen-rakentajina/] Luettu 21.5.2022.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti