Paskalaakalla tanssahdellen tai muuten vaan

Loppukesän lämpöisenä ja tyynenä päivänä lähdimme käymään Ruotsalon vesialueilla sijaitsevalla Paskalaaka- nimisellä saarella.

Saari on yksi viiden saaren muodostamasta saarijonosta Ruotsalonniemen ja Pirskerin lähettyvillä. Nämä muut saaret ovat Maalaaka, Somerolaaka, Tupalaaka ja Kraaseli.

Alla oleva kuva on otettu Helluskarin rannasta, Paskalaaka näkyy saarena keskellä kuvaa.

Alueen saaret ovat nousseet merestä 1500-1600-lukujen tienoilla luotoina ja karikkoina. Me nousimme Pirskerin puoleiselta rannalta maihin. Maasto on tällä puolella kallioista ja melko jyrkkääkin. Vastarannalla olisi ilmeisesti parempi rantautumispaikka...

Mistä sitten noin ruma nimi näinkin kauniille saarelle? Nimi on annettu  Lohtajan ja Himangan kirkkoväen toimesta, kun he aikoinaan purjehtivat vesiteitse kirkkoon, ensin aina Pedersöreen asti ja myöhemmin  Kaarlelan kirkkoon. Paskalaaka oli lokkien pesimäpaikka ja tästä vähemmän mairitteleva nimi, kun kalliot olivat lintujen sotkemia...

Vuonna 1939 Ruotsalon kalastajainseura rakennutti saaren eteläpäähän kuusikulmaisen tanssilavan. Sota-aikaan ei juurikaan tanssilupia myönnetty, joten vasta jatkosodan päätyttyä vietettiin ensimmäiset juhannusjuhlat Paskalaakalla.

Myöhempinä vuosina tanssilavaa käytettiin melko ahkerasti. Siellä vietettiin toisinaan myös kihlajaisia ja hääjuhliakin.

Oma anoppini muistelee vieläkin kesää hamaassa nuoruudessaan (lienee tapahtunut 1950-luvulla...), kun hän pääsi tansseihin Paskalaakalle. Reissu oli kiva, vaan kalliot perin liukkaita. Niinpä anoppi oli kaatunut ja lyönyt päänsä rantakallioihin. Ilmeisen kova tärsky, kun sen vieläkin muistaa:/

Vuosien saatossa toiminta saarella kuitenkin tyrehtyi. Vasta vuonna 2008 Ruotsalon kyläyhdistys ja Kälviän jakokunta päättivät kunnostaa tanssilavan. Talkooväki paiskikin useamman päivän töitä. Tästä lähtien talkootöitä on paiskittu joka kesä.

Talkoiden yhteydessä kattorakenteet uusittiin ja katteeksi tuli huopakate. Seuraavana kesänä lattian tukirakenteita uusittiin ja lopulta tanssikatos  vuorattiin ja maalatttiin ulkopuolelta. Viimeisenä silauksena naputeltiin penkit lavan seinustoille.

Nykyään Paskalaakalla tavataan pitää tanssit sään salliessa kesäisin. Menneenä kesänä oli tanssit 18.6. "Meren hurjat" - orkesterin säestyksellä...Näkyypä silti katossa olevan tilaa linnunpesällekin:)





Lavan ulkopuolella on tukkipenkkejä...

Pihapiirissä  on myös perinteinen ulkohyyskä...

 

Saarella on muutamia vanhoja rakennuksia, jotka ovat osittain jo melko ränsistyneen oloisia.

Saaren pohjoispäästä löytyy tosin yksi lähes uusikin mökki...



Rantakalliot ovat kauniin sileitä...

Keskempänä saarta on lähes metsikköä.

Tämä oli kiva tutustumiskohde. Oman veneen omistavalle oikein kiva retkipaikka kesäaikaan tai miksei talvellakin esimerkiksi hiihtämällä...

Kirppiksiä kiertämässä - Kokkolan kirpputorimarket

Tämänkertainen postaus jatkaa aikaisemmin alkanutta kirppisketjua. On vuoro tutustua Kokkolan ydinkeskustassa olevaan Kokkolan kirpputorimarketiin. Paikallisten asukkaiden kesken tunnetumpi nimi lienee kotoisasti "Kallentorin kirppis", koska kirpputori sijaitsee Kallentorin kiinteistössä.

Osoite kirppikselle on Pitkänsillankatu 17. Kiinteistö sijaitsee Kallentorin toisessa kerroksessa. Sinne pääsee sekä portaiden että hissin kautta.

Alueelle on helppo osata; se sijaitsee lähellä Rautatienkatua, aivan Pitkäsillankadun päässä. Viereisessä isossa rakennuksessa on Citymarket. Alueella on hyvät paikoitustilat pihalla sekä myös parkkihalli Kallentorin alakerrassa.
Tämä kirpputori on Kokkolan isompia ja myös vanhimpia. Sillä on uskollinen asiakaskuntansa ja paikalla on aina melko paljon väkeä.

Kirppis on viimeisen vuoden aikana laajentunut siten, että kirppiksen sisäänkäynnin (kuvassa vasemmalla)  läheisyydessä oleva erillinen huone on myös kirppiksen käytössä. Tässä tilassa on myynnissä huonekaluja ja isompaa tavaraa...

Kirppiksen päämyymälä on iso halli. Periaate on se, että asiakkaat vuokraavat pöytätilan viikoksi. Pöytätilaan kuuluu useimmiten hyllykkö sekä henkaritila.

Kirpputorilla on tavaraa laidasta laitaan. Lasten vaatteita siellä on yleensä runsaasti. Samoin leluja, astioita, koriste-esineitä, kodin käyttötavaraa, kirjoja, mitä milloinkin.

Vuosien varrella on tullut ostettua monenlaista vaatetta etupäässä lapsilleni ja  myös kirjoja, Nintendopelejä, mopokypäriä, ym, ym...

Kirppiksen sivuhuoneessa on etupäässä myynnissä kirjoja ja muuta pientä tavaraa. Iso osa kirjoista on uusia.

            

Hintataso vaihtelee paljon yksittäisten myyjien määrittämän hinnan mukaan. Välillä tavara tuntuu kalliilta, mutta toisinaan tekee halpojakin löytöjä. Tässä kuva viimeisestä hankinnastani: pojalle käyttämättömät  goretex-kengät kuudella eurolla...

Kirppis on avoinna arkisin maanantaista torstaihin klo. 10-17.30, perjantaisin 10-18 ja lauantaisin 10-15.

Kokkola-päivää vietellessä

Aamulla eräs työyhteisöni jäsen kysyi koulun pihaan saapuessamme, että miksi ihmeessä koulun lippu tänään hulmuaa salossa. Kerroinpa sitten hänelle - kuten kerron teillekin -, että tänään vietetään Kokkolan syntymäpäivää...




Karleby- nimen voi löytää jo noin  1375 mainintana historiallisista  lähteistä, pyhän Birgitan ihmeteoista kertovassa latinankielisessä asiakirjassa, "de opido Karlaby”.  Asiakirjassa mainitaan Laurentius Torinpojan Helena-tytär Karlaby- nimisestä kylästä Pietarsaaren pitäjässä Turun hiippakunnassa.

Kuningas Kustaa II Aadolf perusti virallisesti Kokkolan 7.9.1620.

Vuonna 1620 suomi kuului Ruotsin valtakuntaan. Elettiin niin kutsuttua suurvalta-aikaa.

Kaupungin nimeksi tuli silloin Gamlakarleby. Kaupunki perustettiin,  jotta kuningas voisi valvoa rannikkoseudun kaupankäyntiä ja muutakin elinkeinotoimintaa.

-Kustaa II Aadolf, kuva lainattu Wikipediasta-

Kaupungin sinetiksi Kustaa Vaasa määräsi kolmella liekillä palavan tervatynnyrin, jonka "liekit lähtevät tulpasta ja molemmista pohjista." Sinetin vanhin tunnettu versio löytyy kuninkaan allekirjoittamasta kaupungin perustamisasiakirjasta ensimmäiseltä sivulta. Tervatynnyri-tunnus johtuu tietysti kaupungin historiallisesta elinkeinosta, tervakaupasta.

                        


                            
(Yllä olevat kuvat lainattu Wikipedian sivuilta)

Entisinä aikoina kullakin kaupungilla tapasi olla tiettyjä erioikeuksia eli privilegioita. Kuninkaan Kokkolalle antamat erioikeudet määräsivät, että kaupungin asukkaiden  tuli "nauttia ja käyttää" Ruotsin kaupunginlakia,  valita pormestarinsa  ja raatimiehensä  ja tämän lisäksi harjoittaa kauppaa kauppaordinatian eli - järjestyksen mukaan. Tonttipaikaksi ja laidunmaaksi määrättiin  Ristirannan ja  Kuivakannan eli Qwikantin kylät. Kalavesiksi Kokkola sai Laaajalahden, Ängefjärdin ja  Kaustarvikin.

Kaupungista tuli aluksi ns.  maakaupunki, joten sillä ei ollut  laajempia kauppaoikeuksia.


 


Ei ole tarkkaan tiedossa, minkä verran asukkaita Kokkolassa oli sen perustamisen aikoihin. Täsmällisimmän tiedon voi löytää  vuoden 1636 henkilöluettelosta, johon oli merkitty kaikki 15-63-vuotiaat asukkaat. Väkeä tämän  manttaaliluettelon mukaan Kokkolassa oli tällöin  164 henkilöä. Todennäköisyyslukujen mukaan on arvioitu, että Kokkolassa oli vuonna 1636 noin 300 asukasta. Nyt viimeisen kuntaliitoksen jälkeen Kokkolan asukasluku oli 46 439 ihmistä  31.7. 2011.

Omaa patsasta Kustaa II Adolf ei kaupungissamme omista, mutta onpa eräs kaduista omistettu hänen nimelleen. Yksi isohkoista kaduistamme on nimeltään Kustaa Aadolfinkatu, joka on myös yksi pisimmistä kaduistamme.

Mainittakoon, että itse kuningas Kustaa II Aadolf ei koskaan käynyt perustamassaan Kokkolassa. Sitä vastoin hän vieraili 7-vuotiaana isänsä Kaarle IX kanssa Turussa vuonna 1602.

Vaikkei tuota Kokkolan syntymäpäivää aivan tavattomasti tällaisina välivuosina vietetäkään, niin kuitenkin joka syyskuun 7. päivä kaupunkimme kouluissa tarjotaan keskipohjalaista perinne- ja maakuntaruokaa, "Kievarin perunapuuroa", keitettyjä herneitä ja puolukkahilloa.

Perinteisessä ohjeessa on perunasosetta, jonka keskelle ikään kuin silmäksi perunamuusikeon keskelle kuoppaan  lapotaan ruskistettua siansiivua sekä haudutettua naudanlapaa sisältävää kastiketta. Nam! Keskiaikajuhlallisuuksien vuoksi ruoan lisukkeeksi oli  kouluun tilattu vielä piimää.

Keskiaikailun kunniaksi tämänvuotinen Kokkolapäivän ruokalista hieman kohahdutti oppilaita huvittuneisiin ilmeisiin, sillä listassa komeili poikkeuksellisesti ruoan nimenä "Kievarin kuupano":/ Nimestään huolimatta ruoka maistui erinomaiselta ja keittäjä kertoi, että kastikkeeseen on lisätty myös pekonia...

Mitenhän oppilaiden naamat vääntyvät loppuviikon aikana, kun keskiaikaiset ruoat jatkuvat? Listalla näkyy olevan tarjolla torstaina silakkalaatikkoa raastesalaatin kera ja perjantaina kaalipataa puolukalla, rieskalla ja maksamakkaralla höystettynä. Oikein tavanomaisia kouluruokia vielä minun alakouluaikoina, mutta ei enää ollenkaan tavallisia tämän päivän lapsosten kouluruokailussa:)


Lähteet:
PowerPoint-esitys Kokkolan kaupungista.

[www3.kokkola.fi/esittely/Kokkolan_kaupungin_esittely.ppt] Luettu 7.9.2011.

Kokkolan kaupungin vaakuna. [https://www.kokkola.fi/kuntainfo/vaakuna/] Luettu 7.9.2011.

Kokkola Kokkolahden kaupunki. [http://www.tec.sci.fi/timojalkanen/journalist/kokkola-jalkanen.pdf] Luettu 7.9.2011.

Kokkola [http://www.kansallisbiografia.fi/paimenmuisto/?pid=5037] Luettu 7.9.2011.

Kokkolan kaupungin historia, Osat 1-2. 1984.

Keskiaikaisessa messussa Kaarlelan kirkossa

Lauantai-illan kolmas keskiaikatilaisuus huipentui Kaarlelan kivikirkkoon. Siellä vietettiin  vanhakirkollista messua "Missa orbis  factor."

Tekaisin pikaisen videon muutamasta hetkestä messussa. Video on aika pimeä, mutta kuuluu kai ääni sentään...

Kirkon eteisessä kolme ruotsinkielistä rouvaa seisoo pöydän takana. He möivät naisille huiveja messuun. Entisaikoinahan yli 15-vuotiaan naispuolisen henkilön oli peitettävä päänsä kirkkoon tullessaan.

Osalla ihmisistä oli omat huivit päässään,mutta minä päätin ostaa valmiin huivin kirkon eteistiloista.  Halvimmat huivit, joita oli kahta mallia, maksoivat kaksi euroa kappale. Kallein malli oli vitosen. Minä päädyin siihen näyttävämpään kähden euron malliin, joka oli mielestäni oikein kiva. Kalleimmassa mallissa olisi ollut kiinteät solmiamisnauhat huivin takaosassa...


Pyysin eteisen yhtä rouvaa asettelemaan sen päähäni ja hän auliisti sen tälläsikin siihen kahdella pinnillä. Oli ihana huomata, että oikeastaan kaikki naiset olivat kuuliaisesti huivin päähänsä hommanneet.

Kirkon ovista sisään  saapuessa oli pöydällä tarjolla ilmaisia ohjelmalehtisiä.

Lähdin messuun muka ajoissa saadakseni kirkosta hyvän paikan, mutta yllätyksekseni huomasin monen muunkin ajatellen samoin. Niinpä jouduin tyytymään takarivin paikkoihin...Kirkko oli lähestulkoon täynnä, vain sivupenkeissä olisi ollut tilaa! Sain onneksi päätypaikan ja hetken kuluttua vielä entisen työkaverini viereeni istumaan. Ei ollut kuulemma tunnistanut minua huivin alta:) Ihme...

Kirkossa asettauduttiin perinteiseen tyyliin penkeille istumaan siten, että miehet istuivat kirkon oikealla puolella ja naiset vasemmalla. Vireisestä miesten penkistä kuuntelin kahden äijän huvittunutta supatusta "Miehet oikealla puolella, tässä on sitä jotain..."'

Kuvat kirkosta ovat tummanpuhuvia, koska kirkossa oli käytössä vain luonnonkynttilöitä. Iltakuudelta kirkko oli vielä melko valoisa, mutta iltaa kohden tunnelma hämärtyi silminnähden...

Itse messu oli oikein myönteinen ja kaunis kokemus.

Osa messusta tapahtui latinaksi, osa sekä suomeksi että myös ruotsiksi.

Väkisinkin hiipi mieleen, mitä tavallinen pulliainen on keskiaikaisesta messusta lopultakaan ymmärtänyt - tuskin ainakaan latinankielisiä rukouspätkiä:/

Tässä pätkä uskontunnustusta:

"Credo in unum Deum,

Patrem omnipote`ntem,

Facto`rem caeli et terrae,

Visibilium o`mnium et invisibilium.

Et in unum Do`minum iesum Christum,

filium Dei Unige`nitum..."

Huomionarvoista oli, ettei kirkossa ollut käytössä lainkaan säestystä, vaan koko messu tapahtui säestyksettömästi ja tietysti miesvoittoisesti laulamalla.  Miesten kuorot kaikuivatkin kauniisti!

Alla kuvassa kuorolaisia kulkuelaulussa Alla trinita beata eli ylhäinen autuas Herramme taivaan.

 

Kotiin päästyäni en olisi millään halunnut luopua huivistani. Jo kirkossa supattelimme tuttavani kanssa, että aika kätevä - ei tarvitsisi stressata hiustenlaitolla...

Näytänköhän yhtään keskiaikaiselta huiveineni:/

Keskiaikaisissa turnajaisissa Kirkonmäellä

Tällä kertaa matkaamme Kokkolan Kirkonmäelle aivan Kaarlelan kirkon kupeeseen. Sinne oli lauantaina 3.9. 2011 rakennettu 500-vuotisjuhlallisuuksiin liittyen keskiaikainen turnajaisalue.




Turnajaisnäytöksestä vastasi kemiöläinen Rohan talli, joka on erikoistunut keskiaikaiseen turnajaisperinteeseen ja hevosakrobatiaan.

Alapuolen kuvassa taustalla näkyvä keltainen rakennus on pappila, jossa muun muassa Anders Chydenius aikoinaan asui...

Turnajaisalueella oli monenlaisia yksityiskohtia, kuten pökkelömäisiä ihmishahmoja, joiden läpi ritarit ratsuineen viilettivät...

Tässä ritareiden peitsiä.



Peitset ovat yli kolmen metrin mittaisia, kevyestä puusta valmistettuja aseita, joissa on teräksinen kärki. Ideana on, että peitsen tulee murtua iskeytyessään kilpeen tai viholliseen, jottei iskun voima heitä iskijää pois satulasta ja jottei tulisi murtumavammoja. Peitsi on taistelussa kainaloon tuettu. Ei liene aivan helppo saada sitä pysymään oikeassa asennossa ja samalla säilyttää tasapaino...




Kentän laidalla oli pieniä tykkejä, koska esityksessä käytettiin myös ammuksia ja ääniefektejä.

Paikalla oli neljä ritaria ratsuineen. Hevoset oli puettu näyttävästi.

Esityksessä oli hienoja yksityiskohtia, esimerkiksi ritarit sytyttivät nämä soihdut ohitse vauhdilla ratsastaessaan.

Esitys oli varsin hienosti rakennettu; äänentoisto pelasi hyvin ja esitysten taustalla oli upeaa keskiaikaistyylistä musiikkia, jonka esittäjä jäi tosin selvittämättä.

Tässä ritarit ratsastivat hevosillaan tuliesteen lävitse ja tähtäsivät heinäpaaliin aseellaan...

Jokaisella ritarilla oli näyttävät asut ja hienot liput mukanaan.  Erotuksena tavalliseen ratsastukseen ohjat pidetään aina yhdessä lädessä. Näin kädet jäävät vapaaksi aseen käsittelyä varten.

Turnajaistaisteluun tarvittiin hyvät suojavarusteet. Tässä asetellaan haarniskaa päähän. Ritarin ylävartaloa suojaava haarniska painaa muuten yli 30 kiloa!

Mukana oli myös hienoja kilpiä. Kilpi oli tärkeä oman vaakunamerkin vuoksi.





Tässä käynnissä kaksitaistelu. Peitset katkeilvat ja koko kenttä oli täynnä puusälettä...

Seuraavaksi oli vuorossa kaksintaistelu ilman hevosia miekkojen kanssa. Miekkaa käytettiin silloin, kun peitsi oli osunut maaliinsa.




Ritareilla oli taistellessa tulet mukana käsissään...

Ohjelmassa oli mukana kolme keskiaikaisesti pukeutunutta avustajatyttöä, joiden tehtävänä oli järjestellä taistelukentää ja avustaa ritareita...

Tällä kertaa tanskalainen Ole Bach kukisti suomalaisen Jaakko Nuotion.

Yleisö vaikutti olevan tosi kiinnostunut tapahtumasta. Yleisöä molemmissa esityksissa oli runsaasti paikalla.

Anu Nuotion ratsukon häntä oli tällätty hianoksi:)

Esitys oli hyvin suunniteltu, näyttävä ja todella mielenkiintoinen puolen tunnin kokonaisuus. Sama esiintyjäjoukko kiertelee erilaisissa tilaisuuksissa, joten kannattaa ehdottomasti käydä katsomassa, jos on mahdollisuus. Nytkin osa kentällä olevista ihmisistä kertoi olleensa katsomassa päivän molemmat näytökset, koska halusivat nähdä näytöksen uudelleen...

Lähteet:

Aseet ja haarniskat. [http://saariad1389.wordpress.com/1389-2/aseet-ja-haarniskat/] Luettu 4.9.2011.

Hevosta hallitaan painon avulla. Keskipohjanmaa-lehti 3.9.2011.