Vanha Shell

Katariinanpuiston kaupunginpuoleisessa päässä on rakennus, joka kyltteineen näyttää sangen nostalgiselta. Siispä lähemmäksi kurkistelemaan...

Tämä vanha shellin rakennus, Grahnin Shellinä tai myös Torikadun Shellinä tunnettu, lienee Suomen vanhin Shell. Ainakin jokunen vuosi sitten sitä mainostettiin vielä Suomen vanhimpana toimivana Shellinä. Nyt kiinteistössä toimii autokoulu, mutta pihapiiristä löytyy vielä ns. kylmäasema.

Shell aloitti toimintansa  joskus 1920-ja 1930-lukujen aikana.

Kiinteistön katolla on Shellin perinteinen logo. Tulee aivan oman lapsuuden huoltoasemat mieleen...

Huoltoaseman pihapiiriin, kiinteistön katoksen alle on jäänyt komistuksiksi alkuperäiset bensapumput, jotka siis ovat paikalla vain komistuksena tätä nykyä. Taustalla näkyy Katariinanpuisto ja Vartiolinna.

Katoksen alla on alkuperainen kolmimetrinen  bensapumppu  rekvisiittana

Olisikohan sitä tällainen tumpelo autoilija osannut noista aikoinaan tankata? Tai juu- silloinhan oli asemilla vielä   palvelua ja kunnon tankkaajat:/

Jalkaväkirykmentin muistomerkin äärellä

Edellisessä kirjoituksessa käveleskelin Katariinanpuistossa. Tällä kertaa jatkamme piipahdusta samaisessa puistossa, mutta kurkkaamme sen Torikadun puoleiseen reunaan, jossa ylväänä ja suoraryhtisenä seisoo muistomerkki.

Tämä muistomerkki  on pystytetty muistoksi keskipohjalaiselle Jalkaväkirykmentille 29, joka lähti sotaan juhannusviikolla 1941.

Muistomerkki  on pystytetty rykmentin perinnetoimikunnan sekä Kokkolan kaupungin aloitteesta.

Jalkaväkirykmentti eli JR 29 oli11. Divisioonan yksikkö jatkosodassa. 11. divisioona tunnettiin myös nimellä "Iskevä kiila." Sen perusti Keski-Pohjanmaan sotilasläänin Kokkolan suojeluskuntapiiri.

Rykmentti keskitettiin  Pohjois-Karjalaan ja rajalle. Taistelujen tuoksinassa tutuiksi lienee tulleet  mm. sellaiset nimet kuin Hyrsylä, Yläjoki, Prokkola, Teru, Vilga ja Summa...

Jalkaväkirykmentin komentajana toimi entinen IKL:n kansanedustaja, everstiluutnantti Paavo Susitaival.

Asemasotavaiheen alkumetreillä keväällä 1942 jo loppuun kulunut JR 29 lakkautettiin. Vanhemmat miehet,  eli 1911 tai ennen sitä syntyneet, kotiutettiin, mutta nuoremmista miehistä muodostettiin uusi yksikkö.

Rykmentti ennätti marssia olemassaolonsa aikana kolmattatuhatta kilometriä, ottaa vangiksi seitsemisensataa  ihmistä, vallata panssarijunan ja sotakalustoa sekä  kaksikymmentäviisi hyökkäysvaunua.

Vaikka rykmentti oli olemassa vain vajaan vuoden verran, siitä muodostui tiivis yhteisö. Sodan jälkeen rykmentin jäsenet toimivat hyvin aktiivisesti aseveli - ja perinneyhdistystoiminnassa. Yhteisiä muistoja kokoamaan perustettiin myös vuosittain julkaistu "Rykmentti muistelee"-lehtinen.  

  Jalkaväkirykmentti menetti olemassaolonsa aikana yli 400 miestä.

Muistomerkin keskiosan tummassa laatassa  lukee pysähdyttävästi:"Me lähdimme vapauttamme puolustamaan."

 

Muistomerkin alaosassta löytyy myös erillinen laatta, josta löytyy tietoja kohteesta.

LÄHTEET: Kokkolan historia IV. 1994.  Kokkolan miehet ja maanpuolustus. S. 539.[Luettu 5.11.2011.]

Laitinen, Antti. Reserviläisrykmenttinä jatkosodassa - JR 29 vuosina 1941-1942.Jyväskylän yliopisto. Pro Gradu. 2011.

Pohjanmaan maanpuolustaja. No.4. 2009. Rykmentin mentävä aukko Keski-Pohjanmaan historiassa sulkeutuu. [Luettu 5.11.2011].

Kävelyllä Katariinanpuistossa

 

Seuraavissa postauksissa kiertelen pientä aluetta aivan Kokkolan keskustan tuntumassa. Aloitan kiertelyni pienestä puistosta, joka löytyy Torikadun varrelta. Puistoa ympäröivät muilta laidoilta Katariinankatu, Vingenkatu ja Kansakoulukatu.

Alla oleva kuva on kohti Vingenkatua. Taustalla näkyvä rakennus toimi aikaisemmin kirkkoherranvirastona.
Yllätyksekseni löysin myös Kokkolan historia IV:sta valokuvan, jossa juuri tällä paikalla oli aikaisemmin, 1930-luvulla linja-autoasema! Paikka tunnettiin silloin nimellä Katariinantori.

Kansakoulun kadun suuntaan katsoessa puiston takana on näkyvissä  vaaleanpunainen rakennus. Se on Vartiolinna, joka nykyään palvelee Kokkolan kaupunginteatterina. Siitä lisää myöhemmin...

Puistossa on tumma Hylkeet-veistos. Se on taiteilija Karl G. Nyundin taideteos vuodelta 1970. Nylund syntyi 1925 ja kuoli 1977.

Hylkeet - patsas ja siihen kuuluva suihkulähde on tullut puistoon Outokumpu Oy:n ja Kemira Oy:n lahjana kaupungille Kokkolan 350-vuotisjuhliin.

Alla olevassa kuvassa näkyy taaempana myös Kokkolan vanha vesitorni.

Seuraavan kuvan takaosassa on nähtävissä muistomerkki, josta myös myöhemmin erillinen postaus.

Katariinanpuisto on varsin pieni. Pääasiassa se näyttää olevan ohikulkijoille läpikulkupaikka. Mitään suuria yleisömassoja ei puistossa ainakaan tapaa aikaa viettää... Se on kuitenkin sievä puistoalue, jota ympäröi suuri määrä historiaa... Nimensä se lienee saanut viereisestä Katariinan hautausmaasta sekä Katariinankadusta.

Ehkä ensi kesänä ihan tarkoituksellisesti kävelen Katariinanpuistoon ja istahdan kaunnin valkoisille puupenkeille vailla sen ylevämpiä tavoitteita... Joskus ohi kulkevien ihmisten katselu kiireettömästi on tavattoman kiinnostavaa...

 

Kiertelemässä Lähetyskirpputorilla

Lähdetäänpäs taas viikonlopun kunniaksi kirpparikierrokselle! Tällä kertaa kuljemme kaupungin ydinkeskustasta muutaman sata metriä sivulle päin, osoitteeseen Torikatu 49. Kirppiksen nimi on Lähetyskirpputori. Se sijaitsee lähellä Kokkolan vanhaa, punatiilistä vesitornia.

Kirpputori on Kokkolan Babtistiseurakunnan omistama. Kirpputorin myynnissä oleva tavara koostuu lahjoitustavaroista. Myös työntekijät kirppiksellä työskentelevät pääasiassa vapaaehtoisvoimin.

 

Kirpputorilta saatava tuotto menee osin kotimaisiin, osin ulkomaalaisiin kohteisiin, kuten nuoriso- ja katutyöhön.

On kätevä, että lahjoituksia voi jättää kirppiksen katetuille portaille myös silloin, kun se ei ole avoinna. Itsekin olen useamman pussukan sinne joskus jättänyt.




Kirppiksellä on tavaraa laidasta laitaan. Vaatteita on kaikille ikäryhmille ja kaikki vaatteet maksavat parisen euroa. Myös kenkiä löytyy. Kaikkia tavaroita ei ole hinnoiteltu, vaikka suurimmasta osasta hinta löytyykin.






Koska kiinteistö on on vanha, tavallinen talo, se koostuu useammasta pienestä kamarista. Eri kamareihin on etsitty hieman erityylisiä tavaroita; yhdestä löytyy miesten vaatteita, toisesta cd-levyjä, kolmannesta liinavaatteita, neljännestä  koriste-esineitä... Minä jään aina koukkuun cd-hyllyihin. Ostan mielenkiintoisia levyjä halvalla ja kuuntelutan niitä oppilailla musatunneilla. Kirppareilta tekee muuten aivan uskomattomia löytöjä äänitevalikoiman suhteen!Löytää paljon sellaista musiikkia, jonka olemassaolosta ei ole ikinä ennen ollut aavistustakaan:)






Koska kirppis on babtistiseurakunnan omistama, soi liikkeessä yleensä hengellinen musiikki.

Kirppikseltä löytyy ostettavaa vaihtelevasti. Yleensä jotain tarttuu aina kuitenkin matkaan...
Tämänkertainen löytöni  oli satukirja, jollainen minulla oli lapsena, "Suuri satukirja." Hinta oli tasan yksi euroa...

 Toki tuo kirja edelleen löytyy kirjahyllystäni ja toisinaan tapaan lukaista sieltä oppilailleni otteita lempisaduistani ...  Kerran vuosia sitten vein kirjani silloiseen työpaikkaani ja kollegani päästi lähes itkun kirjani nähdessään. Hän totesi, että hänen lapsuudenkodissaan oli ollut sama satukirja. Hän selaili ja hypisteli kirjaani niin kaihoisasti... Jo silloin vuosia sitten päätin, että jos samanlainen kirja joskus jossain tulee vastaan, niin hankin  sen kollegalleni 50-vuotislahjaksi:) Noihin synttäreihin on nyt kolme vuotta aikaa, joten ennätinpäs ajoissa:) ja löytyi vielä äärettömän siisti versio. Ilmeisesti edellinen omistaja ei ole haltioitunut teoksesta laillani...

Halkokarin kahakan muistomerkki

 

Edellisessä postauksessa johdattelin ajatukset Krimin sotaan ja tarkemmin  Kokkolan edustalle Halkokarin kahakkaan. Tämänkertaisessa tekstissä kerron Halkokarin kahakkarannasta löytyvästä muistomerkistä, joka on pystytetty ko. kahakan kunniaksi.

Vaikka tuo muistomerkki on melko kuuluisa sekä taideteoksena että sijaintipaikaltaan, en ihmeekseni netistä löytänyt siitä mitään tietoa. Sitä ei löytynyt ainakaan äkkiseltään kaupungin esitelehtisistäkään. Lienee siis paikallaan tutkia asiaa tarkemmin...

Kokkolan kaupungin  historia, osa IV sentään valaisee asiaa! Ensimmäisen kerran paikalle ehdotettiin muistokiveä vuonna 1924, ja tätä tarkoitusta varten asetettiin jo komiteakin,  mutta jostain syystä hanke hyytyi. Jonkin vuoden kuluttua lähinnä suojeluskuntapiirit intoilivat muistomerkin puolesta, mutta valtuusto kaupungissa ei syttynyt asialle. Lisäksi oltiin erimielisiä siitä, pitäisikö muistomerkki pystyttää Pikiruukkiin kallioille vai Halkokarille.



Lopulta päätettiin muistomerkin pystyttämisestä Halkokarille. Kaupunki myönsi hankkeelle määrärahan ja Kaarlelan suojeluskuntalaiset saivat oikeuden osallistua patsashankkeeseen, koska suurin osa itse taisteluun osallistuneista oli ollut ulkopaikkakuntalaisia.

Muistomerkki päätettiin toteuttaa tunnettuun kokkolalaiseen sukuun kuuluneen arkkitehti  ja kuvataiteilija Matti Björklundin suunnitelman mukaan. Matti Björklund tunnettiin myöhemmin käsittäkseni nimellä Matti (Björklund-)Visanti.

Björklund-Visanti oli vuoteen 1936 saakka nimellä Björklund.  Arkkitehti oli syntynyt 1885 ja kuoli 1957. Hän on suunnitellut myös Ilmajoella sijaitsevan Jaakko Ilkan patsaan sekä Siikajoen taistelun muistomerkin jotka ovat ainakin omasta mielestäni hyvin samantyylisiä kuin Kokkolan muistomerkkikin. Kuvataitelijana Björklund-Visanti on tunnettu erityisesti kirjojen kuvittajana. Hänen suurin työnsä on Kalevalan kuvittaminen. Kalevan vuoksi taitelija muutti sukunimensäkin, jonka muuttamista hän perusteli sillä, että Kalevalan kuvittajalla täytyy olla suomalainen  nimi...

Halkokarin kahakan muistomerkki paljastettiin syyskuussa 1934. Läänin maaherra Martonen kunniotti tilaisuutta olemalla siinä mukana, ja tasavallan presidentti P.E. Svinhuvud lähetti myös juhlaan tervehdyksensä.
Kunniavieraiksi tilaisuuteen oli kutsuttu Donnerin, Kankkosen, Hellströmin ja von Wendt - sukujen edustajat.



Kokkolan kaupungin historia IV:ssa mainitaan muistomerkkijuhlan olleen enemmän kuin historiallisen muistomerkin paljastusjuhla. Ensinnäkin juhlatilaisuus liitettiin  vapaaehtoisen maanpuolustusjuhlaan. Toisekseen muistomerkin puuhaajina olivat olleet Kokkolan molemmat suojeluskunnat sekä  Kaarlelan suojeluskunta. Juhlapuheissa oli muistettu taistelua ja muistomerkkiä enemmän raskailla lunnailla lunastettua itsenäisyyttä.



Kaupunginvaltuuston puheenjohtaja A. Gyllenberg kertoi juhlaesitelmässä yllätyksellisenä tietona, että kaupunginhallitus oli vuonna 1933 salaisesti käsitellyt englantilaisilta sotasaaliiksi saadun barkassin  luovuttamista Englantiin. Keskustelu oli käynnistynyt erään  kahakkaan osallistuneen jälkeläisen väitöksestä, että barkassin takaisinluovuttaminen  herättäisi syvää myötätuntoa kautta koko brittiläisen maailmanvallan Suomea ja Kokkolaa kohtaan.

Kokkolalaiset eivät kuitenkaan olleet halukkaita luopumaan  nähtävyydestään ja niinpä ns. Itämaisen sodan sotasaalis ja ennen kaikkea barkassi on edelleen täällä nähtävyytenämme.

Muistomerkki on nelikulmion muotoinen. Se on pinnoitettu kaikilta sivuiltaan pienillä pyöreähköillä  kivillä.Muistomerkki sijaitsee aivan Halkokarin nokassa ympäröivän rannan korkeimmalla kohdalla. Patsaan ympärillä on hyvinhoidettu nurmialue ja patsaan  ympärystössä on sekä matala kivikehys että hieman kauempana myös mustat rautaketjut taideteoksen ympärillä.

Yllä: Patsaan pystyttivät kotiseudun puolustuksen muistoksi Kokkolan kaupunki, Kokkolan suojeluskunnat ja Kaarlelan suojeluskunta. 1934.

Yllä. yhdellä sivulla näyttää olevan Kokkolan tervatynnyri-vaakuna, johon moni on aikojen kuuessa näämmä raapustanut puumerkkinsä...

Yllä. Rest till minne av hembygdens försvar av Gamlakarleby stad, Gamlakarleby skyddskårer och Karleby skyddskår. 1934.

Kun kiertelin muistomerkin ympärillä kauniina loppukesän päivänä, tuntui ympärillä käsinkosketeltava rauha. Alueen laitamila olevat puistonpenkit kutsuivat istumaan. Tuntui aivan uskomattomalta ajatella samaa aluetta taistelutantereena...

Tässä alla olevassa kuvassa häämöttää Mustakari, jonka voi löytää myös ylimpänä postauksessa olevasta kartasta. Ainakin tästä katsoen taistelualue oli hyvin pieni. Nykyisin tuo Mustakari on purjehdusseuran kiinnekohta ja siellä sijaistsee myös suosittu ravintola, jossa pidetään esimerkiksi häätilaisuuksia ja Mustakari Memories-musiikkitapahtumaa.

Vastapäisellä rannalla näkyy asuntomessualue. Halkokarin rannat ovat kallioiset ja kulkiessani siellä haistoin vielä paikoitellen tervan tuoksun, koska sitä on aikoinaan alueella ollut...