Kevätsää lämmittää, luonnon kaiken herättää...

Oolalaa, kevätihminen herää auringon paisteessa huterasti tolpilleen! Jos katupöly ei vähän tasoittaisi hurmostani, liitelisin kai jo pilvissä...

Terminen kevät kuulostaa sanana rumalta, mutta ajatuksena ihanalta. Ilmatieteenlaitoksen karttakäppyröiden mukaan nyt ollaan reippaanlaisesti etuajassa kevään suhteen..
.






























Viikko takaperin käytiin poistamassa mereltä talviverkot sen jään alta, mitä vielä oli jäljellä. Sula  vesi tuli esiin hetkessä. Tässä kuvaa Päiväniemestä Poroluotoon päin. Tuttu mies kelkkaili etäämpänä  vielä rannan tuntumassa -verkkoja poistamassa hänkin. Taitaa olla aivan aikaisimpia aikoja, kun jäät häipyvät...

Metsässäkin tuli pyhinä kuljeskeltua. Itse metsiköissä ei ollut paljonkaan lunta, mutta varjoisilta metsäautoteiltä sitä sentään vielä löytyi. Aivan huippua oli, että oli loistava hankikeli! Kävelimme umpihangessa ja se jaksoi kantaa meitä. Toista oli hirvillä, jotka olivat kulkeneet samaa reittiä.  Niiden sorkanpainanteet näkyivät syvällä  hangessa. Ihmettelin ensin, miksi ihmeessä hirvet ovat valinneet lumisen tien kulkureitikseen, mutta selvisipä sitten sekin. Lumen painosta lehtipuut olivat kumartuneet talven aikana ja nyt hirvien oli helppo napsia  oksienpäitä suihinsa. Näkyipä jänisiskin käyneen apajilla. Papanakasan jätti käyntikortiksi.

 

Eilen kävin Ruotsalon Konginkarissa. On  kiva haaveilla taas jo ajasta, milloin saa veneen vesille. Sielläkin näkyi kaunis, sininen merivesi etäämpää. Sellaista näkymää voisi tuijotella loputtomiin.

Kotikulmille ovat uljaat joutsenet jo saapuneet. Tiistaiaamuna  (10.3.-15) töihin körötellessä neljä ihanaista valkosiipeä lensi autoni yllä. Tämäkin on todella aikaisin. Paitsi että puolisoni näki joutsenia vielä päivää aikaisemmin eli 9.3...Olen pitänyt päiväkirjaa kevään tapahtumista useamman vuoden ajan. Aikaisin merkintäni joutsenista tähän saakka on  ollut  vuodelta 2012. Silloin näin joutsenen 21.3.

Pihamaata on kiva kierrellä ja kurkkia, mitä lumen alta paljastuu. Perennapenkissäni on vielä viimevuotiset lehdet suojaamassa uutta kasvustoa pakkaselta - ja näyttää siltä, että täytyy ne siinä vielä visusti pitääkin. Uutta vihreää nimittäin puskee jo kovaa kyytiä ja öisin on  kuitenkin pakkasta...

 

Kukkapenkin viereiseltä nurmelta paljastui myös, että lumen ja maan alla on ollut talvellakin elämää - koko pihapiiri täynnä myyrän kaivauksia:/ En muista koskaan aikaisemmin nähneeni pihassani moista. Kun taistelutanner kolmekymmenvuotisen sodan jäljiltä...

Ehkä kutkuttavinta tällä hetkellä on ajatus haravoimaan pääsemisestä! Vuosi takaperin lääkäri kielsi  moisen puuhastelun, kun käsi ei ollut ihan kunnossa, mutta nyt ei taida   estää mikään... Vuoden aikana kertyneet roskat, lehdet ja murskeenrippeet kun on saatu maltillisesti aurinkoisessa säässä rapsittua pihasta pois, niin ah autuasta:) Älköön kukaan uskaltako uhitella minulle mistään takatalvesta!

Meriveden korkeus matalalla Kokkolassa

 

Tänä kesänä on täällä eteläisellä Perämerellä saatu kokea jo pariin otteeseen kesäkuun aikana hyvin matala meriveden korkeus.

Merivesi laskee, kun voimakas pohjoistuuli puskee  voimalla päälle...

Ilmatieteenlaitoksen mukaan meriveden pinta oli matalimmillaan lauantaiaamuna 14.6.-14. Minä ennätin Kokkolassa Konginkarin satamaan katsastamaan tilannetta vasta lauantaina iltapäivällä. Olihan se matalalla vielä  silloinkin. Yleensä vettä riittää tuonne takimmaiseen  metsikön rantaan saakka...

..

 

Oma venelaiturimmekin oli vettä vailla- vettä on yleensä laituriin saakka useampi kymmenen senttiä!

 

  

YLE uutisoi päivää aikaisemmin, että Kokkolan satamassa jouduttiin aikaistamaan  suuren rahtilaivan, Panamax-luokan  laivan lähtöä, jotta se pystyisi poistumaan satamasta, kun merivesi on vielä tarpeeksi korkealla. Tuo Venäjän rautapellettiä kuljettava laiva suuntasi etuajassa kohti Turkkia.

 Pari viikkoa sitten oma reilu yhdeksänmetrinen kalastusvene oli sekin heikossa hapessa Kongikarin satamassa. Vene kun makasi  vedettömällä rannalla  kyljellään! Eipä olla moista oman veneen osalta koskaan aikaisemmin nähty.

Naapurivenekin oli  lauantaina keikahtamassa kyljelleen vedenpinnan laskiessa...

Tuo matala vesi on muutoinkin vaarallinen- viikolla venettä satamasta pois peruuttaessa potkuri jysähti vedenalaiseen kiveen, jota ei ole koskaan aiemmin huomattu, kun vettä on ollut tarpeeksi. Nyt on venhomme telakalla ja odottelee sekä suoristettua potkuria että korkeampaa vettä, jotta pääsisi ylväästi  omaan satamapaikkaansa takaisin...

Meriveden korkeus vaihtelee jatkuvasti ja on teoreettisen keskikorkeuden suhteen noin +120 cm:stä noin -60 cm:iin. Tätä korkeammallekin se voi nousta, mutta harvoin. Lauantaina  täällä Kokkolassa merivesi oli noin 50 senttiä tavallista alempana.

Tässä viimeisimmät havainnot meriveden korkeudesta virallisilla mittauspisteillä la 14.6.:

                                                   

Vaasa  -51cm
Pietarsaari  -51 cm
Raahe  -54 cm
Oulu  -55 cm
Kemi -59cm



Ja vedenkorkeusennätykset Suomen rannikolla:

Oulu:

+183 cm (14.1.1984)

-131 cm (14.1.1929)

Havaintoja tilastossa on  aina vuodesta 1922 saakka.

LÄHTEET:

Foreca. Veneilysää. [http://www.foreca.fi/Greece/North-West_Aegean/veneilysaa/meriveden_korkeus/itameri] Luettu 14.6.2014.

Itämeriportaali. Vedenkorkeusennätykset Suomen rannikolla. [http://www.itameriportaali.fi/fi/tietoa/yleiskuvaus/veden_liikkeet/vedenkorkeus/fi_FI/vedenkorkeusvaihtelu/] Luettu 14.6.2014.

Luonto. Meri ja meren ilmiöt. [http://www.wakkanet.fi/loisto/docshtml/lehtimaa_meri.html] Luettu 14.6.2014.

Meriveden korkeus laskee nopeasti Perämerellä. [http://www.kaleva.fi/uutiset/kotimaa/meriveden-korkeus-laskee-nopeasti-peramerella/667218/] Luettu 14.6.2014.

Yle uutiset. Meriveden jyrkkä lasku pakottaa suuraluksen kiirehtimän Kokkolasta. [http://yle.fi/uutiset/meriveden_jyrkka_lasku_pakottaa_suuraluksen_kiirehtimaan_kokkolasta/7296437] Luettu 14.6.2014.

Konginkarin kalasatamassa

Tämän kertainen postaus tuleekin Kälviältä, Ruotsalon kylästä. Ruotsalo on hyvin vanha kylä, asiakirjoissa se mainitaan jo ennen 1500-luvun puoliväliä. Koska Ruotsalo on merenrantakylä, on kalastus aikaisemmin ollut tärkeä sivuelinkeino ja siksi kalasatamat kuuluvat oleellisesti seudun kulttuurimaisemaan.  

Perheemme kanssa käymme usein Konginkarin (ruohtalon murteella Konkhenkari) kalasatamassa, koska kalastusveneemme sijaitsee siellä. Paikka on todella idyllinen ja omissa mielikuvissani kesä ja Konginkari ovat aina yhtä...

Tie alueelle on rakennettu vasta 1940 - ja 1950-lukujen vaihteessa. Nykyinen tie on varsin hyväkuntoinen ja tien varressa on paljon kesämökkejä. Aikaisemmin sinne pääsi vain polkuja ja siltaa myöten.

Rannan tuntumassa on eri-ikäisiä, melko pieniä rakennelmia ja rantavajoja.

Alla kaunis pärekatto, joita näkee enää harvoin...

Tässä  rannan tuntumasta pieni hirsimaja, jonka katto on tällä hetkellä remontin kourissa. Erikoisuutena rakennelmassa on, että sen yksi pääty on kokonaan päällystetty päreillä. 

Aikoinaan kalastajilla oli oma "hamina" rannassa. Se oli paikka, johon veneet vedettiin kuiville. Varsinaisia laitureita pienehköille veneille ei ollut.

 Suurin osa Konginkarista kuuluu jakokunnalle. Muutamia kalavajoja on vielä alueella.

 Punaisen ulkosaunan edustalla, lippumerkkien takana näkyy vanhoja verkonkuivatustelineitä, joita aikoinaan kutsuttiin nimellä "ahdintarhat".  Aikoinaan niitä oli alueella paljon, nyt ei enää juurikaan... 

Aikaisemmin Konginkarissa asui muutamia kalastajaperheitä, nykyäänkin siellä on asutusta, mutta heidän elinkeinonaan ei ole kalastus.

Entisaikoina silakat suolattiin välittömästi pyynnin jälkeen satamassa ja myytiin suolakaloina. Osa kalasta vietiin Kokkolaan myytäväksi.

Konginkarin edustalla on muutamia saaria, vaikka täällä päin rannikolla saaria onkin hyvin vähän.

Kalastuslippuja keikkuu iloisina tuulessa hulmuten kalastusalusten laidoilla.

Alue on varsin suojaisa ja siellä on melko pieniä veneitä. Tänä vuonna alueen toista venesatamaa on kunnostettu.

Eikö olekin kivan näköistä seutua:)

Lähteet: Ruotsalon kyläyhdistys ry: Ruotsalo  - kylä meren rannalla. 2011.